Aimo huokaisi helpotuksesta

”Jospa joku heistä joskus astuu minun paikalle”, tuumi Kemin Seudun Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Aimo Tervahauta syksyllä 2025, kun yhdistykseen liittyi kolme alle kouluikäistä lasta. Jo monta vuotta hän oli elätellyt toiveita puheenjohtajan vaihdoksesta ja turhaan vedonnut yhdistyksen hallituksen jäseniin, sekä uusiin että vanhempiin. Mutta ei hänen sentään tarvinnut nuorimpien aikuistumiseen asti odottaa – syyskokouksessa vaihdos lopultakin tapahtui.

Kauanko ehdit olla tämän yhdistyksen puheenjohtajana?

”Kaksikymmentäyhdeksän vuotta. Luonnonsuojeluliittoon liityin vuonna -87, heti Rovaniemeltä Kemiin muutettuani, ja jouduin saman tien yhdistyksen hallitukseen. Sihteerinäkin ehdin toimia useita vuosia.”

Luontoaktivistiurasi on pitkä. Osaatko sanoa, milloin ja miten se alkoi – milloin aloit tuntea vetoa luonnonsuojeluun?

”70-luvulla. Luin Rooman klubin tilaaman raportin nimeltä Kasvun rajat – se kertoi luonnonvarojen riittävyydestä – sekä Rachel Carsonin kirjan Äänetön kevät. Aloin miettiä, vaeltelin Lapissa… Siitä se alkoi.”

Olet ammatiltasi asianajaja. Lakimiehen koulutuksesta on ollut hyötyä luonnonsuojelutyössä?

”Olen asianajaja evp. nykyään. Kyllä, todellakin lain tuntemuksesta on ollut paljon hyötyä, esimerkiksi valitusten teossa.”

Mitkä projektit ovat jääneet parhaiten mieleen puheenjohtaja-ajaltasi?

”Fennovoiman ydinvoimalahanke Simon Karsikossa. Ja Kemissä rantojen, puistojen ja metsien kaavoitus asuin-, liiketalo- ja liikennekäyttöön. Kaikkia ei voitettu.”

Mitä voittoa pidät suurimpana?

”Sitä Fennovoiman ydinvoimalahankkeen kumoutumista. Simon Karsikkohan oli loppumetreille asti mukana mahdollisena sijoituspaikkana Pyhäjoen Hanhikivenniemen kanssa. Emme halunneet ydinvoimalaa myöskään Pyhäjoelle, joten me täkäläiset aktivistit perustimme jo vuonna 2007 Meri-Lapin ydinverkosto -nimisen järjestön, joka teki yhteistyötä Pro Hanhikiven kanssa. Taistelu jatkui sitten vuosia, yhteistyötä tehtiin monien järjestöjen ja yksityishenkilöitten kanssa ja hanketta saatiin viivytettyä, kunnes viimein Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja Donetskin alueen miehitys saivat Suomen poliitikkojen silmät avautumaan ja hanke kuopattiin. Fennovoiman ydinvoimalan tärkeimmät komponentit valmistettiin Donetskissa.”

Miten koet luontoaktivismin vaikuttaneen yksityiselämääsi?

”Koska olen ollut yhteiskunnallisesti aktiivi jo lukiovuosista lähtien, luontoaktivismi ei sinänsä ole aiheuttanut minun yksityiselämääni muutosta. Työni vapaana yksityisyrittäjänä ja asianajajana on mahdollistanut minulle itsenäisen ajattelun ja yhteiskunnallisen toiminnan myös luontoaktiivina.”

Mikä on työnkuvasi yhdistyksessä nyt ja mitä odotat/toivot yhdistyksen toiminnalta?

”Jatkan hallituksen jäsenenä ja rahastonhoitajana. Yhdistykseen toivon tietenkin lisää jäseniä, uusia ja innokkaita, kaikenikäisiä – nuorissa on tulevaisuus ja senioripolvella kokemusta. Enemmän aktivismia muun muassa lähiluonnon puolustamiseen. Yleisötilaisuuksia lisää. Vaikuttamista ilmastonmuutoksen tunnetuksi tekemiseen ja ihmisten haluun torjua sitä.”

Mikä on varhaisin luontokokemuksesi jonka muistat?

”Alkukesän kullerot jotka kukkivat kotijokeni, Tengeliönjoen rannoilla Pessalompolossa, poimin niitä ja vein äidille. Siksi kai pidän edelleen keltaisesta. Ja kalastelut joella isonveljen kanssa.”

Millaisena näet maailman – luonnon ja ihmiskunnan – tulevaisuuden nykyään?

”Pahalta näyttää kumpikin. Mutta toivoa ei saa heittää. Toivoa ja toimia pitää niin kauan kuin on elämää.”

Teksti: Hilkka Lipponen