Lähetä meille siilihavaintosi

Oletko nähnyt siilin? Haluamme kerätä havaintoja siilien esiintymisestä ja elinympäristöistä Keuruulla ja Multialla.

Lähetä siilihavaintosi meille
* täyttämällä sähköinen lomake: Avaa lomake tästä

Voit lähettää havaintosi myös
* sähköpostilla osoitteeseen keurusseudunluonnonystavat(at)gmail.com tai
* postitse osoitteeseen Esko Rotola-Pukkila, Pyyraitti 13, 42700 Keuruu.

Kerro viestissäsi havaintopaikka ja -aika, montako siiliä näit ja omat yhteystietosi arvontaa varten.

Kaikkien havaintonsa lähettäneiden kesken arvomme Suur-Keuruun lahjoittamia luontoaiheisia palkintoja.

Jukka Kuusiston artikkeli tässä:

Milloin viimeksi Sinä näit siilin?
Vielä muutama vuosikymmen sitten siili oli tuttu näky suomalaisissa puutarhoissa ja pihoissa. Nyt nämä piikikkäät ystävämme ovat harvinaistuneet huolestuttavasti.
Siilikanta on saattanut vähentyä jopa 80 prosenttia 1960–80-lukujen tasosta.

Siilin elämäntavat
Siili (Erinaceus europaeus) on yöaktiivinen nisäkäs, joka viihtyy erityisesti ihmisten
läheisyydessä: puutarhoissa, puistoissa ja viljelyalueilla. Sen ruokavalio on
monipuolinen ja koostuu pääasiassa hyönteisistä, kuten kovakuoriaisista,
etanoista, lieroista ja toukista. Siili saattaa myös syödä pieniä selkärankaisia, kuten
sammakoita ja hiirenpoikasia.
Talvihorros ja siihen valmistautuminen
Syksyllä siili valmistautuu talvihorrokseen keräämällä rasvavarastoja. Horros kestää
yleensä marraskuusta huhtikuuhun, ja sen aikana siilin elintoiminnot hidastuvat
merkittävästi. Ruumiinlämpö voi laskea jopa neljään asteeseen, sydämen
lyöntitiheys harvenee normaalista 180 lyönnistä 2–3 kertaan minuutissa, ja hengitys
muuttuu epäsäännölliseksi. Horroksen aikana siili menettää painostaan 20–50 %,
joten riittävien rasvavarastojen kerääminen syksyllä on elintärkeää.
Vaaroja ympärillä
Monet siilin elinympäristön uhista ovat ihmisen aiheuttamia. Liikenne on siilin
elämän yksi suurimmista vaaroista: siilit liikkuvat usein hämärän aikaan ja niiden
puolustusmekanismi on käpertyä keräksi, mikä ei auta niitä väistämään ajoneuvoja.
Lisäksi robottiruohonleikkurit ja trimmerit aiheuttavat vakavia vammoja siileille, sillä
ne eivät pakene vaan jäävät paikoilleen, jolloin laitteet voivat vahingoittaa niitä
vakavasti. Puutarhoissa käytettävät verkot voivat myös olla vaarallisia, jos siilit
takertuvat niihin. Näiden uhkien vuoksi on tärkeää olla tietoinen siilien elintavoista
ja tehdä pihapiireistä turvallisempia, esimerkiksi välttämällä ruohonleikkureiden
käyttöä iltaisin ja tarkistamalla puutarhaverkkojen turvallisuus.

Jos löydät loukkaantuneen siilin tai muun eläimen, on lain mukaan velvollisuutesi
on auttaa eläintä. Akuutissa tapauksessa soita 112 tai kunnaneläinlääkärille/
valvontaeläinlääkärille. Keski-Suomessa pieniä villieläimiä hoitaa mm. Villi Karaja ry.
(villikaraja.fi, 040 640 4357).

Näin voit auttaa siilejä

1. Tarjoa ravintoa syksyllä: Siileille voi tarjota esimerkiksi kissanruokaa
   (mielellään märkäruokaa tai liotettua kuirvaruokaa) sekä puhdasta vettä. Maitoa ei tule antaa, sillä siilit ovat laktoosi-intolerantteja.
2. Rakenna talvipesä: Siili tarvitsee suojaisan ja kuivan paikan
   horrostamiseen. Voit rakentaa siilille pesän esimerkiksi pohjattomasta laatikosta,
   jonka täytät kuivilla lehdillä ja heinillä.
3. Pidä piha luonnonmukaisena: Jätä pihalle risukasoja, lehtikasoja ja
   muita luonnollisia piilopaikkoja. Vältä myrkkyjen käyttöä, sillä ne voivat vahingoittaa siilejä suoraan tai niiden ravinnon kautta.
   
   Hauskoja faktoja siileistä
   • Piikkipuvussaan siilillä on noin 6 000 piikkiä, jotka suojaavat sitä
   saalistajilta. Tarvittaessa siili voi kiertyä tiukaksi palloksi, jolloin piikit osoittavat joka suuntaan. ”Tuhahtelu” vaaran uhatessa tehostaa vaikutusta piikkien tökkiessä tehokkaasti joka suuntaan.
   • Siilien parittelu on hyvin äänekästä mutta myös varsin tarkkaa puuhaa:
   naaras laskee piikkinsä alas ja uros tarttuu naaraan niskapiikeistä päästäkseen
   selkään. Parittelu kestää noin kymmenen minuuttia, ja saman yön aikana siilit
   voivat paritella useita kertoja.