Laurinolli Suomen luon­non­suo­je­lu­lii­ton kunniajäseneksi

Laurinolli on toiminut vuodesta 1996 alkaen Luonnonsuojeluliiton ja sen yhdistysten luottamustoimissa: puheenjohtajana Kyrön Luonnossa ja Luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piirissä, liittohallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana, liittovaltuuston jäsenenä ja puheenjohtajana sekä useissa liiton valiokunnissa.

Liittouralle minut lennätti Hannu Järvinen, joka syksyllä 1995 ilmoitti minut ja puolisoni luontokartoittaja Vesa Salosen Kyrön Luonnon hallitukseen. Emme olleet vielä edes jäseniä”, Laurinolli paljastaa. Yhdistyksen hallituksesta järjestäytymiskokouksessa paikalla oli vain neljä, ja Laurinolli aloitti heti varapuheenjohtajana.

Luottamustoimien lisäksi Laurinolli on työskennellyt erilaisissa hankkeissa liitossa, piirissä, kotiyhdistyksessään tai muutoin luonnonsuojelun parissa. Viimeisimpänä urakkanaan hän on toimittanut hiljattain julkaistun Kyrön Luonnon 40-vuotishistoriikin ”Paremman luonnon puolesta”

Aiemmin Pirkanmaalta on kutsuttu (1998) kunniajäseneksi Terttu Laurila, joka toimi Pirkanmaan piirin ensimmäisenä puheenjohtajana. Laurila oli monipuolinen luonnonsuojeluvaikuttaja, joka oli mukana esimerkiksi monen paikallisyhdistyksen perustamisessa.

Kantaaottava kiitospuhe

Liittokokousyleisö sai kuulla 31.8.2019 seuraavat, Laurinollin välittämät terveiset kunniajäseneksi kutsumisen jälkeen:

”Lämmin kiitos osakseni tulleesta kunniasta. Arvelen ansainneeni sen vaikuttamistyöstä niin järjestön sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Jatkan samalla linjalla – siksi muutama sana tulevasta.

Kokoukselle esitetyssä tulevan kolmivuotiskauden strategiaehdotuksessa ilmaistaan Luonnonsuojeluliiton tärkein vahvuus: ”Olemme ainoa suomalainen ympäristöjärjestö, jolla on vaikutusmahdollisuudet joka kunnassa ja maakunnassa sekä valtakunnallisella ja EU-tasolla.” Näiden vaikutusmahdollisuuksien käyttäminen on liiton jokaisen yhdistyksen perustyötä.

Vietin viime talvikauden alkuperäisen kotiyhdistykseni Kyrön Luonnon 40-vuotishistoriikin kokoamisessa. Yhdistyksen pysyvimpien saavutusten takana on kaksi seikkaa. Ensinnäkin lainsäädäntö on parantunut, minkä eteen liitto on kautta aikojen tehnyt työtä. Toiseksi yhdistys on vaikuttanut monipuolisesti päätöksentekoon aloitteilla, muistutuksilla, valituksilla, kirjelmillä – usein yhteistyössä ahdistettujen asukkaiden kanssa. Nämä ovat tuottaneet muun muassa suojelualueita ja parempaa kaavoitusta.

Kyrön Luonnon suurimpia ponnistuksia oli vetovastuu mittavassa kansallismaiseman ympäristönhoidon EU-hankkeessa. Kolmen vuoden aikana hankkeeseen käytettiin yhdistyksen lähes tuhannen vuoden budjettia vastaava summa. Hanke onnistui hyvin, mutta siinä tehdyistä suunnitelmista ja selvityksistä valtaosa hautautui tuota pikaa kunnan arkistoihin. Kymmenistä maisemanhoidon talkoista jatkuivat vain yhdistyksen omat.

Liiton strategiaehdotuksen yhtenä painopisteenä on vahvistaa liiton alueellista ja paikallista toimintaa. Ehdotuksesta puuttuu kuitenkin kokonaan perustyön tuki. Hankkeilla, kampanjoilla ja konkreettisella luonnonhoidolla on sijansa, mutta tuota perustyötä – päätöksentekoon vaikuttamista – ne eivät korvaa.

Tähän työhön tarvitaan paikallisyhdistyksissä kannustusta, arvostusta ja tukea, kuten neuvontaa ja koulutusta. Siksikin olen huolissani liiton perustehtäviä hoitavan yksikön, luonnon- ja ympäristönsuojelun, henkilöstön yhä kutistuvasta määrästä.

Erityisen vaikea on vähäväkisten seutujen pienten yhdistysten asema, eivätkä niukat jäsenmaksuosuudet helpota selviämistä. On ne jaettu toisinkin: yhdistysverkoston rakentamisvaiheessa tasan liiton, piirin ja yhdistyksen kesken tai yhdistyksille jopa suurin osuus. Luonnon ja ympäristön edun valvonta paikallisessa päätöksenteossa on aivan yhtä tarpeen ja vaativampaakin kuin 1980-luvulla.

Liitolla ei ole varaa tinkiä ydintehtävistään eikä antaa ainutlaatuisen paikallisen verkostonsa rapautua.

Toivotan antoisaa liittokokousta – tehkää hyviä päätöksiä!”