Lausunto Itä-Suomen aluehallintovirastolle Ruplansuon turvetuotannon täydennetystä ympäristölupa-anomuksesta
Ruplansuon turvetuotannon täydennetty ympäristölupa-anomus, Rääkkylä. Diarinumero ISAVI/84/04.08/2012
Vaatimus
Keski-Karjalan Luonto ry vaatii Ruplansuon turvetuotantoalueen ympäristöluvan hylkäämistä. Perusteluina esitämme seuraavaa.
Vesiensuojelu
Turpeennostoalueelta kuivatusvedet johdetaan Sahinojan ja edelleen Oravilahden kuivatusalueen länsipuolen ojaan, joka laskee Oriveden Hämeenselkään. Hakijan mukaan vesistövaikutukset ovat melko vähäisiä. Vänskänsalmessa ja Hämeenselällä arvioidaan rehevyyden ja liettymisen kasvavan. Hakijan mukaan kuormituksen lisäys Orivedessä ei kuitenkaan muuta sen ekologisen tilan luokittelua.
Oravilahden kuivatusalueelta Keikojokea pitkin virtaavat kuivatusvedet kuormittavat matalaa Hämeenselkää jo liikaa: matala Ruokoslmi on ruovikoitunut lähes umpeen, verkot ja uimarit limoittuvat. Hakijankin mukaan turpeen nostoalueelta tuleva kuormitus lisäisi rehevöitymisen haittoja entisestään Hämeenselällä.
Hakemuksen mukaan turpeennostoalueelta tuleva kuormitus ojitusvaiheessa vaiheessa moninkertaistuu nykytilaan nähden. Tuotantovaiheessa kuormitus jatkuu vähintään kaksinkertaisena nykytilaan nähden koko 20-30 vuoden turpeennostokauden ajan. Kuormitusta voitaisiin pienentää, jos metsää tuottamattomat alueet ennallistettaisiin ja metsää kasvavilla alueilla vesiensuojelua tehostettaisiin.
Pidämme hyvänä, että täydennetyssä hakemuksessa pyritään arvioimaan myös liuenneen orgaanisen aineen eli humuksen määrää kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) avulla. Humuksen määrä on yleensä moninkertainen eloperäisten kiintoaineiden määrään verrattuna. Humusaineet kuljettavat mukanaan mm. raskasmetalleja, rautaa mangaania ja fosforia. Liukoisen humuksen happea kuluttava vaikutus lienee yksi suurimmista turpeenoton ekologisista seurauksista. Tämä haittaa erityisesti kalojen kutua ja talvisia elinoloja. Happivajauksesta ja -kadosta seuraa mm ravinteiden (esim. fosforin ja raudan) liukenemista pohjasta veteen sekä pohjaeläinyhteisöjen muutoksia. Virkistyskäytölle humuksesta aiheutuu haittaa veden samentumisesta ja lietteen kertymisestä.
Kuormitusarvioita laskettaessa on käytetty keskimääräisiä kuormituslukuja Itä-Suomesta. Kasvillisuusselvityksen mukaan Ruplansuon alueelta löytyy reheviä suotyyppejä. Tästä syystä Ruplansuolta tuleva kuormitus voi olla huomattavasti keskimääräistä suurempaa. Tarkempi arvio turpeennoston vesistökuormituksesta saataisiin, jos kuormitusarviot tehtäisiin suon turpeen ominaisuuksien perusteella.
Yhtenä vesiensuojelutoimenpiteenä turpeen nostoalueelle aiotaan rakentaa pintavalutuskenttä. Pintavalutuskenttä sijoitetaan ojitetulle alueelle, mikä voi merkittävästi heikentää kentän toimivuutta, vaikka ojat tukittaan.
Luonnontilaisuus ja uhanaliset suotyypit
Turpeen nostoon aiotusta alueesta noin 20% on luonnontilaista avosuota. Tällaisia alueita on Rääkkylässä tai ylipäätään Keski-Karjalassa hyvin vähän jäljellä. Kasvillisuusselvityksen mukaan alueella on monia uhanalisia suotyyppejä. Luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta nämä alueet ovat tärkeitä ja tulee säilyttää koskemattomina.
Luontoselvitykset
Luontoselvitykset eivät ole riittäviä. Linnustoselvitys on vajavainen: kaksi käyntiä alueella ei ole riittävä, vanhoja havaintoja ei ole selvitetty, merkitystä muuton aikaisena levähdyspaikkana ei ole selvitetty, vaikka alueella on avoimia ojittamattomia alueita, ja havaitun asutun kalasääksen reviirin asemaa ja vaihtopesiä ei ole selvitetty. Hakemusalueelta ei ole tehty perhos-, sudenkorento-, sukeltaja- eikä viitasammakkoselvitystä. Näiden selvitysten puuttumista ei ole perusteltu mitenkään.
Kalasääksi
Aiotulla turpeennostoalueella ja sen läheisyydessä on 3 asuttua kalasääksen pesäpuuta (vaihtopesiä). Yksi vaihtopesistä sijaitsee lohkolla 2 ja kauimmaisin noin 250 m päässä aiotulta turpeennostoalueelta. Täydennetyssä lupahakemuksessa Vapo Oy jopa kiistää lohkolla 2 olevan pesän olemassaolon. Asiaa perustellaan pesän putoamisella talvella 2011/2012.
Vaasan hallinto-oikeus on 23.8.2007 antamassaan päätöksessä numero 07/0255/1 Kiteen Kirkkosuon turpeennostoluvasta todennut kalasääksen asemasta mm seuraavaa:
”Sääksi eli kalasääski (Pandion haliaetus) on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu ja Iintudirektiivin (79/409/ETY) artiklassa 1 tarkoitettu ja direktiivin liitteessä lueteltu lintu. Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan liitteessä 1 mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella. Direktiivin 5 artiklassa kielletään munien ja pesien tuhoaminen tai vahingoittaminen ja siirtäminen sekä lintujen häirintä erityisesti Iisääntymis- ja jälkeläisten kasvatusaikana.
Ympäristönsuojelulain 41 §:n perustelujen (HE 84/1999 vp) mukaan luvan myöntäminen ei ole mahdollista, jos hanke aiheuttaisi luonnonsuojelulaissa kiellettyjä seurauksia. Myös luonnonsuojelulaissa säädetty rauhoitettuja eläimiä ja kasveja koskeva haittojen vähentämisvelvoite tulisi ottaa huomioon lupaharkinnassa.
Kirkkosuon turvetuotantoalueella sijaitsee luonnonsuojelulain 39 §:n 2 momentissa tarkoitettu asianmukaisesti merkitty, rauhoitettu kalasääsken pesäpuu. Sillä, että pesämateriaali on pudonnut ei ole tässä asiassa ratkaisevaa merkitystä. Hallinto-oikeus katsoo ympäristölupaviraston tavoin tässä asiassa, että sääksen pesinnän turvaamiseksi ja pesimäaikana aiheutuvan merkittävän haitan vähentämiseksi on rauhoitetun pesäpuun ympärille määrättävä riittävä suoja-alue.”
Ruplansuon turpeen nostoalueen lohkolla 2 sijaitseva pesäpuu ei ilmeisesti ole merkitty, mutta luonnonsuojelulain 39 §:n 2 momentin mukaan myös suuren petolinnun pesäpuu, jossa oleva pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä, on rauhoitettu. Koskimiehen lausunnon mukaan lohkon 2 pesäpuu täyttää nämä ehdot.
Edellä mainitun Kiteen Kirkkosuon ympäristöluvan (Itä-Suomen ympäristölupavirasto 18.7.2008 päätös numero 78/08/2) perusteluissa mainitaan:
”Muiden turvesoiden kalasääsken pesintäkokemusten perusteella ihmisten ja työkoneiden liikkuminen suolla alle 500 metrin etäisyydellä pesästä yleensä keskeyttää hautomisen tai pienten poikasten suojaamisen emolinnun noustessa lentoon. Häiriön toistuessa seurauksena on pesinnän tuhoutuminen. Määräykset tuotantoja kunnostustoiminnan rajoittamisesta pesintäaikana sekä aumojen sijoittamisesta ovat tarpeen, jotta luonnonsuojelunlain 39 §:n 1 momentin 3 kohdan rauhoitussäännöstä noudatetaan.”
Yksi kalasääksen pesäpuista on aiotulla turpeen nostoalueella (lohko 2) ja muut 2 noin 250 metrin päässä aiotulta turpeen nostoalueelta. Jos Ruplansuolle myönnetään ympäristölupa turpeen nostoa varten, tulee kalasääksen pesien ympärille varata vähintään säteeltään 500 metrin suojavyöhyke. Vähäpuustoisessa maastossa metsä- ja muiden koneiden aiheuttama melu pesimäaikaan on kalasääsken pesinnän vakavimpia häiriötekijöitä. Turpeennostoalueen kuntoonpanotöitä, turpeennostoa ja ylipäätään liikkumista ei tule sallia pesän lähistöllä 1.4.-31.8. välisenä aikana.
Kiteellä 8.7.2013
Keski-Karjalan Luonto ry