Talvinen piha
Ympäristötekijöistä lähiluonnolla on suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Läheisintä lähiluontoa on se, mitä ikkunastasi näkyy. Etätöiden ja -opiskelujen aikana mikrotaukojen pitäminen ikkunasta vihernäkymää, talvella ehkä enemmän valkoista näkymää, katsellen lepuuttaa silmiämme, aivojemme ja palauttaa stressaavasta tilanteesta.
Katsoessasi pihalle useamman kerran päivien kuluessa, voi tutustakin näkymästä alkaa hahmottamaan uusia ulottuvuuksia. Olen huomannut kuinka pihamme tuuheat kuuset suojaavat kylmältä pohjoistuulelta, kuinka upeilta huurteiset koivut näyttävät sinitaivasta vasten ja jotkut puut ovat mieluisempia istuskelupuita linnuille kuin toiset. Talviseen pihaan linnut ja oravat tuovat liikettä ja elämää. Niilläkin on omat tapansa. Orava kulkee mielellään samaa reittiä ja naakkaparvet lentävät aamun sarastaessa kylille ja palaavat auringon laskiessa takaisin.
Talvisella pihalla lumi antaa materiaalin hyötyliikuntaan ja luovuuteen lapsille ja lapsen mielisille. 😊 Lumijäljet pihalla kertovat ketä siellä on liikkunut, yleisimmin lintuja, oravia ja rusakoita, joista viimeksi mainitut jättävät papanoitansa koirille herkkupaloiksi. Mutta minkä näköinen on oravan kakka? Kuulemman pyöreä, ruskea halkaisijaltaan 5–8 mm papana. Ihan helppoa näitä maustepippurin näköisiä jätöksiä ei ollut takapihan kuusen juurelta erottaa muusta lumeen tippuneesta roskasta. Aina voi tutustakin asiasta oppia jotain uutta. 😊
Päivien kuluessa suhteesi pihaasi vahvistuu. Puut eivät olekaan merkityksettömiä ja pihallasi asustaa muitakin eläviä olentoja. Eläinten päivärutiinit tuovat tuttua turvallisuuden tunnetta. Ilahdun nähdessäni lintujen saapuessa ruokintapaikalle leveähelmaisen mammakuusen suojiin tänäkin päivänä.
Pihasi ei ole kuitenkaan eristetty saareke. Muutokset lähiympäristössä heijastuvat pihasi eliöstöön. Lähimetsien hakkuut ovat vähentäneet pihamme talvilinnustosta hippiäisten kadottua tyystin, hömö-, kuusitiainen ja puukiipijä ovat enää satunnaisia vierailijoita lintulaudalla. Palokärjen raikuvat huudot eivät enää elävöitä tienoota.
Näkymä takapihallemme on silti edelleen minulle tärkeä hyvinvoinnin lähde. Sitä täydentävät talviset aamuruskot ja kuun kurkistelut ikkunoihimme. Avaruus ei ehkä ole lähiluontoamme, mutta näkymä taivaalle kyllä.
Teksti Sirkka Heinimaa