Yölaulajat

Torstaina 3.6. kello 21.30-23.30 oli torstaikävelyn merkeissä Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistyksen (RSLY) yölaulajalintujen kuuntelun ja katselun retki Riihimäen Herajoen alueella, Parmalassa Silmäkenevan laidalla. Kävelylle osallistui 28 henkeä ja kaksi koiraa.

Tapahtuma oli menestys koronahiljaisuuden jälkeen. Paikalle tulleille 11 autolle ja kahdelle polkupyörälle löytyi hyvin parkkipaikka. Retkeilijöitä oli eniten Riihimäeltä, mutta myös Hyvinkäältä, Järvenpäästä ja jopa Kouvolasta. Yhteistyökumppanina järjestelyissä oli Riihimäki Seura ry. Retken vetäjänä toimi yhdistyksen varapuheenjohtaja Sakari Savolainen ja mukana asiantuntijoina olivat puheenjohtaja Harri Heinonen ja hallituksen jäsen Martti Rajamäki.

Sää oli iltayhdeksältä puolipilvinen ja kaunis, + 24 mittarissa. Se oli yksi houkutteleva tekijä luonnollisesti. Kokoontuminen oli Herajoen vedenottamon edessä, osoitteessa Parmalantie 91 11710 Riihimäki. Retkestä ilmoiteltiin useissa paikoissa, yhdistyksen verkkosivuilla ja Facebook-sivuilla, Aamupostissa ja Riihimäki Seura ry:n viestintäkanavissa.

Kuva 1. Retkeläisiä polulla Herajoen ja Vantaanjoen välillä. Kuva: Sakari Savolainen.

Lyhyen esittelyn ja tervetulotoivotusten jälkeen läksimme rauhallisesti kävelemään Herajoen vartta kohti Vantaata. Aivan lähtöpaikassa pienessä koivussa lauloi kulmikasta lauluaan pensaskerttu. Samoin käki kukkui muutaman kerran vähän kauempana lähtiessämme. Räkättirastas varoitteli aivan vedenottamon pihamaalla, oli varmaan ihmeissään porukastamme. Sitten alkoikin kuulua jo pajulinnun, voisiko sanoa surumielinen, mollivoittoinen, laskeva laulelu etuvasemmalta. Alueella kuului kaikkiaan useita pajulinnun reviirejä. Kävelysuunnastamme oikealla kuului vähän kauempana punakylkirastaan kirkas laulu, jonka säkeet päättyvät nopeaan selitykseen. Peippoja emme odottaneet niin montaa enää laulamaan, mutta niitähän olikin useita ja pajulinnun ja peipon laulua vertailtiin puheissa ja pohdinnoissa, koska jotkut kertoivat sekoittavansa ne.

Pysähdys Herajoen ylittävän sillan luona toi useita havaintoja. Käpytikka lensi äänettömästi ylitsemme. Sepelkyyhky huhuili muutaman kerran, lehtokerttu lauloi lähikoivuissa. Kauempaa kuului hetken aikaa laulurastaan kirkas laulu kolmisäkeineen. Ylitsemme lensi lehtokurppa ja piiskansivallukset kuuluivat. Kukaan ei ainakaan sanonut kuulleensa hiljaisempaa kurnuttavaa ääntä piiskansivallusten jälkeen. Korkealla lensi ylitsemme myös töyhtöhyyppä levein siivenkärjin. Äkkiä Martti sanoi, että oli havainnut pyyn lähipensaikoissa ja kyselin, että miten hän sen havaitsi. Tottunut silmä oli havainnut liikettä pensaassa ja nopea kiikarointi varmisti lajin ja linnun, joka oli kadonnut näkyvistä parissa sekunnissa. Varsinkin paikallaan seisominen kuunnellen houkutteli hyönteisiä puremaan meitä varsin ahkerasti.

Kävely jatkui sillan yli polulle kohti Vantaata, jonka ylitimme myös siltaa pitkin metsän ympäröimälle niitylle. Sillalle tultuamme metsän reunassa oli kaksi valkohäntäkaurista, jotka siirtyivät metsän suojaan meidät huomattuaan. Pysähdyimme keskelle niittyä kuuntelemaan äänimaisemaa. Taustamelu oli nyt selvästi vaimeampaa. Jostain kuului kalalokin huuto ja kohta ylitsemme lensi kuusi lokkia korkealla kohti etelää. Eri suunnissa mustarastaat pitivät huilukonserttiaan ja välillä kuului niiden säkättävää varoitusääntä.

Käännyimme paluumatkalle ja kohta Vantaasta lähti kolme urossinisorsaa lentoon. Poluilla oli runsaasti maakotiloita. Jälleen pysähdys Herajoen ylittävän sillan luona ja Martti kuuli metsäviklon äänen, mutta jäi epäselväksi, oliko kyseessä joku matkija. Peipot olivat jo vaienneet, samoin pajulinnut. Ja sitten aukesi punarintojen ikkuna, kun lähikoivun latvuksesta alkoi kuulua tuon mietiskelijän hento lurittelu. Ja hetken päästä toinen punarinta ja sitten kolmas… Lehtokurppa lensi jälleen yli. Sitten oli aika palata hitaasti kävellen takaisin. Ja lähtöpisteeseen päästyämme aloimmekin kuulla ruisrääkän ääntä. Lähipellolla kuului lisäksi pensassirkkalinnun helisevä ja pitkä sirinä.

Aivan lähtöpaikan lähellä tuli lisäksi havainto vesimyyrästä ja tiellä oli pieni (valitettavasti kuollut) kyy, ruskeaa värimuotoa ja Martti totesi ilahduttavana toteamuksena sen, että täällä todellakin on siis kyykanta. Vedenottamon lähettyvillä oli myös jokunen varis. Ja jo melkein kaikkien poistuttua aloimme kuulla viitakerttusen aloittelevan lauluaan varovasti. Olimme sen suhteen olleet vähän aikaisessa. Myös jänis, joko metsäjänis tai rusakko loikki polulla paluupyöräilyllä.

Kiitos kaikille kävelylle osallistuneille. Kävelyn päätteeksihän kerroimme hieman yhdistyksestä ja työstämme ja mahdollisuudesta liittyä siihen luonnonsuojelua edistämään. Lähiluontohan on meille se eniten näkyvä ja tärkeä, kuten näimme tälläkin kävelyllä. Tervetuloa mukaan toimintaan luonnon ja monimuotoisuuden hyväksi.

Kuva 2. Vantaanjoen ylittävä silta, niitty ja retkeläisiä. Kuva: Sakari Savolainen.

Sakari Savolainen, varapuheenjohtaja