Satakunnassa talkoiltiin virtavesikunnostusten parissa
–
Elokuun alussa järjestettiin virtavesikunnostustalkoita eri puolilla Satakuntaa. Yhteisvoimin rakennettiin vaelluskaloille parempia kutupaikkoja Ulvilassa ja mahdollistettiin kalojen nousu lisääntymisalueille Eurassa. Vaelluskalat syntyvät virtavesissä, kasvavat merissä ja palaavat takaisin virtavesiin lisääntymään. Merkittävimpiä…
Elokuun alussa järjestettiin virtavesikunnostustalkoita eri puolilla Satakuntaa. Yhteisvoimin rakennettiin vaelluskaloille parempia kutupaikkoja Ulvilassa ja mahdollistettiin kalojen nousu lisääntymisalueille Eurassa.
Vaelluskalat syntyvät virtavesissä, kasvavat merissä ja palaavat takaisin virtavesiin lisääntymään. Merkittävimpiä syitä vaelluskalakantojen uhanalaistumiseen on jokien patoaminen, joka estää kaloja nousemasta kutualueilleen ja palaamasta takaisin mereen. Lisäksi kalakantojen uhanalaistumiseen vaikuttaa muun muassa elinympäristöjen tuhoutuminen. Elinympäristöjen kunnostaminen ja nousun mahdollistaminen kutualueille ovat keskeisiä toimenpiteitä kalakantojen turvaamiseksi.
Kaasmarkunjoella parannettiin taimenten kutumahdollisuuksia
Kaasmarkunjoki kuuluu Harjunpäänjoen vesistöön ja se on Harjavallan voimalaitoksen rakentamisen jälkeen ainoa merkittävä vaelluskalojen lisääntymisalue Kokemäenjoen vesistössä, pääuomaa lukuun ottamatta. Kaasmarkun Tehtaankoskella 2.8. kunnostettiin parempia kutualueita vaelluskaloille 11 talkoolaisen voimin. Talkoot järjestettiin Länsi-Suomen Kalatalouskeskuksen Satakunnan jokitalkkari -hankkeen johdolla.
Talkoiden tavoitteena oli parantaa taimenen kutumahdollisuuksia lisäämällä soraa Tehtaankosken sivu-uomaan. Länsi-Suomen Kalatalouskeskuksen Kimmo Puosin mukaan taimen kutee mielellään pienemmissä sivu-uomissa, mutta soraikkoalueita niissä on vähän. Vuonna 2024 uomaan oli talkoovoimin siirretty suuria kiviä luomaan levähdyspaikkoja kaloille.

Ulvilan Kaasmarkun Tehtaankosken sivu-uomaan rakennettiin taimenille kutualueita. Taimenet kutevat pienemmissä sivu-uomissa, mutta kutemiseen sopivaa soraikkoa ei sivu-uomassa aiemmin ollut.
Sora kuljetettiin talkoolaisista muodostuvan ämpäriketjun avulla alas portaita ja levitettiin uomaan noin 40 cm paksuiseksi suhteellisen tasaiseksi kerrokseksi. Näin pyrittiin luomaan tasainen tai hieman kiihtyvä virtaus, Puosi kuvailee. Kivimateriaalin koko valitaan kalalajin mukaan – taimenelle sopiva raekoko on 25–80 mm.

Soran kuljettamiseen muodostettiin ämpäriketju, jonka avulla sora liikkui tehokkaasti portaita alas sateisesta säästä huolimatta.
Raekoon lisäksi on huomioitava kivimateriaalin muoto: kutusora ei saa olla täysin pyöreää, sillä se lähtee helposti liikkeelle voimakkaassa virtauksessa, kun taas liian terävä sora voi vahingoittaa mätimunia. Puosin mukaan hieman eri muotoiset kivet tekevät pohjasta ”kuohkean”, jolloin vesi virtaa kutupesän sisällä ja mäti saa happea.

Kivimateriaalia kului noin 6000 kg. Kivimateriaalin koko vaihteli 25–80 mm välillä ja oli muodoltaan pyöreähköä.
Panelian kalatie parani kivi kerrallaan
Eurassa talkookohteena oli Panelian kalatie, jonka avulla vaelluskalat voivat ohittaa Paneliankosken voimalaitoksen ja nousta Eurakosken voimalaitoksen padolle asti. Talkoot toteutettiin seitsemän talkoolaisen voimin 7.8. Pyhäjärvi-instituutin ja Euran Vesiensuojeluyhdistyksen (EVSY) yhteistyönä.
Kunnostuksen tavoitteena oli parantaa kalojen nousua madaltamalla pudotuskorkeutta ja pienentämällä paikoin virtausnopeutta. Samalla kalatiestä pyrittiin tekemään monipuolinen pienelinympäristö virtavesikaloille. Paikoitellen uomanreunoja vahvistettiin eroosion torjumiseksi.

Kalatien alkupää Euran Panelian koskella ennen kunnostusta. Kunnostuksen tavoitteena oli madaltaa kalatien pudotuskorkeutta ja paikoin pienentää virtausnopeutta, mikä helpottaa kalojen nousua.
Talkoiden ensimmäinen työvaihe oli kivien virittäminen rinnettä alas lihasvoimin. Kivien koko vaihteli 100–400 mm välillä. Talkoissa käytetty pyöreä luonnonkivi on sekä maisemaan sopiva että vaelluskalojen kulun kannalta hellävarainen ratkaisu, kertovat Pyhäjärvi-instituutin asiantuntijat Lauri Anttila ja Jerome Tornikoski.

Kalatien kunnostuksessa käytettiin yhteensä noin 6000 kg pyöreää luonnonkiveä. Luonnonkivi on vaelluskaloille hellävarainen ja maisemaan sopiva ratkaisu.
Alas vieritetyt kivet aseteltiin seuraavaksi uomaan tarkoituksena vaikuttaa veden virtausnopeuteen. Virtausta voidaan jakaa ja luoda hitaammin virtaavia kohtia levähdyspaikoiksi. Veden virtaus on voimakkaimmillaan uoman mutkakohdissa ja tällaiset alueet kärsivät helposti eroosiosta. Talkoissa mutkakohdat vuorattiin kivillä, mikä ehkäisee eroosiota ja vähentää kiintoaineen liikkeellelähtöä alavirtaan.

Kivien asettelua kalatien alkupäähän. Kivien asettelulla voidaan vaikuttaa veden virtausnopeuteen.

Kalatien mutkakohtiin luotiin eroosiosuojaa vuoraamalla ne kivillä. Eroosiosuoja muun muassa ehkäisee kiintoaineen liikkeelle lähtöä virtauksen mukana.
Panelian kalatiestä ovat hyötyneet lohikalojen lisäksi muun muassa ahvenet ja lahnat. ”Toivotuimmat kalatien käyttäjät ovat uhanalainen taimen ja tulevaisuudessa mahdollisesti myös vaellussiika. Kalatie voi mahdollistaa virtavesijatkumon myös muille virtavesieliöille”, Anttila ja Tornikoski toteavat.
Alue haluttiin pitää luonnonmukaisena ja suojaisena, minkä takia kunnostus toteutettiin talkootyönä konetyön sijaan. Pyhäjärvi-instituutin Anttila ja Tornikoski haluavatkin välittää kiitokset kaikille talkoihin osallistujille, yhteistyöhaluisille maanomistajille sekä Eurajoen vesiensuojeluyhdistykselle.

Kalatien alku kunnostusten jälkeen.