Menneen kesän kuulumisia
Lämmin kesä- ja heinäkuu ovat ohi, elokuu saapui melko tuulisena ja sateisena. Se ei kuitenkaan haittaa, jos vaatetus on kunnossa ja sään mukainen.
NCC-Kiuru alueella Ohkolassa kokoonnuimme toukokuun alusta lähtien joka maanantai 23.8. saakka. Toisinaan kävi useampikin ihminen tutustumassa paikkaan, toisinaan vain yksi tai kaksi. Keväällä alueella kukki mm. kartioakankaali ja rohtoraunioyrtti, siitä jatkui eri kukkien kukinta koko kesän: neidonkieli, masmalo, nuokkukohokki, nurmikohokki, jänönapila, ukontulikukka, helokki, keltasauramo, punasänkiö, auringonkukka – ihan vain muutamia mainitakseni.
Alueella kasvaa kylvettyjen niittykasvien lisäksi maa-aineksen mukana tulleita puutarhakarkulaisia ja vieraslajeja tai haitallisia vieraslajeja. Erityisesti komealupiinia on poistettu runsaasti alueelta ja kesäkuussa oli myös komealupiinin poisto talkoot. Talkoista oli juttu paikallislehdessä, Mäntsälän Uutisissa.
Alueella on luonnollisesti nähty erilaisia perhosia ja niiden toukkia. Perhosia on tänä kesänä ollutkin erityisen runsaasti, erityisesti nokkosperhosia. Niiden lisäksi NCC-Kiuru alueella on tavattua seuraavia: ketokultasiipi, pikkukultasiipi, hohtosinisiipi, vaaleakallioyökkönen, neitoperhonen, suruvaippa, tesmaperhonen ja erittäin uhanalainen viheryökkönen. Toukista mieleen päällimmäiseksi on jääneet nuoliyökkösen toukka, matarakiitäjän toukka ja elokuussa erityisen runsaslukuiset heinähukan toukat.
Linnuista alueella nähtiin mm. kangaskiuruja, pikkusieppoja, idänuunilintuja ja sepelkyyhkyjä.. Useana maanantaina näkyvillä oli kyy, mutta sen lisäksi toisinaan jänis ja kerran puskasta pakeni kettu.
Syksyn tullen NCC-Kiuru alueelle tulee uutta maa-ainesta uutta paahderinnettä varten. Tätä silmällä pitäen on monien niittykasvien siemeniä kerätty talteen keväällä kylvettäväksi. Alue on nyt työmaa-aluetta, joten sinne ei pidä ennen ensi kevättä mennä.
Sandberginpellolla on tehty perinnemaiseman hoitoa. Perinnemaisema on hyvin tärkeä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Keväällä kitkettiin kuusentaimia pois niityltä sen avoinna pitämiseksi. Elokuun alussa pidettiin heinätalkoot. Aluetta oli niitetty jo aiemmin sekä viikatteella että traktorin kanssa, heinätalkoissa jatkettiin tätä viikatteen kera. Heinä kuljetettiin aumoihin sapilailla ja kottikärryillä. Talkooeväitäkin syötiin. Kesän aikana alueella toteutui viikoittain perhoslaskenta. Perhosista keväällä ensimmäisiä oli koivutyttöperhonen. Sitä seurasivat muut: nokkosperhoset, kuusamakiitäjä, metsänokiperhonen, loistokultasiipi, virnapunatäplä, keisarinviitta, suruvaippa, amiraali, pikkuhäiveperhonen, helmihopeatäplä, lauhahiipijä, matarakiitäjä jne.
Kevättaskuruoho oli ensimmäisiä maasta nousevia kasveja keväällä, sitä seurasivat muut: metsäkurjenpolvi, päivänkakkarat, ahomatarat, valkolehdokki, kaunokki, hirvenkello, ahomansikka sekä kultakuoriaisten ja pyjamaluteiden suosima särmäputki. Joen varressa kosteammassa viihtyi mm. imikkä, korpikaisla, ranta-alpi ja jänönsalaatti. pyjamaluteet. Alueella tavattiin myös hirvi ja peura, en sitten tiedä, kumpi säikähti enemmän, eläin vai ihminen. Luonnonkukkienpäivän retki toteutui Sandberginpellolle 20.6.
Hallituksen jäsenten vetämät retket käynnistyivät jälleen kesällä. Heinäkuussa toteutui retki Sahajärvelle ja elokuussa retki Kotojärven laavulle.
Kesän aikana on myös vesiopintopiiri kokoontunut: ensimmäinen kokoontuminen oli Hirvihaaran koskella, toinen kirkonkylällä kunnostetun joen vartta kävellen ja kolmas Hunttijärven rantaa kävellen. Nämä kokoontumiset jatkuvat vielä.
Heinäkuussa yhdistys järjesti kirkonkylän joen varressa toiset vieraslajitalkoot. Tällä kertaa torjuttiin jättipalsamia.
Kesään on mahtunut paljon, mutta mitä syksy tuo tullessaan…
Teksti ja kuvat Riitta Virtanen. Kuvien luvaton käyttö kielletty.