Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Uudenmaan piiri Vantaan yhdistys

Vantaa
Navigaatio päälle/pois

Pikkulokki ja naurulokki ovat vuoden 2022 linnut

Nuori naurulokki. Kuva: Petri Hirva

BirdLife Suomi on valinnut vuoden 2022 linnuiksi pikkulokin (Hydrocoloeus minutus) ja naurulokin (Chroicocephalus ridibundus). Naurulokkeja on Vantaallakin helppo kohdata, pikkulokkeja sen sijaan näkee täällä harvemmin. Tiira-lintutietopalvelun mukaan pikkulokkeja havaittiin parvi Vantaan Pitkäkoskella viime vuoden toukokuussa. Mutta jo esimerkiksi Helsingin puolelta pikkulokkihavaintoja löytyy viime vuodelta runsaastikin. Toivon mukaan saamme tänä vuonna enemmän havaintoja pikkulokeista myös Vantaalta.

Koska BirdLife Suomen Vuoden lintu -hankkeen tavoitteena on kartoittaa lajien pesimäpaikkoja ja selvittää pesivien lintujen lukumäärää sekä tärkeimpiä lepäily- ja ruokailualueita, kannattaa tänä vuonna kiinnittää aivan erityistä huomioita näihin viehättäviin lokkilintuihin. Molempien lajien taantumisesta viime vuosina on viitteitä, joten selvitys on tarpeen nykytilanteen selvittämiseksi.

Rehevien järvien ja merenlahtien lajeja

Ehkä hieman yllättävää kyllä, nauru- ja pikkulokit levittäytyivät Suomeen vain noin satakunta vuotta sitten. Nyt ne kuitenkin ovat asuttaneet koko maan pohjoisimpia tunturiseutuja lukuun ottamatta. Naurulokki runsastui aina 1970-luvun lopulle asti, mutta sen jälkeen kanta on romahtanut ja nyt se luokitellaan vaarantuneeksi. Taantumisen syitä ei tiedetä varmuudella.

Naurulokki. Naurulokin silmän värikalvo on ruskea ja silmärengas valkoinen. Pikkulokilla silmän värikalvo on tumma ja silmärengas punainen. Kuva: Petri Hirva.

Pikkulokkikanta on huomattavasti pienempi ja sen kannankehitys ja esiintyminen tunnetaan naurulokkia huonommin. Viimeksi molempien lajien kantoja selvitettiin tarkemmin vuonna 2008, jolloin naurulokin parimääräksi arvioitiin 95 000–110 000 paria ja pikkulokin parimääräksi 10 000–13 000.

Molemmat lajit pesivät mieluiten rehevillä järvillä ja merenlahdilla yhdyskunnissa. Naurulokkikanta on vahvin Etelä-Suomen järvialueilla ja Pohjanmaalla. Naurulokkiin voi kuitenkin törmätä aika lailla eri puolilla Suomea.

Pikkulokin levinneisyys painottuu Suomen keski- ja itäosiin, mutta Pohjanlahden rannikollakin on hyviä pesimäpaikkoja. Etelä- Suomessa pikkulokkeja pesii vain paikoittain ja lajin levinneisyys on aukkoinen. Pikkulokki on naurulokkia selvemmin rehevien järvien asukki. Se pesii pienillä järvillä, suurten järvien suojaisissa lahdelmissa ja salmissa sekä merenrannikon suojaisilla lahdilla

Kuinka pikkulokin ja naurulokin erottaa toisistaan?

Pikkulokki ja naurulokki on helppo erottaa muista lokeista varsinkin kesäpuvussaan, sillä niillä molemmilla on tumma pää ja ne ovat ainoat tummapäiset lokkimme. Pään värityksessä niillä on kuitenkin selvä ero: naurulokin pää on tummanruskea, kun taas pikkulokin pää on niskaan asti musta. Pikkulokin toinen hyvä tuntomerkki on siipien musta alapinta. Pikkulokki on nimensä mukaisesti myös pienempi, mutta kokoeroa voi olla vaikea huomata, jos vertailukohtaa ei ole. Yleisvaikutelma pikkulokissa on kuitenkin sirompi, lennossa ehkä hieman ”tiiramainen”. Talvella pään tummasta väristä jää molemmilla vain tumma täplä silmän taakse.

Pikkulokki. Pyöreäpäiset siivet ovat alta valkoista takareunaa lukuun ottamatta mustat tai mustahkot ja päältä tasaisen vaaleanharmaat. Kuva: Petri Hirva.

Myös ääntelyssä on eroa. Pikkulokin äänestä (toistuva ”kjäk”) voi tulla hieman mieleen naakka. Naurulokilla sen sijaan on erilaisia ”karheankirkuvia” ääniä. Ääni on tuttu ja naurulokin ääni kuuluukin monen mielestä erottamattomasti kesään.

Pikkulokki on lokeista eniten hyönteisten perään ja sen näkeekin usein nappaamassa hyönteisiä veden pinnalta tai ilmasta. Naurulokki puolestaan on kaikkiruokainen ja se etsii ruokaa myös ihmisten läheltä, kuten toreilta, satamista tai kaatopaikoilta.

Pikkulokkeja. Pikkulokin jalat ovat kesällä kirkkaanpunaiset ja talvella punertavat. Kuva: Petri Hirva.

Niin naurulokilla kuin pikkulokilla nuoret yksilöt ovat hyvin erinäköisiä kuin vanhat yksilöt. Nuoren naurulokin yläpuoli ja pään kuviot ovat okranruskeat, siiven kuviot ruskeat ja jalat ja nokka kellanpunertavat. Nokassa on tumma kärki. Nuorella pikkulokilla on päässä ja selässä runsaasti ruskeanmustaa, nokka on musta ja siivet ovat aikuisesta poiketen alta valkoiset.

Ja lopuksi pieni testi: Onko artikkelin aloituskuvassa mielestäsi nuori naurulokki vai nuori pikkulokki? Vastaus löytyy lähteiden jälkeen.

Vasemmalla nuorehko naurulokki ja oikealla nuori pikkulokki. Kuvat: Petri Hirva.

Kirjaa havaintosi Tiiraan tai Laji.fi-tietokantaan

BirdLife Suomi on kiinnostunut kaikista naurulokki- ja pikkulokkitiedoista ja jokainen havainto on tärkeä. Jos harrastat aktiivisesti lintuja ja sinulla on Tiira-tunnukset, niin kirjaa havaintosi Tiira-lintutietopalveluun. Jos taas et käytä Tiiraa, voit kirjata havaintosi myös Laji.fi-palveluun, johon kuka tahansa voi kirjata havaintojaan. Laji.fi:ssa voit lisäksi tutustua lajeihin ja niiden esiintymiseen, selata havaintoja suomalaisista lajitietokannoista sekä pitää kirjaa omista luontohavainnoistasi.

Naurulokki. Aikuisen naurulokin jalat ovat punaiset tai punertavat. Myös nokka on punertava. Kuva: Petri Hirva.

Teksti: Kaarina Aro, kuvat: Petri Hirva

Lähteet:

Birdlife Suomi: Naurulokki ja pikkulokki – vuoden linnut 2022

Lintuopas, Otava 2010

LuontoPortti: Naurulokki , pikkulokki

Laji.fi

Vastaus testikysymykseen: Kuvassa on nuori naurulokki.