Sameat vedet kertovat kuormituksesta – näin se syntyy

Mitä on kiintoainekuormitus?

Kiintoainekuormituksella tarkoitetaan maaperän hiukkasten ja muiden kappaleiden kulkeutumista vesistöihin. Hiukkasilla on samentava vaikutus, mutta ne aiheuttavat myös toisenlaista ongelmaa vesistöissä – hiukkaset sitovat ja kuljettavat ravinteita, kuten typpeä ja fosforia kiihdyttäen rehevöitymistä. Kuormituksen seurauksena myös veden laatu huononee. Kiintoaineen ja siihen sitoutuvien ravinteiden aiheuttamat vesistöhaitat näkyvät veden tummumisena, pohjan liettymisenä, rehevöitymisenä ja eliöstön muutoksina. Tämä tiedote on osa Satakunnan luonnonsuojelupiirin SELKIS-hanketta, jonka avulla haluamme lisätä tietoisuutta Satakunnan alueen kiintoainekuormituksesta ja tarjota keinoja ongelmien hillitsemiseen.

Kiintoainekuormituksen lähteet

Kiintoainekuormitusta aiheuttavat maa- ja metsätalous sekä turvetuotanto yhdessä ojitusten kanssa. Kiintoainekuormitusta pääsee vesistöihin myös jätevesipuhdistamoilta. Erityisen paljon sitä muodostuu yhteispuhdistamoilla, jotka toimivat yhdessä elintarvike- tai metsäteollisuuden kanssa. Runsaimmillaan kiintoaineen huuhtoutuminen maalta on sateisina ja runsaslumisina vuosina. Kiintoainekuormituksen määrään vaikuttavat muun muassa alueen maaston muodot, maalaji ja kasvillisuus. Eniten kuormaa syntyy alueilla, joilla maaperä on hienojakoista savea ja eroosio kuluttaa maanpintaan. Kiintoainesta kulkeutuu siis luonnollisesti vesistöön, mutta sen aiheuttama kuormitus on peräisin ihmistoiminnasta. 

Kiintoainekuormituksen vesistövaikutukset

Kiintoainekuormitus vaikuttaa vesiluontoon monin tavoin. Esimerkiksi lohikalat, kuten taimen, kärsii pohjien liettymisestä. Ne kutevat hiekkaisella tai soraisella pohjalla, mutta pohjan liettyminen peittää kutupaikat estäen mädin hapensaannin. Tämä voi johtaa kalakantojen taantumiseen. Samalla särkikalat hyötyvät sameista ja ravinteikkaista vesistä syrjäyttäen kirkasvetisten vesien lajeja.

Erittäin uhanalainen vaellussiika lisääntyy Eurajoessa. Kuva: Harri Nurminen (EVSY).

Rehevöityminen ja elinympäristöjen muutos voi suosia haitallisia vieraslajeja. Satakunnassakin tavattava jättipalsami viihtyy ravinteikkaitten vesistöjen rannoilla. Samalla se syrjäyttää kotoperäisiä lajeja heikentäen rantojen eroosionsietokykyä. Kasvillisuus on tärkeässä roolissa eroosion ja toisaalta myös kiintoainekuormituksen hillinnässä, sillä niiden juuret sitovat maata paikalleen. Toinen voimakkaasti levinnyt vieraslaji Satakunnassa on isosorsimo. Eurajoessa se on vakava uhka ja aiheuttaa yhdessä muiden tekijöiden kanssa joen rantojen umpeenkasvua.

Veden tummuessa ja samentuessa valon läpäisevyys vedessä vähenee. Tämän seurauksena veden alla kokonaan kasvavat upokaskasvit jäävät ilman riittävää valo ja voivat hävitä. Kasviplanktonin määrä puolestaan kasvaa, jolloin rehevöityminen voidaan havaita veden pinnalla näkyvänä vihreänä kalvona. Tunnetuin esimerkki ongelmaa aiheuttavista levistä on Satakunnan vesistöissä merialueellakin esiintyvä ja veden käytön estävä sinilevä.

Rehevöitymisen pitkäaikaisvaikutukset

Rehevöityminen on erityisen ongelmallinen kiintoainekuormituksen haittavaikutus, sillä kerran alkanutta rehevöitymistä on vaikea hillitä sisäisen kuormituksen takia. Rehevöitymisen seurauksena vesistöön kertyy runsaasti orgaanista ainesta, joka hajotessaan kuluttaa happea. Tämä voi johtaa paitsi happikatoon, myös ravinteiden vapautumiseen pohjan sedimentistä, mikä ylläpitää rehevöitymistä, vaikka ulkoinen kuormitus vähenisi. Tätä kutsutaan sisäiseksi kuormitukseksi.

Kiintoainekuormitus Satakunnassa

Satakunnan merkittävimmät joet – Kokemäenjoki, Eurajoki ja Karvianjoki – laskevat kaikki Selkämereen. Samalla näitä jokia yhdistää yhteinen ongelma: kiintoainekuormitus. Alueella harjoitetaan intensiivistä maa- ja metsätaloutta ja peltoja on salaojitettu satojen parantamiseksi. Lisäksi Lounais-Suomessa on merkittävää turvetuotantoa, elintarvike- ja metsäteollisuutta, jotka aiheuttavat erityisesti paikallista kiintoainekuormitusta. Kiintoainekuormitus on tavallisesti suurinta etenkin kevättulvien ja rankkasateiden yhteydessä. Kiintoainekuormituksen hillitseminen painottuu peltojen ja vesistöjen väliin jätettäviin suojakaistaleisiin, laskeutus- ja suodatusaltaisiin, kosteikkoihin sekä ojien ja uomien kunnostamiseen sekä jätevesipuhdistamoiden puhdistustehon parantamiseen ja hulevesien torjuntaan.  

Kokemäenjoki on suurimpia jokia, ja samalla yksi kuormitetuimmista joista Suomessa. Merkittävin kiintoainekuormitus tulee maataloudesta, vaikka kuormitusta aiheuttavat myös turvetuotanto ja metsätalous. Maatalouden suurta osuutta selittää Kokemäenjokeen laskeva Loimijoki, jonka alueella on intensiivistä maataloutta ja savimaa on eroosioherkkää. Turvetuotannon osuus on suhteellisen vähäinen, mutta voi aiheuttaa merkittävää kuormaa paikallisesti, mikä voidaan havaita pohjan liettymisenä tai veden tummuutena.

Eurajoki virtaa soiden ja maatalousalueiden läpi, mikä selittää joen rehevöitymistä, tummumista ja liettymistä. Ongelmaa pahentaa se, että jokeen purkaa puhdistetut jätevetensä kolme suurehkoa jätevesipuhdistamoa, joilla aika ajoin on lisäksi ongelmia hulevesien hallinnan kanssa. Vuonna 2023 Eurajoen vuotuinen keskivirtaama oli Pappilankoskessa keskiarvoa suurempi. Tällöin myös kiintoaineen ja fosforin pitoisuudet olivat keskiarvoa hieman suurempia, kun taas typpipitoisuus oli huomattavasti keskiarvoa suurempi Pyhäjärvi-instituutin Jokiohjelmassa ilmestyneen Ojavesiseurantaraportin (2023) mukaan. Ympäristöhallinnon ”VESIMITTARI vedenlaatu nyt” -palvelun mukaan vuonna 2023 kiintoainekuormitus Eurajoen alajuoksulla Vuojoen kartanon mittauspisteellä oli suurimmillaan maaliskuussa, jolloin vesistöön kulkeutui noin 685 000 kg päivässä, mikä vastaa suunnilleen 685 henkilöauton painoa. Joen alajuoksulta kiintoaine päätyy Selkämereen.

Eurajoessa eläville vaelluskalakannoille kiintoainekuormitus on aiheuttanut todellista haittaa. Eurajoella tavataan uhanalaista vaellussikaa ja meritaimenta. Liettyminen on pilannut kalojen kutupaikkoja ja johtanut kantojen taantumaan aiheuttaen samalla ongelmia joen simpukkaeläimistön ja muiden virtavesieliöiden lisääntymiselle.

Mäkelän uimaranta Eurassa. Talven aikana hiekkarannalle kertyi runsaasti lietettä, joka poistettiin keväällä kaivurilla. Liettyminen uhkaa paitsi kalojen kutupaikkoja myös rajoittaa virkistyskäyttöä, sillä pehmeä liete haittaa uimista. Kuva Seppo Varjonen.

Karvianjoen suurimmat kuormittajat ovat maa- ja metsätalous sekä turvetuotanto, jotka yhdessä eroosioherkän maaperän kanssa lisäävät hiukkaspitoisuutta joessa. Kiintoainekuormitus on kiihdyttänyt rehevöitymistä ja edistänyt umpeen kasvua jokisuistossa ja Selkämeren rannikolla. Humus ja erittäin hieno kivennäismaa-aines on täyttänyt vesistön syvänteet ja hitaasti virtaavat alueet. Tämä yhdessä rehevöitymisen kanssa on johtanut lisääntyneisiin tulviin. Tulvat puolestaan lisäävät eroosiota ja kulkeutuvien ravinteiden määrää.

Kiintoainekuormitus on vaikuttanut ekologisesti merkittävien lajien elinoloihin. Kiintoainekuormitus on aiheuttanut todellista haittaa Karvianjoen uhanalaiselle jokihelmisimpukalle eli raakulle. Raakut elävät sorahiekkaisella pohjalla, jotka liettyvät kiintoainekuormituksen seurauksena. Lisäksi raakkujen lisääntyminen on riippuvaista lohikaloista. Liettyminen on kuitenkin pilannut kalojen kutupaikkoja ja johtanut kantojen taantumaan aiheuttaen samalla ongelmia raakkujen lisääntymiselle.