Kommentti Satakunnan ilmasto- ja energiastrategian 2030 luonnoksesta
Luonnonsuojelupiirin kommentit
Energiastrategiassa on runsain mitoin erinomaisia ehdotuksia ja Luonnonsuojelupiiri toivoo, että raportit viestit leviävät sidosryhmän ohella kaikille maakunnan asukkaille – ja ohjaavat päättämistä ja vaikuttavat asukkaiden kulutustottumuksiin maakunnassa mahdollisimman laajalla pohjalla. Strategian omaksuminen kaikissa sidosryhmissä edellyttää keskeisten pääkohtien tiivistämistä.
Raportin alussa on painotettu muun muassa taloudellisen kasvun turvaamista. Koska niin Maapallon kuin Suomen väkiluku on kestämättömällä pohjalla resursseihin nähden, talouskasvun henki ei mielestämme kuulu tämän hankkeen johtoajatuksiin. Seuraaviin kohtiin raportissa ehdotamme parannuksia.
Tiivistelmässä esitetyt teemat ja niiden tarkentuminen toiminnallisiin painopisteisiin voisi esittää taulukkona. Strategian tavoitteet tulee olla sisällä kaikessa päätöksenteossa. Taulukon lisäksi voisi olla kuva (mielikuvakartta), jossa pääkohdittain esitetään painopisteet.
Alussa on sanojen selitykset. Niiden joukossa pitäisi olla selitettynä myös kompensaatio, joka tekstissä tulee esiin päästöjen suhteen. Nykyään puhutaan enenevässä määrin myös ekologisesta kompensaatiosta ja se on jo lainsäädäntöönkin tulossa. Ekologinen kompensaatio olisi hyvä selittää myös alussa ja nostaa esiin luonnon monimuotoisuutta koskevissa strategisissa toimenpide-ehdotuksissa sivulla 35.
Tuulivoima on tällä vuosituhannella kasvattanut osuuttaan nopeasti myös Satakunnassa, ja tuulivoiman raaka-aine on puhtaasti kotimaista (ja vieläpä kulkeutuu tuotantolaitokselle ilmaiseksi: hiilen ja uraanin suhteen olemme ulkomaiden armoilla). Tuulisuus on ilmastonmuutoksessa alati lisääntyvä luonnonvara ja saasteettomana sähköntuotantomuotona voimaloita voidaan rakentaa taajamien (kuluttajien) ääreen, missä Satakunta viime vuosituhannella toimikin edelläkävijänä. Satakunnan laajat peltoaukeat myös soveltuvat valmiiksi raivattuina alueina tuulivoiman tuotantoon merkittävästi kustannustehokkaammin kuin etäiset metsäalueet.
Tästä syystä on tarpeen vaihtaa strategisista toimenpide-ehdotuksista s. 14 (”Painotetaan yhdyskuntarakenteen suunnittelussa päästöttömän energiantuotannon mahdollistamista”) päästötön energia uusiutuviin energialähteisiin. Samoin s. 16 ehdotuksista on syytä jättää pois ongelmallinen ”päästötön” vaihtoehto (”Edistetään uusiutuvan ja päästöttömän lähienergian tuotantoa sekä huomioidaan uusiutuvan energiatuotannon tavoitteet kaavoituksessa”) ja niinikään s. 17 (”Kehitetään ydinenergian tuotanto- ja osaamisalaa perusenergian tuotannossa”) korvata ydinenergia tuulienergialla nyt eikä kymmenen vuoden kuluttua. Satakunta on ollut suomalaisessa tuulituotannossa edelläkävijöitä ja alan kehittämisessä on maakunnassa viime vuosina otettu askeleita. Siten tästä kestävään energiatalouteen tähtäävästä suunnitelmasta tulisi painoarvoltaan selvästi merkittävämpi ja tavoitteellisempi tulevaisuuden suhteen.
S. 16 taulukko 2: GWh:n lisäksi %-sarake (3,1 3,8 jne …). Kaipaisimme myös tietoa aurinkovoimasta, aurinkopaneeli – lämpöpumppu – yhdistelmästä sekä maalämmöstä.
S. 20 on mainittu että ”Biopolttoaineiden ja sähkönkäytön laskentasäännön mukaan niiden käytönaikaiset hiilidioksidipäästöt ovat nolla, joten niiden käyttö vaikuttaa liikenteessä täysimääräisesti CO2-päästöjä alentavasti.” Tuo antaa ymmärtää että biopolttoaine- ja sähköautot olisivat hiilinieluja, mikä ei pidä paikkaansa. Varmasti päästöt alenevat vain, jos autokanta ei enää kasva.
S. 21 liikenteen strategiatavoitteissa on mainittu ”Yhdistetään alue- ja liikennesuunnittelu”. Liikenne ja muutkin yhteiskunnan ja ympäristön osat ovat olleet aluesuunnittelun osia niin maakunta- kuin kuntatasollakin yli 50 vuotta. Tärkeää olisi lisätä kaavojen painoarvoa esimerkiksi ottamalla poikkeuslupiin kanta, että niissä vaaditaan poikkeamista asiantuntijoiden laatimiin suunnitelmiin – nykyisin liian moni poikkeuslupa tulee ”lupa-automaatista” kun vain anoo.
Liikenteen strategiatavoitteissa mainitaan liikenteen pullonkaulojen avaaminen. Kanta-Hämeessä on vuosikymmeniä suunnittelun kärkenä ollut ”HHT-kasvukäytävä” (Helsinki-Hämeenlinna-Tampere). Nyt parantuneet liikenneyhteydet ovat johtaneet siihen, että maan- ja rautatieliikenne porhaltaa Hämeenlinnan ohi ja Kanta-Hämeen entisen kasvukeskuksenkin väkimäärä on alkanut laskea. Tuosta on hyvä ottaa oppia Satakunnassa: maantieyhteyksissä pullonkauloja tärkeämpää on kenties pitää kaupunkialueiden ulkopuoliset maantiet kunnossa. Junayhteyksissä sen sijaan on parannettavaa, helpoimmasta päästä henkilöliikenteen avaaminen Raumalle ja Tahkoluotoon (viimemainittu edistäisi paitsi Meri-Porin asukkaita myös luontomatkailua, joka näissä tavoitteissa on mainittu).
s. 25 suositus ”Käytetään kevyintä metsänuudistamisen takaavaa maanmuokkausmenetelmää” on syytä korvata ”Vähennetään maanmuokkausta ja lisätään jatkuvasti kasvavia metsiä”. Maanpinnan käsittely lisää hiilidioksidia ilmaan. Suosituksissa on mainittu metsien moninaiskäyttö, jota on julkilausuttu jo 40 vuotta. Silti alati suurempi osa talousmetsistä menettää moninaiskäyttöarvonsa äestyksissä, jotka tekevät maastosta kulkukelvottoman. Avohakkuutaloudessa menetetään metsä, marjat ja sienet. Metsäojitusten kunnostukset tulee rajoittaa välttämättömään ja välttää ylikaivua ”varmuuden vuoksi”, kun kaivuri nyt on siellä. Kuivumisesta johtuva maaperän hapettuminen vapauttaa hiilidioksidia. Jatkuva kasvatus vähentää ojitusten tarvetta, kun haihduttavia puita on aina tarjolla.
”Varmistetaan päätehakatun metsän nopea taimettuminen jalostetuilla taimimateriaalilla” on vanhan käytännön jatkamista (kielivirheellä) eikä vahvista raportin tavoitteita. Metsä kasvaa itsestään ja ilmaiseksi, ja yllä mainitsemamme jatkuva kasvatus tuottaa laadukkaampaa raaka-ainetta pitemmälle jalostettaviin tuotteisiin. Pitkälle jalostettu tuotanto on kehittyneen maan (ja maakunnan) tunnusmerkki. Jatkuvalla kasvatuksella säilytetään luonnonarvoja kuten hiilivarastoa ja -nielua, ja se myös takaa maanomistajalle tasaisemman tuoton, vähemmän metsänkäsittelykustannuksia, sekä tuhoeliöiden suhteen vastustuskykyisemmän metsän joka sopeutuu lämpenevän ilmaston aiheuttamaan puulajien vaihtumiseen.
Viljelijöiden osaamista ja motivaatiota strategian käsittelemiin tavoitteisiin on tarpeellista lisätä: tämä sopisi ehdoksi tuille. Metsittämiseen soveltuvat erityisesti pienet pelkästään tukien vuoksi viljellyt pellot.
S. 29 kuntien strategisiin toimenpide-ehdotuksiin voisi lisätä, että tuodaan ilmastoasiat osaksi kuntien viestintää.
puheenjohtaja Ilpo Koppinen
aluesihteeri Karri Jutila
Suomen luonnonsuojeluliitto, Satakunnan piiri