Risto Sulkava puhumassa jatkuvapeitteisestä metsänkasvatuksesta syyskokouksessamme 26.11.

Artikkelit

–

29.11.2025

Risto Sulkava toimii Ilmari Räsäsen SLL:lle testamentatulla metsätilalla tilanhoitajana. Pirteä Pässi -nimisellä tilalla on metsää 250 ha, joista osa on suojeltu ja osalla harjoitetaan jatkuvaa metsänkasvatusta.

Riston esitelmä perustui osin tilan hoidosta saatuihin kokemuksiin. Risto perusteli esitelmässään selkeästi sen, miksi jatkuva peitteinen metsänhoito on parempi vaihtoehto kuin perinteinen avohakkuu. Taloudellisesti kyse on siitä, että ei kannata kaataa puuta, joka on vasta pääsemässä kasvuvauhtiin. Kannattaa odottaa vähintään siihen saakka, kun puun läpimitta on 25 cm, jolloin puun arvo on noussut 3-4 kertaiseksi. Eli kaadetaan vasta tukkipuuasteelle varttuneet puut ja jätetään pienemmät puut kasvamaan. Näin maanpinta pysyy jatkuvasti puupeitteisenä. Alla oleva kuva havainnollistaa hyvin asiaa. Kuvassa puun kasvukäyrä paljastaa, mistä on kyse.

Jatkuva peitteisessä metsänkasvatuksessa metsää harvennetaan noin 30 vuoden välin ja silloin valitaan kaadettavaksi järeimmät puut. Luontainen metsän uudistuminen aiheuttaa sen, että metsästä tulee erirakenteinen ja monipuurakenteinen. Hyvin hoidetusta metsästä saadaan säännöllistä tuloa. Kaadettavaa puuainesta tulee jokaisessa yläharvennuksessa päälle 100 kuutiota. Menetelmä takaa myös ekologisen tasapainon eliöiden välillä, lajirunsaus säilyy suurempana, lahopuuta kertyy hiljalleen enemmän (lajikato). metsä sitoo paremmin hiiltä (ilmastomuutos) ja ravinnevalumat minimoituvat (vesien rehevöityminen). Merkille pantavaa on myös, että taimien istutus ja taimikon hoitotyöt jäävät pois, mikä vähentää huomattavasti työmäärää ja tuo selvää taloudellista säästöä.

Jatkuva peitteinen metsänhoito tuli mahdolliseksi vasta Metsälain uudistuksen yhteydessä vuonna 2014. Avohakkuisiin perustuva metsänhoito oli ainut sallittu hoitotapa sotien jälkeen vuosina 1948-2014. Metsiä köyhdyttävä ja monia luontohaittoja aiheuttanut avohakkuu otettiin käyttöön sotakorvausten maksamisen synnyttämän kovan paineen alla. Mutta menetelmä jäi pysyväksi sotakorvausten päättymisen jälkeen, vaikka vaihtoehtojen puolesta kamppailtiin vuosikymmeniä.

Päätehakkuiden jälkeen metsän uudistamisessa on menneinä vuosikymmeninä suosittu kuusen istuttamista. Yhden puulajin metsissä kirjanpainajasta on tullut uhka kuusikoille ilmastomuutoksen edetessä. Leudot talvet mahdollistavat kirjanpainajan talvehtimisen ja pitkät kuivat alkukesät kannan vahvistumisen. Kuivuus estää kuusen pihkan tuotannon, josta kirjanpainaja hyötyy, kanta vahvistuu ja tuhot pahenevat. Nyt olisi kiire tukkia kuivuuden torjumiseksi niitä metsäojia, joita aikanaan tehtiin runsaasti puun kasvun parantamiseksi.

Yleisö seurasi tarkkaavaisena Risto esitelmää, jonka päätteeksi Ristolle tehtiin paljon tarkentavia kysymyksiä käytiin runsas keskustelu. Keskustelu oli asiallista ja asiapitoista. Aihe koettiin tärkeäksi, olihan suurin osa läsnäolijoista metsänomistajia.

Esitelmän jälkeen kokousväki piti Nilsiän luonnonsuojeluyhdistyksen syyskokouksen. Kokouksen päätökset ja ensi vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio löytyvät näiltä verkkosivuilta kohdasta ”Lue lisää toiminnastamme 2025”

Mauri Tiainen