Lausunto Lupa- ja valvontavirastolle: liito-orava, Kulovuori

Lupa- ja valvontavirasto, Tampere

Asia: Vireillepanijan kuuleminen hakkuuoikeuden haltijan toimittamasta selvityksestä, LVV-U/23244/2026.

Liite. Lausunto liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määritelmistä ja suojelusta, FT Ralf Wistbacka.

1. Johdanto

Vastine koskee kiinteistölle 211-483-3-24, Heikkilän metsä, Kangasala tehtyä metsänkäyttöilmoitusta (1-2025-86157). Suunnitellut hakkuut osittain hävittävät liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan (LLP) ja heikentävät jäljelle jäävän LLP:n ekologisen toiminnallisuuden.

Metsä Group (MG) on kertonut jättävänsä noin 40 metrin suojavyöhykkeen LLP:hen ja liito-oravalle sopivaa metsää n. 2,6 ha. Ennestään MG on avohakannut (1-2024-84029) noin 25 m etäisyydellä LLP:n pohjoispuolelta. Lupa- ja valvontavirasto (LVV) on laskenut LLP:n välittömään läheisyyteen jäävän 1,1 ha ja kulkuyhteydet huomioiden yli 10 ha. LVV esittää LLP:n suojaetäisyydeksi 25–30 m.

Liian pienen LLP-rajauksen takia suunniteltu avohakkuu (1-2025-86157 ) heikentää määritettyjen pesäpuiden toiminnallisuutta ja hävittää määrittämättömät pesäpuut ja muut liito-oravan käyttämät resurssit. LLP on jäämässä jo toteutettujen hakkuiden (1-2024-84029) ja suunniteltujen hakkuiden (1-2025-86157) takia laikkuun, jossa kulkuyhteydet pohjoiseen, koilliseen ja itään on hävitetty ja kulkuyhteydet etelään, lounaaseen ja länteen hävitetään. Jäljelle jäävät kulkuyhteydet muodostuvat vain kaakkoon ja luoteeseen ja nämäkin myrskytuulille alttiisiin kapeisiin laikkuihin.

2. Tutkimustieto lisääntymis- ja levähdyspaikasta ja ekologisesta toiminnallisuudesta (ks. myös liite)

Liito-oravan elinpiirien kokoa ja lajin asuttamien metsien määrää on selvitetty mm. Hanskin ym., Jokisen, Wistbacka ja Santangelin tutkimuksissa. Liito-orava käyttää keskimäärin 5-10 pesää, jotka voivat olla kolossa, pöntössä risupesässä tai halkeamassa. Pesiä on LLP:llä lukuisia ja niitä syntyy ja häviää. Tutkimukset osoittavat, että liito-oravan LLP on yleensä vähintään 4-6 hehtaarin laajuinen (Hanski ym. 2001, Wistbacka 2023, ks. myös Metsäkeskus/Liito-orava-LIFE 2023, s. 30). Radioseurantojen perusteella liito-oravanaaras käyttää keskimäärin 8 hehtaarin aluetta. LLP:n kokoon vaikuttavat mm. maantieteellinen sijainti ja puuston laatu. Lisääntymis- ja levähdyspaikka on siis sen laajuinen metsäalue, jolla liito-oravanaaras menestyksekkäästi lisääntyy ja tuottaa poikasia. LLP sisältää aina liito-oravan lisääntymiseen, levähtämiseen, ruokailuun ja liikkumiseen käyttämät alueet. Ks. liite, jossa luonnontieteellinen tausta on seikkaperäisesti esitetty.

3. Oikeudellinen perusta

Liito-orava (Preromys volans) on Suomessa uhanalainen, vaarantunut laji. EU:lle toimitetussa lajiraportoinnissa liito-oravan suojelutaso on pudonnut tasolta epäsuotuisa riittämätön (U1) tasolle epäsuotuisa huono (U2) (Syke 2025). Liito-orava on luontodirektiivin liitteen IV a tiukasti suojeltava laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain 78 §:n mukaisesti kielletty. Euroopan yhteisöjen komissio on perustellussa lausunnossaan 2.4.2003 todennut, että ”lisääntymis- ja levähdyspaikka on käsite, joka on määriteltävä yksinomaan biologisin perustein”. Tämän myös KHO (26.10.2010/2840) on noteerannut päätöksessään. Viime kädessä Euroopan Unionin tuomioistuin (EUTI) voi ainoana tahona sitovasti tulkita direktiivejä. EUTI:n kanta sitoo myös Suomea. Lisääntymis- ja levähdyspaikka on liitteessä määritelty nimenomaan biologisin perustein, ks liite.

EUTI on antanut LLP:n määrittelyä koskevassa asiassa liito-oravan kannalta keskeisen tärkeän tuomion (asia C-357/20, ECLI:EU:C:2021:881), jossa ratkaisun kohdan 27 mukaan ”lisääntymispaikan käsite on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan kaikkia sellaisia alueita, jotka ovat tarpeellisia, jotta asianomainen eläinlaji voi lisääntyä menestyksekkäästi, mukaan lukien lisääntymispaikan ympäristö”.

EUTI:n ratkaisu asiassa C357/20 tekee liito-oravaan sovellettuna selväksi, että ruokailu- ja ruoan varastointialueet, suojapuusto ja kulkuyhteydet ovat erottamaton osa LLP:a ja sen ekologista toiminnallisuutta. LLP siis lähtökohtaisesti sisältää riittävän laajan metsäalueen, joka tarjoaa kaikki liito-oravan tarvitsemat resurssit, jotta se selviää talvesta ja pystyy keväällä (tai alkukesällä) saamaan poikasia.

Myös EUTI:n tekemä direktiivin tulkinta hävittämisestä ja heikentämisestä on tärkeä. EUTI:n mukaan käsitteitä ”heikentäminen” ja ”hävittäminen” on tulkittava siten, että ensiksi mainitulla tarkoitetaan suojellun eläinlajin lisääntymis- tai levähdyspaikan ekologisen toiminnallisuuden asteittaista vähentämistä ja jälkimmäisellä kyseisen toiminnallisuuden poistamista kokonaan, riippumatta siitä, onko tällainen haitan aiheuttaminen tahallista vai ei (EUTI asia C-357/20, kohta 3, 28.10.2021).

Suomessakin ympäristöoikeudessa on tunnustettu niin sanottu varovaisuusperiaate. Varovaisuusperiaate tarkoittaa, että jos jonkin toimenpiteen, kuten hakkuiden, epäillään voivan aiheuttaa vakavaa haittaa, täyden tieteellisen varmuuden puuttuminen ei saa estää luonnonsuojelutoimenpiteisiin ryhtymistä. Jos ei voida olla varmoja, oletetaan, että toiminnalla on kielteisiä vaikutuksia.

Lisäksi varovaisuusperiaate on nähtävissä EUTI:n ja KHO:n ratkaisuissa direktiivilajien suojelusta:

”lisääntymispaikkojen suojelulla on näin ollen voitava varmistaa, että lisääntymispaikoilla edistetään kyseisen eläinlajin suotuisan suojelun tason säilyttämistä tai sen ennalleen saattamista siten, että kyseisellä suojelulla varmistetaan niiden ekologisen toiminnallisuuden jatkuvuus.” (EUTI C-357/20, kohta 30)

”Direktiivin mukaisen tiukan suojelujärjestelmän toteuttamiseksi on sen arvioinnissa, kuinka suuria alueita on liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittämis- ja heikentämiskiellon turvaamiseksi jätettävä liito-oravailmoitusmenettelyssä metsänhakkuun ulkopuolelle, lähdettävä siitä, että tällaiseksi tarkoitetun alueen on oltava pikemminkin laaja kuin liian suppea” (KHO:2014:13)

Varovaisuusperiaate siis vahvistaa velvoitetta varmistaa, ettei LLP:n ekologinen toiminnallisuus heikenny.

Varovaisuusperiaate koskee myös LLP:n määrittelyä. Jos alueella on papanoita useiden puiden alla, on selvää, että metsässä elää liito-oravia. Tällöin paikkaa on pidettävä liito-oravan LLP:nä, vaikka täyttä varmuutta lajin pesimisestä paikalla ei olisikaan. On myös varmaa, että papanoin merkityllä alueella on levähdyspaikkoja. Vaikka kiinteistön 211-483-3-24 kaikkia liito-oravan pesäpaikkoja ei ole määritetty, on hakkuiden ulkopuolelle jätettävä varovaisuusperiaatteen mukaisesti riittävän suuri alue, ks. liite.

4. Johtopäätökset

Tutkimustiedon perusteella on selvää, että MG:n ja LVV:n LLP-suojaetäisyydet ja -alat ovat riittämättömiä. Tämän seurauksena liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka osittain häviää ja jäljelle jäävän osan ekologinen toiminnallisuus heikkenee. Tämä johtaa lajin häviämiseen alueelta. LVV:llä on luonnonsuojelulain mukainen velvoite kieltää hakkuut.

MG kertoo LVV:lle, että maanomistaja on valmis kuulemaan mahdollisia suojelutarjouksia. Elinvoimakeskus ympäristönsuojeluviranomaisena vastaa ostotarjouksista eri suojeluohjelmiin. Pirkanmaan ELY-keskus on tehnyt vuosia sitten koko Kulovuoren alueesta suojeluehdotuksen mm. Metso-ohjelmaan. Kannustamme kääntymään heidän puoleensa, jotta tämä ainutlaatuinen metsäkokonaisuus suojeltaisiin.

Kangasala 27.1.2026
Kangasalan luonto ry