Suomen luonnon päivän viettoa Rautavaaran Metsäkartanolla 30.8

Olipa mieluisa Suomen luonnon päivä. Väkeä ei ollut paljoa, vaikka sää oli mitä parhain ja päivän ohjelma upeasti suunniteltu ja toteutettu Metsäkartanon puolesta.

Suomen luonnon päivä on yleinen liputuspäivä, mikä on hieno asia. Liputus alkoi vuonna 2017 Suomen täyttäessä 100 vuotta. Liputus huomioitiin myös Metsäkartanolla. Aloitimme päivän vieton kokoontumalla lipunnostoon ja juhlistamaan mieltämme. Päivän vietolla me palautamme mieliimme, mitä kaikkea hyvää meillä on vielä jäljellä luonnossamme, joka tuottaa iloa ja mielenrauhaa, mutta myös sitä kaikkea, mitä olemme saavuttaneet vuosien pitkäjänteisen suojelutyön avulla. Päivän viettoon kuuluu levollisesti aistia ja tuntea olemassa olevan luonnon läsnäolo vailla kiirettä ja huolen kantoa. Juuri näin me toimimme Metsäkartanollakin.

Metsäkartanon puolesta päivän ohjelman läpiviemisestä vastasi alusta loppuun saakka Tanja Liimatainen, joka asiantuntevasti johdatteli meidät metsäretkellä Haravamäen vanhan metsän luontopolulla. Kuljemme hitaasti kuunnellen, katsellen ja väliin pysähtyen ihmettelemään kokemaamme, keskustelemaan havainnoistamme ja eläytymään luonnon yksityiskohtien tulvasta. Apuna meillä oli jokaisella luppi, joka mahdollisti suurennuslasin tavoin pienten pikkuseikkojen havainnointia retkellämme.

Lounaan jälkeen siirryimme odotetun uuden luontoseikkailun pariin, jättikanootilla melomaan. Todellakin meille päivän vieraille vesillä liikkumisen väline oli aivan uusi. Reilusti tavanomaista isompi inkkarikanootti, johon mahtui istumaan yhteensä 12 ihmistä. Onneksi joukkoomme liittyi pari henkilöä lisää, joten saimme mukavasti miehitettyä yhden kanootin.

Melonta oli mukavaa ja yllättävän kevyttä. Kun saimme kanootin liikkeelle, se jatkoi matkaa vaivattomasti ja suunta pysyi vakaana. Melonnan onnistuminen perustui tarkkaan samanaikaiseen melan käyttöön, jota ohjasi ensimmäisenä keulassa istuvan melontatahti. Tanja istui peräsimessä antaen aina tarvittaessa ohjeita.

Meloimme miehistökanootilla leppoisissa tuulioloissa etelään päin kohti Metsäkämppää, ohitimme turvekammin, jossa olimme aamupäivällä vierailleet ja joka nyt kätkeytyi mäntyjen sekaan. Edessämme ui yksinäinen kuikka, joka teki pitkän sukelluksen lähestyessämme. Ohitimme myös Metsäkampän, kun Tanja antoi ohjeen kääntyä oikealle kohti salmea, jonka kautta pääsimme Syrja-Keyrittyjärvelle.

Erämainen luonto ja hiljaisuus oli aisten havaittavissa Syrjä-Keyrityllä, vaikka etäämpänä sen rannoilla sijaitsi kolme kesämökkiä. Mökit olivat hyvin kätkeytyneet metsään, joiden olemassaolon saattoi päätellä vain rannalla olevista soutuveneistä. Yhteinen sopimus pitää moottoriveneet pois näiltä vesistä, minkä arvon mekin saatoimme tällä melontaretkellä todentaa. Vastakkaisella rannalle oli rakennettu pienen mäen päälle laavu, jonka edustalla oli hiekkaranta. Miten ihana olisi viettää ilta ja yö juuri tuossa laavussa. Vaikka jo tuleva yö niin kuin Suomen luonnon päivänä moni tekee!

Melonnan jälkeen oli kiittelyjen aika. Päivä oli onnistunut kaikilla tavoin. Retkeilyn lomassa olimme nauttineet Kartanon maukkaasta ruokatarjoilusta ja vielä päätimme kruunata päivän Metsäkartanon ravintolassa nauttimalla mustitkkaleivoskahvit.

Retkellä NLY:stä oli mukana Irene Keinänen, Merita Karlsson, Ismo Holopainen, Sami Rissanen ja Mauri Tiainen, joka keulassa istuvana saattoi ottaa tämän kuvan.

Vielä kerran suurkiitokset Metsäkartanolle unohtumattoman päivän käytännön järjestelyistä ja kiitos luonnollisesti Rautavaaran luonnonystäville ja piirijärjestölle päivän organisoinnista.