Talven pakkaset luo luonnonvaraisten eläinten ahdinkoa

Heti joulun jälkeen alkoivat kovat pakkaset Suomessa, kun laaja sulkukorkeapaine asettui maamme päälle. Kyse on napapyörteen hyisen kylmistä ilmamassoista, jotka maan pinnan kohdatessaan purkautuvat korkeapaineen keskuksesta ulospäin ja levittävät hyvin kylmää ilmaa ympäristöön.

Näistä paukkupakkasista saimme ”nauttia” aina sunnuntaihin 11.1. saakka, jolloin pakkaset alkoivat laskemaan Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta jatkuvat edelleen Lapissa. Pakkasten kurimuksessa saivat kamppailla myös talvehtivat linnut ja nisäkkäät. Oma havaintoni lintulaudan linnuista oli, että muutaman päivän pikkulinnut pakkasia kestivät, mutta viimeisten kovien pakkaspäivien myötä katosivat tyystin. Lintulaudallamme ei käynyt ketään. Huoli ja pelko kasvoi. Olisiko pitkään jatkuneet paukkupakkaset jäädyttäneet linnut? Mutta eipä sentään! Tänä päivänä 11.1. ne palasivat. Kova tohina syöttölaudalla ilahdutti suuresti. Ruokailemaan palasivat sini- ja talitiaiset, pikkuvarpuset, keltasirkut, punatulkut ja fasaanit. Samoin orava, vakiovieraamme.

Sama pakkanen riehui myös toisaalla. Ismo Puustinen soitti minulle perjantaina  9.1. iltapäivällä. Hän oli menossa vaimonsa Meritan kanssa avantouimaan Kankaisenjärven rantaan, kun huomasivat avannossa sinisorsanaaraan räpiköimässä. Jotain pitäisi tehdä, sorsa raukka on heikkovointinen, ehkä lentokyvytön. 

Annoin Ismolle Siilinjärven eläinhoitolan puhelinnumeron, johon Ismo soitti. Sieltä apu lähti liikkeelle. Pian rannassa oli palokunta ja sorsa saatiin kiinni. Matka jatkui eläinhoitolaan Siilinjärvelle.

Soitin seuraavana päivänä lauantaina 10.1. eläinhoitolaan Minna Pelliselle. Sain kuulla, että sorsamme on toipumaan päin. Soiton jälkeen Minna otti minuun uudelleen yhteyttä ja kertoi, että hänellä on hoidossa huuhkaja, joka syö jo hyvin, vaikka on jalkansa loukannut ja lentokyvytön. Olisiko joku jäniksen metsästäjä/ joku, jolla olisi vanhoja lihoja pakasteessa? Laitoin viestin saman tien WhatsApp-ryhmäämme ja apu löytyi. Jouko Holopainen ilmoitti, että hänellä olisi pakastimessa tähän tarkoitukseen sopivaa evästä. Sunnuntaiaamuna 11.1. sovimme, että lähdemme käymään Minnan luona, viemme evästä huuhkajalle ja samalla pääsisimme näkemään sekä huuhkajan että sinisorsan. 

Olimme Minnan pihassa sunnuntai iltapäivällä. Todellakin pääsimme tapaamaan piristyneen huuhkajan, josta saimme Minnan ottaman kuvan. Samoin kuvatuksi tuli sorsammekin parempikuntoisena. On alkanut syömään hyvin. Jossakin vaiheessa tulee pääsemään vapaaksi talvehtivien sorsien joukkoon Kuopiossa. 

Mutta ei tässä kaikki. Lähtiessämme Minnan puhelin soi. Tulossa olisi nälkiintynyt saukko. Jäimme odottamaan uutta potilasta. Pian pihaan ajoi auto ja sen takaosasta nostetiin kissankoppa, jonka sisällä lepäsi saukon poikanen. Nälkiintynyt ja heikkokuntoinen otus. Ilman ihmisen apua olisi varmasti menehtynyt. Minna otti tämänkin potilaan avosylin vastaan ja vei lämpimään tilaan toipumaan ja muikkuaterialle. Saukon poikasenkin elämä voi jatkua kokeneen hoitajan käsittelyssä.

Lyhyt vierailumme teki meillekin selväksi, miten avarasydämisyys eläimiä kohtaan tuottaa kaunista tulosta. On myös pulaan joutuneiden eläinten löytäjälle suuri helpotus, kun on olemassa tällaisia eläinten hoitoloita. Loukkaantuneen eläimen pelastaminen varmalta kuolemalta tuottaa aitoa myötätuntoa ja hyvää mieltä kaikille operaatioon osallistuneille.

Kiitos sinulle Minna työstäsi pulaan joutuneiden luonnonvaraisten eläinten hyväksi. Iloisin mielin lähdimme paluumatkalle Minna Pellisen luota.

Mauri Tiainen