Miten Sanginjoki suojeltiin?

Yli vuosikymmenen kestänyt kamppailu Oulun kaupungin mailla sijaitsevan Sanginjoen ulkometsän suojelemiseksi päättyi tammikuun lopussa luonnon kannalta onnellisesti: 1127 hehtaaria suojeltiin. Myös suojelun ulkopuolelle jääneen noin 1440 hehtaarin alueen hoidon lähtökohtana pidetään jatkossa virkistyskäyttöä ja luonnon monimuotoisuuden edistämistä. Miten tähän päästiin?

Oulun kaupunginvaltuutettu ja Suomen luonnonsuojeluliiton aktiivi Esa Aalto kertoo, että viime kuntavaalit olivat keskeiset Sanginjoen suojelun etenemisessä: ”Suojelumyönteinen porukka voitti ja saatiin oikeat henkilöt oikeille paikoille. Sisältä päin vaikuttaminen on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi. Kannustan norppajengiä kuntapolitiikkaan!”

Sanginjoen suojeluun tähtäävää työtä on tehty pitkäjänteisesti monella rintamalla. Suojelua vaativassa porukassa lähes alusta asti mukana ollut Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen suojelutoimikunnan puheenjohtaja Ari-Pekka Auvinen kertoo, että 14 vuoden rupeama on vaatinut sitkeyttä.

”Oli monta epätoivoista ja absurdia vaihetta, mutta kun joku hyytyi, niin seuraava jaksoi. Jos jostain välittää tarpeeksi, ei voi lopettaa kesken.”

Positiivisin keinoin

Jossain vaiheessa kamppailu Sanginjoesta lukkiutui Auvisen mukaan negatiivisen kierteeseen. Silloin päätettiin panostaa myönteiseen vaikuttamiseen.

Luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistys piti Sanginjoen metsänvartijan tuvalla luontokahvilaa, jonka yhteydessä vietettiin muuan muassa luonnonkukkien päivää ja järjestettiin lasten luontotapahtumia. Viime kesänä luontokahvilassa kävi pari tuhatta vierailijaa. Sanginjoki  sai myönteistä julkisuutta ja tuli ihmisille tutuksi.

Jos jostain välittää tarpeeksi, ei voi lopettaa kesken.

Luonnonperintösäätiö puolestaan osti nyt suojeltuun alueeseen rajoittuvan Kuovisuon yksityispalstan. Kuovisuolla järjestettiin ennallistamistalkoot ja näytettiin samalla mallia Oulun kaupungille. Luonnonsuojelijat lähettivät joulun 2016 alla kaupunginvaltuutetuille Luonnonperintösäätiön metsälahjakortteja, joissa kerrottiin kunkin päättäjän saaneen lahjaksi 100 neliömetriä Kuovisuota.

Sanginjokikamppailun aikana luonnonsuojelijoita kritisoitiin ainaisesta valittamisesta ja vaatimisesta. Miksette itse osta ja maksa, kysyttiin. Auvisen mukaan Kuovisuon ostaminen oli vastaus tähän kritiikkiin ja sitä käytettiin vipuvartena neuvotteluissa. Luonnonperintösäätiön palsta mukaan laskettuna suojeltu pinta-ala kattaa nyt 1169 hehtaaria.

Meteliä luonnon puolesta

Viime aikoina luonnonsuojelijat ovat pitäneet tietoisesti matalaa profiilia välttäen ärsyttämästä suojelun vastustajia. Aina eivät luonnonsuojelijat kuitenkaan tyytyneet hienovaraiseen toimintaan. Talvella 2012 aloitettujen hakkuiden aikaan Oulun kaupungintalolla osoitettiin äänekkäästi mieltä ja metsätyökoneiden etenemistä vastustettiin myös metsässä.

”Sen jälkeen kaupunki ei enää seuraavana vuonna jatkanut hakkuita vaan ryhtyi uudelleen valmistelemaan suojelua. Imagotappiot olisivat olleet kaupungille liian suuret”, Esa Aalto kertoo.

Paras fiilis tulee kuitenkin siitä, kun hiihtelee, katsoo puita ja miettii, että ne saavat elää. Se on luonnonystävän paras juhla.

Ennallistamista tiedossa

Luonnonsuojelijoilla on edelleen Sanginjoen suhteen kunnianhimoisia tavoitteita. Aivan aluksi on vahdittava, että hoito- ja käyttösuunnitelmasta tulee luonnon monimuotoisuutta ennallistava. Alueella on parinkymmenen vuoden takaisten avohakkuiden jäljiltä taimikkoja ja tiheitä kasvatusmetsiä. Niiden rakenteen luonnontilaistumista on mahdollista nopeuttaa keveillä ennallistamishakkuilla, jotka tukevat samalla virkistyskäyttöä. Lisäksi ojitettuja suoalueita voidaan ennallistaa.

”Pitkän tähtäimen tavoitteena on Sanginjoen ulkometsän saaminen kansallispuistoksi. Näen alueen tulevaisuudessa Pohjolan Nuuksiona”, Aalto visioi.

Sitä ennen on syytä juhlia luonnon voittoa. Ari-Pekka Auviselle luontevin paikka siihen on metsä.

”Kunhan päivä pitenee, niin otan kavereita mukaan, pakkaan skumppapullon reppuun ja hiihdämme yhdessä laavulle. Paras fiilis tulee kuitenkin siitä, kun hiihtelee, katsoo puita ja miettii, että ne saavat elää. Se on luonnonystävän paras juhla.”

Tutustu: 100luontohelmea.fi/helmi/sanginjoki