Terveiset kevätpäiviltä – sukella oman pihan ihmeisiin

Lähiluonto on Suomen luonnonsuojeluliiton tämän vuoden teema ja siitä puhuttiin Pirkanmaan piirin kevätpäivilläkin 27.3.2024. Vaan missä se lähin lähiluonto piilee? Tietysti siellä, missä ihminen päivittäin elää ja liikkuu, kuten omalla pihalla.

Kasvitieteilijä Heikki Toivonen esitteli oman, Kangasalla sijaitsevan pihansa lajiston hoitoa ja kasvien merkitystä muille eliöille. Paikan hankinnan puolesta olivat 80-luvun lopulla puhuneet näsiä ja lehtoimikkä sekä yksi erittäin kookas rupikonna. Ravinteikasta rinnetonttia oli aluksi 15 vuotta hoitamassa 3-4 kesäpässiä, parikymmentä viime vuotta sitä on niitetetty.

Lähiluonto on Suomen luonnonsuojeluliiton tämän vuoden teema ja siitä puhuttiin Pirkanmaan piirin kevätpäivilläkin 27.3.2024. Vaan missä se lähin lähiluonto piilee? Tietysti siellä, missä ihminen päivittäin elää ja liikkuu, kuten omalla pihalla.

Ympäristön hoidossa on ollut kolme tavoitetta: puuston säilyminen ja järeytyminen sekä lahopuun syntyminen, kevätkasvien lisääntyminen ja se, että niitty pysyy niittynä.

Pari vuotta sitten Heikki Toivonen huomasi Topi Linjaman jutun Suomen Luonnossa ja innostui: etsi ja tunnista 1000 lajia vuodessa. Se ohjasi hänen huomionsa oman pihan pienhabitaatteihin ja siihen, mitkä tekijät ovat tärkeitä eri lajeille.

Pensaskerrosta olisi hyvä olla ja puustossa myös lehtipuita, etenkin haapaa ja raitaa. Kimalaiset ovat keväällä raidan ja muiden pajujen kukinnan tarjoaman ravinnon varassa.

Karhunputkia ja biodiversiteettikantoja

Kannoista Toivonen puhuu kauniisti. Ne ovat hyväksi hyönteisille, luonnon omia hyönteishotelleja. Tutki vanhaa kantoa ja huomaat, että se on täynnä reikiä. Toivonen on jättänyt tontilleen lahoamaan myös varta vasten tehtyjä pöllejä, joiden sienilajistokin ilahduttaa: piispanhiippa, sudenmaito, leipäkorisieni.

– Suomessa on puulajeja vähän, mutta hajottajia paljon.

Hallitty hoitamattomuus vaatii hikeä. Niiton on oltava vaihtelevaa, ei liian aikaisin eikä liian usein. Yhtä lajia on niitettävä usein, toista taas varjeltava ja jätettävä niittämättä. Karhunputki, kuten yleensäkin putket, on hyvä hyönteis- ja mesikasvi, minkä huomaa hetkessä, kun syyskesällä seuraa kimalaisten ja muiden hyönteisten suoranaista surisevaa ruuhkaa kukintopalleroissa. Se on säästettävä, että kukat ja siemenet ehtivät kehittyä.

Pihalla on hyvä olla kukintaa koko kasvukauden. Luonnokasvit ovat tärkeimpiä, mutta kukintaa voi tukea myös yksivuotisilla kesäkukilla ja perennoilla, joissa kannattaa suosia maatiaislajikkeita, muistuttaa Heikki Toivonen.

Lue lisää: https://www.sll.fi/…/2022/12/Kangasalan_Luonto_2022_web.pdf

Linnut viestintuojina

Lähiluonnossamme liikkuu myös siivekkäitä ystäviä. Maija Ihantola esitteli Suomen luonto- ja ympäristökoulujejn liiton kehittämää linturetkikonetta, jonka tarkoitus on lyhentää välimatkaa tutkijoista kouluihin ja oppilaisiin.

Mukaan on otettu 52 lajia, joista jokainen kertoo tarinan ympäristönmuutoksesta. Lajit ovat yleisiä ja nähtävissä ympäri vuoden. Linturetkikone toimii osoitteessa mappa.fi ja ehdottaa kyseiseen aikaan ja valittuun paikkaan soveltuvaa lajilistaa. Kunkin lajin kohdalla on tietoja itse lajin lisäksi siihen vaikuttavista tekijöistä.

Tänään 4.4. linturetkikone ehdottaa sekä tiedonhaluiselle että nuorelle tutkijalle Mänttä-Vilppulassa 33 lajin listaa. Kivitasku ja varpushaukka, kohtaammeko kohta? Kummankin kevätmuutto on aikaistunut ilmastonmuutoksen takia. Kivitaskulle minulla olisi tarjolla pitkähkö kivi(lohkare)aita ja kasvilavoja, varpushaukalle 0,6 hehtaaria myötätuntoa sekä vähän nuorta lehtimetsää ja tiuha havupuuvaltainen pläntti maakellarin kupeessa.

Tutustu: https://mappa.fi/linturetkikone/