Keto- ja niittykasveja Reipin perinnemaisemissa

Ilahduttavan iso joukka pirkkalalaisia, tamperelaisia ja lempääläläisiä luonnonystäviä kerääntyi Reipin parkkipaikalle sunnuntai-iltana 14.6. Pyy vietti pohjoismaista luonnonkukkapäivää jälleen kasviretken merkeissä. Ennen maastoon lähtöä yhdistyksemme pitkäaikainen jäsen Pauliina Ahtiainen kertoi muutaman sanan alueen historiasta: arvokas ja harvinainen katajakedon perinnebiotooppi ja muut niittyalueet ovat syntyneet pitkäaikaisen laidunnuksen ja niiton seurauksena. Katajaketo rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi 2017 ja se on nykyään Pirkkalan kunnan hoidossa. 1990 ja 2000-luvuilla Pirkkalan ympäristöyhdistys hoiti sitä talkootyönä ja myöhemminkin alueella on pidetty Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin ketotalkoita.

Kävimme ennen kedolle siirtymistä katsomassa luonnonmuistomerkkinä suojeltua katajavanhusta, joka kasvaa lähellä parkkipaikkaa, pellon reunassa. Katajan monihaarainen runko leviää monien metrien säteellä kehämäisesti eri puolille. Ikä ei ilmeisesti ole tiedossa, sillä siitä ei löydy mainintaa Pirkkalan kunnan luonto-oppaastakaan, jossa muuten on varsin hyvä esittely Reipin alueen luonnosta.

Katajakedolla meitä odotti kasvien lisäksi neljä ahvenanmaanlammasta, jotka olivat kovasti kiinnostuneita vierailustamme. Pari rohkeinta sarvipäätä otti mielellään rapsutuksia vastaan. Retken kasviopas, luontokartoittaja Aatos Lassila esitteli alkajaisiksi pirteänvärisiä mäkitervakkoja. Niiden vierestä löysimme kaksi mataralajia, ahomataran ja keltamataran.

Iloisenvärisiä mäkitervakoita kedolta löytyi melko runsaasti. Aatos Lassila kertoi, että kukkavarren tahmea, tummana erottuva kohta estää muurahaisia pääsemästä kukintoon.

Hieman alempana rinteessä kasvoi mm. keto-orvokkia, heinätähtimöä, harakankelloa, pukinjuurta, rohtotädykettä ja ketopiippoa. Ketoneilikkamätäs oli vehreä ja muuttama kukkavana jo pystyssä, mutta yhtään aukinaista kukkaa ei vielä ollut. Myös komean kurjenkellon suuret kukat uinuivat vielä nuppuina.

Tämän vuoden retkellä kävimme katajakedon lisäksi myös peltotien toisella puolella sijaitsevalla kostealla niityllä. Sen keskellä oli mielenkiintoinen ja varsin märkä maastonkohta, josta löysimme aivan tosientyyppisiä kasveja. Kurjenjalka ja rantakukka eivät vielä kukkineet, mutta ne oli tunnistettavissa lehdistä. Pari rantakukan edelliskesäistä kukkavartta oli säilynyt paikalla talventörröttäjinä. Kostealla niityllä oli myös saroja, luikkia ja kaisloja. Ainakin pullosara, viiltosara ja harmaasara tulivat tunnistetuiksi.

Kurjenjalkaan tulee mielenkiintoinen, tummasävyinen kukka.

Kostean niityn puolella kasvillisuus oli melko korkeaa ja märimmässä paikassa saappaat olivat tarpeen. Viime kesänä (2025) lampaat laidunsivat tällä niityllä, tänä vuonna ne hoitavat katajakedon puolta.

Hauskannäköinen viiltosara on yksi saroista, joita leikillisesti nimitetään ”lakupötkösaroiksi”.

Lopuksi suuntasimme vielä Pyhäjärven rantaan ihailemaan kesäistä järvimaisemaa ja rannassa kasvavaa rauhoitettua kynäjalavaa. Myös kalliokieloa löytyi niukka kasvusto sammaloituneen kiven päältä. Kaksi kalatiiraa tarkkaili meitä uimarannan laiturin kaiteelta.

Ensi vuonna luonnonkukkapäivän retki tehdään vaihtelun vuoksi jonnekin muualle, vaikka Reipin rauhoittavat ja kauniit maisemat ovatkin oivallinen retkikohde. Pyrimme valitsemaan ensi vuoden retkelle kohteen, jonne pääsee vaivatta myös julkisilla kulkuvälineillä. Kiitos kaikille osallistujille ja retken vetäjille!