Ilmasto ajaa liikkeelle

Kolmas katovuosi putkeen ankaran kuivuuden vuoksi. Sato on menetetty, laiduntavat eläimet kuolevat, ja koko kylä näkee nälkää. Maaperä on alkanut aavikoitua.

On vuosi 2050. Olosuhteet Saharan eteläpuolisessa kylässä ovat muuttuneet niin hankaliksi, että kyläläisten on etsittävä parempia seutuja. Kylän alueella elämiselle ei ole enää edellytyksiä.

Tilannetta ei helpota se, että maassa hallituksen ja opposition välit ovat kiristyneet, ja seudulla on viime kuukausina tapahtunut useita aseellisia selkkauksia. Konflikti vaikeuttaa myös avustustyötä alueella.

Evakkoon lähtevien kyläläisten joukossa on 25-vuotias Kofi. Hän lähtee liikkeelle muutaman muun nuoren miehen kanssa. Tavoitteena on löytää töitä ja toimeentuloa itselle ja perheelle.

Vuonna 2050 ilmastonmuutoksen vaikutuksia näkyy jo laajoilla alueilla. Olosuhteiden suurimmat mullistukset odottanevat silti edelleen tulevaisuudessa.Suurin osa pakenee lähelle

Kun ilmasto lämpenee, Saharan eteläpuolinen Afrikan väestö on pahimmassa vaarassa. Olosuhteiden muutos iskee kovaa alueen maanviljely-yhteisöihin. YK:n arvion mukaan ilmastonmuutos voi kasvattaa äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrää maailmassa 122 miljoonalla jo vuoteen 2030 mennessä, koska maanviljely hankaloituu. Afrikan tilanteen tekee erityisen vaikeaksi se, että maanosan väestö kasvaa edelleen nopeasti.

Huonoimmassa asemassa ovat köyhimmät ja heikoimmat kuten naiset, lapset ja vammaiset. Heillä ei ole mahdollisuutta paeta elinolosuhteiden muutosta kovin kauas, vaan he siirtyvät vain lähimpään turvalliseen paikkaan, jolloin parannus aikaisempaan verrattuna on usein pieni.

”Meidän työssämme ilmastonmuutoksen vaikutus näkyy jo nyt niiden olosuhteiden kautta, joissa pakolaiset joutuvat elämään. Usein heidät sijoitetaan alueille, joissa olosuhteet ovat huonot”, Pakolaisavun ulkomaan ohjelmajohtaja Leena Kumpulainen sanoo.

Konfliktien syy ja seuraus

Kofi päätyy maan suurimpaan kaupunkiin, jonne on saapunut kymmeniä tuhansia muita pakolaisia. He ovat jättäneet kotinsa ympäristöolojen, vainon – tai molempien – vuoksi. Kaupungissa työtä ei riitä kaikille, ja pakolaisten olot ovat hankalat. Syntyy mellakoita ja levottomuutta.

Ilmastonmuutoksella on se ikävä puoli, että se syventää ja pidentää konflikteja sekä nopeuttaa niiden kehittymistä. Konfliktit taas vaikeuttavat ilmastonmuutoksen torjumista, siitä johtuvien ongelmien ratkaisua ja uusiin oloihin sopeutumista. Ilmastonmuutoksen ja konfliktien suhde on siis kaksisuuntainen.

Monitieteisen BIOS-tutkimusyksikön tutkija Ville Lähteen mielestä on tärkeä ymmärtää, että ympäristöpakolaisuuden taustalla on monia syitä. Ilmiö on monimutkainen, ja yksinkertaisten syy–seuraus-suhteiden vetäminen on mahdotonta. Yksinkertaistaen voi silti sanoa, että jos jotkut alueet muuttuvat viljely- ja elinkelvottomiksi, niin ilmastopakolaisuutta syntyy. Ja jos ilmastonmuutos etenee tarpeeksi pitkälle, niin kymmenet tai sadat miljoonat tulevat muuttamaan.

Kun elinolosuhteet heikkenevät, se luo erilaisia jännitteitä yhteiskuntaan. Yhteiskuntien haavoittuvuus muutosten edessä on paitsi luonnonolosuhteista myös sosiaalisista, taloudellisista ja poliittisista oloista riippuvaa.

Luonnonolojen muuttuminen laajoilla alueilla myös vahvistaa sään hetkellisten ääri-ilmiöiden vaikutusta. Yleinen olosuhteiden huonontuminen voi pysyvästi heikentää maanviljelystä, jolloin viljely ei enää toivukaan yksittäisestä kovasta iskusta kuten yhdestä kuivuusjaksosta.

Maaperää ääriliikkeille

Vuosi kuluu, mutta Kofi ei löydä töitä suurkaupungissa. Tulevaisuus kotimaassa näyttää umpikujalta, joten hänpäättää parin ystävänsä kanssa pyrkiä Eurooppaan. Saharan ylittäminen vaatii järjestelyjä, hyvää kuntoa ja rahaa, mutta ponnistelujen jälkeen miehet onnistuvat pääsemään Välimeren rannalle. He ovat tyypillisiä Eurooppaan yrittäjiä. Useimmiten vain hyväkuntoisilla nuorilla miehillä ja toisaalta varakkailla on kunnon mahdollisuuksia paeta kauas, jos elinolot kotimaassa ovat mahdottomat.Kofi selviää vaarallisesta matkasta Välimeren yli. Italiaan päästyään hän kohtaa Lähi-idästä tulevan Mohammedin, joka hänkin on kotoisin maaseudulta. Mohammedin tarina kuulostaa tutulta: Kuivuus on pakottanut hänet liikkeelle ensin kotimaan sisällä. Sitten on puhjennut levottomuuksia ja lopulta sisällissota.

Ilmastopakolaisuus – kuten muukin pakolaisuus – antaa kasvualustan ääriliikkeille. Brittiläisen tutkijan ja toimittajan Nafeez Ahmedin mukaan ISISin syntyyn vaikutti osaltaan nykyistä Syyrian sotaa edeltäneiden vuosien erityisen kuivat kaudet, jotka veivät elannon monilta syyrialaisilta maanviljelijöiltä.

Sadattuhannet muuttivat kaupunkeihin, joissa talous joutui koville uusien työttömien myötä ja kansanryhmien välit kiristyivät. Samaan aikaan maailman ruokatuotantoon tuli kuoppa sääilmiöiden vuoksi, ja tuontiruuan hinta nousi Syyriassa. Kun heikentyneen talouden kanssa kamppaillut valtio vielä vähensi ruuan ja muiden hyödykkeiden hintaa laskevia tukiaisia, monella ei enää ollut varaa ruokaan.

Tyytymättömät ihmiset alkoivat osoittaa mieltään ja hallinto vastasi kovin ottein: kierre oli valmis. Kun Syyrian valtio romahti, ISIS oli täyttämässä syntynyttä poliittista tyhjiötä ja värväämässä turhautuneita ja pettyneitä.

Vastaavanlainen kehitys löytyy Boko Haramin taustalta Nigeriassa. Järjestön kasvun yhtenä pontimena oli Koillis-Nigerian maanviljelijöiden ilmastonmuutoksen seurauksena pienentyneet sadot. Yleisemmin koko Sahelin alueelle on muodostunut hankala nälänhätien ja konfliktien vyöhyke.

”Olojen kurjemmiksi muuttumisen syyllä ei oikeastaan ole merkitystä, koska kurjistuminen joka tapauksessa aiheuttaa radikalisoitumista”, Lähde sanoo.

Pahan tai hyvän kierre

Ympäristökysymykset kytkeytyvät myös yleisemmin turvallisuuteen, ovat aina kytkeytyneet. Kiistat vedestä ja oikeudesta luonnonvarojen hyödyntämiseen ovat tuttuja historiasta. Uutta on volyymi: ilmastonmuutoksen myötä elinkelvottomien alueiden koko, kriisit ja pakolaismäärät kasvavat.

Jos turvallisuus ajaa kaiken muun yli, turvallisuuden logiikka voi rapauttaa demokratian edellytyksiä.

Ilmastonmuutoksen kannalta ongelmallisimmat alueet painivat pahan kierteessä. Ne ovat köyhiä, niissä on kova väestönkasvu, jo nyt vaikeuksia ruokatuotannossa, muita ympäristöön liittyviä ongelmia ja huono kyky sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Kumpulainen näkee monessa maassa vallitsevan demokratiavajeen tekijäksi, joka tekee yhteiskunnista haavoittuvia uusiin olosuhteisiin sopeutumisessa. Kansalaisyhteiskunnan tila on maailmassa yleisesti ottaen heikentynyt, ja useissa maissa hallinto kokee ihmisten aktiivisuuden ja yhteistoiminnan uhaksi, ja yrittää tukahduttaa niitä.

”Sen vuoksi pitäisi tukea sekä ihmisten ruohonjuuritasoa että hallinnon ylätasoa, jotta kehitys saadaan parempaan suuntaan”, Kumpulainen sanoo.

Lähteen mielestä myös hyvän kierteet ovat mahdollisia ongelma-alueilla. Positiivisen kierteen aikaansaaminen vaatii poliittisia päätöksiä, joilla esimerkiksi tuetaan ja monipuolistetaan paikallista ruokatuotantoa ja sitä kautta saadaan ihmisille parempi toimeentulo. Ruokaturvan parantaminen, tasa-arvon edistäminen ja muut myönteiset askeleet vaikuttavat myös hidastamalla väestönkasvua, mikä taas helpottaa muuta kehitystä.

Tulijoita riittää pohjoiseen

Italiassa Kofi huomaa, että olosuhteet eivät ole ruusuiset vaikka ovatkin paremmat kuin Afrikassa. Välimeren alueella olot ovat huonontuneet merkittävästi 2000-luvun alun tilanteesta. Kuivuus on noussut suureksi ongelmaksi, kun kesäkauden sademäärä on pienentynyt ja lämpötila kohonnut.

Aavikoituminen on ongelma etenkin Etelä-Espanjassa, ja Välimeren maille tärkeä maatalous on yleisesti ottaen kovilla. Se taas heijastuu alueen valtioiden talouteen ja yleiseen ilmapiiriin.

Kofi päättää pyrkiä yhä pohjoisemmaksi. Väkirikkaassa Saksassa pakolaisia on jo niin paljon, että Skandinavian harvaan asutut maat näyttävät paremmilta vaihtoehdoilta.

Millainen on vuoden 2051 Suomi, jonne Kofin matka päättyy? Suomessa eletään ilmastossa, joka alkaa muistuttaa 1900-luvun Keski-Euroopan oloja. Sateisuus on lisääntynyt. Kuivuuden jälkeen se kelpaa Kofille mainiosti.

Maan väestö on kasvanut huomattavasti, koska kaukaisten alueiden ilmastopakolaisuuspaine näkyy pohjolassa saakka.

”Muuttoliike on yksi keino sopeutua ilmastonmuutokseen. Kun ihmisiä siirtyy huonojen olosuhteiden maista muualle, niin sopeutuminen uusiin oloihin helpottuu lähtöalueilla”, Lähde sanoo.

Lisääntyneen keskinäisen riippuvuuden vuoksi mikään maa tai maanosa ei ole voinut välttyä ilmaston lämpenemisen aiheuttamilta haitoilta. Vuosisadan puoliväliin mennessä ilmastonmuutos on muuttanut myös maailman ruokatuotantoa ja -markkinoita merkittävästi.

”Sen vuoksi Suomessa pitäisi jo nyt alkaa etsiä ruokatuotannossa uutta suuntaa, koska maailman ruokajärjestelmän kriisiytyessä markkinoille ei riitä ruokaa entiseen tapaan. Ruokatuotannon muuttaminen on yksi keino sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin”, Ville Lähde sanoo.

Ehkä Saharan eteläpuolelta lähtenyt maanviljelijä Kofi on yksi niistä, joka saa elantonsa pohjolassa uudenlaisen ruuantuotannon parissa.