Muistutus Haaposen talkkikivikaivos Suomussalmi

Muistutus Haaposen talkkikivikaivos Suomussalmi

Lupa- ja valvontavirastolle 11.5.2026

kirjaamo@lvv.fi

Kuulutus 02.04.2026, LVV-U/24951/2026

Hakija: Tulikivi Oyj
Asia: Haaposen talkkikivikaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupa sekä toiminnanaloittamis- ja valmistelulupa, Suomussalmi

Asiatunnus LVV-U/24951/2026

Muistutuksen antajat

Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri ry & Ylä-Kainuun Luonto ry

Muistutus

Taustaa

Tulikivi Oyj hakee ympäristösuojelulain (527/2014) mukaista ympäristölupaa kaivostoiminnan laajentamiseen, jossa vanha toimintamuoto nykyisestä vuolukivestä muuttuisi talkin (magnesiumsilikaatti) rikastamiseen ja Haaposen esiintymän hyödyntämiseen Kivikankaan kaivospiirillä Suomussalmen kunnan Saarikylässä. Kaivospiirin Kivikankaan vuolukivikaivos vuonna 2032 on tarkoitus lopettaa, kun talkkikaivos aloittaa toimintansa uudella Haaposen avolouhoksella. Nykyinen Kivikankaan louhoksen pinta-ala oli 7 ha ja nykyisen ympäristöluvan mukainen suunniteltu pinta-ala on 10 ha, loppusyvyys 70 m ja pohjan taso noin 170 mpy.

Hakemuksessa kerrotaan esiintymän pituuden pohjois-etelä-suunnassa on noin 350 m ja leveys on maksimissaan noin 175 m., mutta kokonaispinta-alaa ei kerrota. Rikastushiekan kuivaläjitysalueen pinta-ala on suunniteltu 24,7 hehtaariksi.

Nykyisiin kairauksiin perustuen esiintymän mineraalivarannon on varmistettu jatkuvan muodoltaan muuttumattomana 80–100 metrin syvyyteen ja keskeisimmiltä osiltaan jopa 160 metrin syvyyteen.

Rikastamon suunniteltu kapasiteetti on noin 115 000 tonnia talkkirikastetta vuodessa. Vuosittainen kokonaislouhinta tulisi olemaan enimmillään 1 000 000 tonnia, josta malmia irrotetaan rouhimalla vuosittain noin 350 000 tonnia ja sivukiveä louhitaan räjäyttämällä noin 650 000 tonnia. Rikastushiekkaa syntyy noin 230 000 tonnia vuodessa. Kaivoksen suunniteltu toiminta-aika on noin 30 vuotta.

Kaivannaisjätteet

Kaivannaisjätedirektiviin vaatimus on se, ettei pinta- ja pohjavesien pilaantumista saa tulla pitkienkään aikojen kuluessa. Kaivannaisjätteistä tulee tyypillisesti pitkällä ajalla kaivoksen suurimmat ympäristövaikutukset mukaan lukien pinta- ja pohjavesivaikutukset. Nämä vaikutukset täytyy tutkia kaivannaisjäteasetuksen mukaisilla kineettisillä menetelmillä, käytännössä kosteuskammiotesteillä kattavista näytteistä.

Sulkemissuunnitelman tulee varmistaa ympäristöturvallisuus pitkienkin aikojen päähän. Miten vedet hallitaan ja puhdistetaan, rakenteet pidetään yllä ja korvataan kaivokseen sulkemisen jälkeen kaivannaisjäte direktiivin mukaisesti. Kaivannaisjätedirektiivi edellyttää vaikutusten mallinnusta vähintään tuhannen vuoden päähän.

Luvituksessa tulee olla selvitys vedenkäsittelyn pitkäaikaisista kustannuksista ja rakenteiden ylläpidosta pitkien aikojen kuluessa ja näitä varten tulee olla vakuudet.

Talkkimineralisaatiot ovat vaarallisia ja haitallisia eri maakunnissa ja tuottavat pahanlaatuisia tyypillisesti, esimerkiksi antimonia, nikkeliä ja arseenia sekä asbesteja käsittäviä suotovesiä ja pölypäästöjä. Luvassa tulee olla selvitys miten varmistutaan ettei vesiä tai maaperää pilata pitkeinkään aikojen kuluessa.

Tiivisrakenteet eivät ratkaise ongelmaa. Rikastushiekka-alueen pohjarakenne on kuvattu seuraavasti: 1) bentoniittimaton suojakerros 300 mm, 2) bentoniittimatto, 3) bentoniittimaton asennusalusta (tiivistetty moreeni/ pohjamaa) ja 4) pohjamaa, josta pintamaat ja turve poistettu kantavan maakerroksen yläpintaan.

Edelleen ns. tiiviisiin pinta- ja pohjarakenteisiin perustavat loppusijoitusratkaisut eivät huomioi kyseessä olevien rakenteiden kuten bentoniittimaton muovitukirakenteen eikä kaatopaikkamuovin elinikää (maksimi noin 100 vuotta ja valmistajien näkemyksen mukaan 200-300 vuotta optimioloissa) eikä niiden hajoamisesta seuraavaa tilannetta. Kaikkien tiivisrakenteiden rikkoutuminen aikanaan on todettu Oulun yliopiston Kainuun ELY:lle tekemässä selvityksessä1. Ongelma ja varauksia tiivisrakenteiden suhteen ja 1 000 vuoden minimiaika on myös ilmeinen MWEI BREF BAT.sta, jota täytyy noudattaa.

Kaivannaisjätesuunnitelma ei ole kaivannaisjäteasetuksen mukainen.

Kosteuskammiotesteissä oli sivukivestä vain kaksi näytettä. Rikastushiekkanäytteen edustavuutta ei ole selvitetty. Onko missä kokoluokassa koe tehty ja vastaako se kaivoksen prosessimittakaavan prosessia (locked cyckle)? Sivukiven kokoomanäytteen edustavuutta ei ole selvitetty. Sivukivissä täytyy olla myös cut-off –arvon alapuolinen epäpuhdas talkkimineraali, jota ei pysty erottamaan sivukivestä. Esiintymän sivukivilajeista, mineraaleista ja niiden rikki- ja haitta-ainepitoisuuksista ei ole kattavaa selvitystä. Onko serpentiinikivi asbestimineraalia joltain osalta, esiintyykö pieninä pitoisuuuksina esim 0.1 – 5 % muita asbestimineraaleja, joita tunnetaan muilta talkkikaivoksilta (tremoliitti, aktinoliitti, krysotiili, antofyllitti)?

Sivukivitutkimuksia on tehty valikoiduilla näytteillä, joiden edustavuutta ei ole selvitetty. Eri vuosien näytteissä on suuria eroja. Kaivannaisjäteasetuksen mukaan näytteet pitää ottaa standardin mukaan edustavasti. Tästä pitää olla selvitys ja riippumaton asiantuntija lausunto.

Grafiittifyllittinäyte kosteuskammiotestissä ei kaivannaisjäteselvityksen mukaan sisällä lainkaan grafiittia ja koostumus poikkeaa saman kivilajin koostumuksista 2023 tutkimuksesta raskasmetallien suhteen, vaikuttaa äärimmäisen valikoiduilta näytteiltä. Erityisesti nelihappouuton tulokset paljastavat osasta kivilajeja vaarallisen jätteennormit ylittäviä raskasmetallipitoisuuksia.

Jätteillä ja niiden pitkäaikaisilla vaikutuksilla pitää olla YVA. Vaasan Hallinto-oikeus on päättänyt Keliberin kaivoksen ympäristöluvasta, Liite 1, sivu 45 viimeinen kappale alkaen, että kaivannaisjätteillä tulee olla ympäristövaikutusten arviointi. Jotta tämä voitaisiin tehdä, on kaivannnaisjätedirektiviin jätteiden karakterisointi tehtävä YVA:an, ml. liukoisuuksien selvitykset kineettisillä testeillä kuten kosteuskammiotesti. Ilman jätteiden karakterisointia kyseessä ei ole ympäristövaikutusten arviointi, vaan kaupallinen ja tarkoitushakuinen arvaus. On huomattava, että vuolukivilouhoksen pitoisuuksista ei voida päätellä talkkikaivoksen vesien pitoisuuksia, vaikka mineralisaatiot sijaitsevat toistensa läheisyydessä.

Happomuodostavan mustaliuskeen erityistä ongelmallisuutta ei poista sen kutsuminen ”grafiittifylliitiksi”. Keskeisiä ovat myös talkkimineralisaatioile tyypilliset arseeni- ja raskasmetallisuotovedet.

https://www.kaleva.fi/selvitys-jokainen-kaivosallas-vuotaa-aikanaan/1770175 https://ym.fi/documents/1410903/33891761/Synteettiset+materiaalit+kaivosten+allasrakenteiden+tiivisrakenteena.pdf/dea908a9-4f18-4649-e193-b2522e878192/Synteettiset+ materiaalit+kaivosten+allasrakenteiden+tiivisrakenteena.pdf?t=1683009955394

Ympäristölupa edellyttää myös kunnollista varautumissuunnitelmaa ja ympäristöriskien hallintaa ja vakuuksia myös pitkien aikojen kuluessa.

Vesien hallinta ja käsittely

Kaivosalue sijaitsee kahden herkän valuma-alueen rajalla 1) Saarijärven alue ja 2) Kiantajärven alue. Kaivosvedet on tarkoitus purkaa vesienkäsittelyn poistovesisäiliön kautta poistoveden tiivisrakenteiseen selkeytysaltaaseen. Vesi selkeytetään ja sen jälkeen johdetaan painelinjaa pitkin ojalinjaan, joka purkaa vedet Kivijärveen ja siitä Kivipuroon ja edelleen Kiantajärveen. Toiminnan laajimmassa tilanteessa poistettavan veden määrä on arvioitu olevan 410 000–597 000 kuutiometriä vuodessa. Saarijärven ja Kivijärven sekä sitä kautta Kiantajärvekin erinomainen ekologinen tila tulee turvata.

Ympäristökuormitus ja -vaikutukset Maaperä

Sulfaattimaa/mustaliuskeselitykset eivät ole riittäviä, samoin asbesti ja radioaktiiviset aineet täytyy selvittää kattavasti näytteillä ja tutkimuksella kaivannaisjätedirektivin mukaisesti.

Pohjavesi

Vesien liikkuminen kallioperän heikkousalueilla on selvitettävä. Muutokset pohjaveden virtauksiin tulee selvittää tarkoin, vaikka sinänsä ei sijaitse tärkeällä pohjavesialueella. Kivikankaan kallioselänne muodostaa vedenjakajan, joka jakaa alueen kahteen laajempaan valuma-alueeseen. Kivikankaan pohjoispuoleisella valuma-alueella pohjaveden virtaus suuntautuu kohti Ala-Luoman laskujokea sekä Saarijärven Myllylahtea. Kivikankaan eteläosan valuma-alueella pohjaveden virtaus suuntautuu kohti Haaposen, Kalettoman ja Valkeaisen lampia, jotka laskevat Paskolampeen ja edelleen kohti Saarijärveä.

Tähän mennessä jo pelkästään vuolukivikaivostoiminta on johtanut nikkeli-, kobolti-, arseeni- ja kuparipitoisuuksien laatunormien ylityksiin.

Pintavesi

Kaivosalue sijaitsee Oulujoen vesistöalueella (59) Kiantajärven reitin valuma-alueella jakautuen Kiantajärven valuma-alueeseen (59.51) sekä Hossanjoen valuma-alueeseen (59.52). Saarijärvi ja Kivijärvi erinomaista ekologista tilaa ei tule heikentää ja kemiallista tilaa tulee parantaa (nyt hyvää huonompi). Kaivospiirissä ja sen rajan tuntumassa olevat lammet: Haaponen, Kaleton, Valkeainen, Paskolampi ja Kurikkalampi (Suvantojoki).

Kaivospiirin laajennuksella sijaitsevan Haaposen lammen kautta vedet valuvat suo-ojia pitkin Haaposenpuroon, joka virtaa Portinvaaran Natura- alueen läpi Haaposensuolla lampeen Lehtonen. Haaposensuolla Haaposenpuroon yhtyy Viinikanmeri-lammesta laskeva noro.

Kaleton-lammessa esiintyy ajoittaista pohjan hapettomuutta ja kohonneita rauta-, mangaani-, arseeni- ja sulfaattipitoisuuksia. Syvänteiden normaali pohjaeläinlajisto puuttui täysin.

Vesistöjen sedimentin kadmium-, nikkeli- ja lyijypitoisuudet olivat alueen keskiarvopitoisuuksia suurempia.

Arseeni on hyvin pieninä pitoisuuksina kertyvä syöpävaarallinen aine. Uutelan YVAssa esitetyt arseenipitoisuudet ovat sisämaan makeaan veteen laskevalle kaivokselle poikkeuksellisen korkeita. Luikonlahden Minera-tutkimuksessa (2013) muutama mikrogrammaa litrassa arseenia johti kalojen saastumiseen tavalla, josta lasketaan kohonnut syöpäriski erityisesti kaloja paljon käyttävillä ihmisillä. Luikonlahdella ilmapäästö nostaa sienten arseenipitoisuuksia haitta lisäävälle tasolle. Talvivaaran ympäristössä arseeni voi ensin kertyä muikun ja mahdollisesti siian lihaan ja toisaalta kalojen sisäelimiin, kuten mateen maksaan. YVA:ssa tulee esittää arseenin poistomenetelmät vesien käsittelyyn. Arseenin ja antimonin poistoa suunnitellaan esimerkiksi Sotkamo Silverille. Arseenista on selvitettävä myös ilmalaskeuman vaikutukset erityisesti sieniin. Minera 2013:

http://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/125_2013.pdf

Katso sivu 114 taulukko ja sivu 118 toisen kappaleen loppu.

Radioaktiivisten aineiden esiintyminen tulisi myös esittää tässä hakemuksessa eikä ainoastaan jätehoitosuunnitelmassa.

Kyläläiset ovat huolissaan vedenottamosta, joka rakennetaan Myllylahteen. 1% vaikutus pinnan vaihteluun kerrottiin seurantaryhmässä. Myös pumppaamon melu oli huolena rannan asukkaille ja mökkiläisille. Nämä ongelmat on syytä ratkaista.

Kaleton ja Haaponen (lammet) tulisivat olemaan aivan uuden Haaposen louhoskuopan reunalla. Penkereen kestävyys tulee tarkasti arvioida ja estää ettei laajemmalti pilata alapuolisia maita ja vesistöjä. Valkeiaisen ja Kaletonin vedet laskevat puroja pitkin Saarijärven Myllylahteen. Jo nykyinen toiminta on on aiheuttanut Kaletoniin kohonneita mangaani- ja rauta- ja arseenipitoisuuksia. Myös sulfaattipitoisuus on ollut korkeampi pohjan läheisessä vedessä kuin päällysvedessä. Lammen syvänteistä on normaali pohjaeläinlajisto kadonnut. Näytteissä kerrotaan löytyneen vain yksittäinen vesipunkki (Hydracarina). Indikaattorilajiston puuttuessa PICM-indeksin laskenta ei ole onnistunut, ja PMA-indeksi antaa lammelle huonon ekologisen tilaluokan. Kurikkalammen liukoisen nikkelin pitoisuudet ovat olleet lähivesiin verrattuna korkeampia, joten nykyinenkin toiminta aiheuttaa haasteita vesien tilalle.

Haaposen kautta vedet valuvat suo-ojia pitkin Haaposenpuroon, joka virtaa Portinvaaran Natura-alueen läpi Haaposensuolla lampeen Lehtonen. Haaposensuolla Haaposenpuroon yhtyy Viinikanmeri-lammesta laskeva noro. Kaivoksen purkuvedet tullaan johtamaan Kivijärveen uutta kaivettavaa ojaa pitkin.

Luonnonympäristö

Kaivostoiminnalla on merkittävät ja peruuttamattomat vaikutukset kaivospiirin luontoon, lähilampiin ja järviin ja mahdollisesti myös läheisiin Natura-alueisiin. Kaivospiirin pohjoispuolella sijaitseva Kurikkasuo on säilyttämisen arvoinen ja keskeisiltä osiltaan luonnontilainen niukkaravinteinen aapasuo. Suon märemmät keskiosat muodostuvat lyhytkorsinevasta ja rimpinevasta, reunoilla on paikoin karuja, ojitettujakin rahkarämeitä. Luontoselvityksissä löydetyt metsälaki-, uhanalaiset luontotyyppi- ja muut huomionarvoiset luontokohteen tulee huomioida ja säilyttää. Etenkin uhanalaiset linnut ja niiden pesäpaikat tulee turvata.

Kaivoksen lähin 125 hehtaarin Natura 2000 -verkostoon kuuluva alue on Portinvaaran alue (FI1200711, SAC) laajenevan kaivosalueen aivan eteläpuolella. Etäisyyttä kaivosalueen purkuvesistöön Haaposenpuro on lyhimmillään noin 170 metriä ja kaivoksen laajennusalueen rajaan 250 metriä. Portinvaaran Natura-alue muodostuu Ulkuvaaran luonnonsuojelualueesta (ESA300160), Portinvaaran vanhojen metsien suojeluohjelma-alueesta (AMO110238) ja soidensuojeluohjelmaan kuuluvasta Portinvaaran alueesta (SSO110403).

Haaposenpuron valuma-alueen arvioidaan pienenevän yhteensä noin 26 % kaivostoiminnan käynnistymisen sekä kuivatettavan rikastushiekan läjitysalueen rakentamisen seurauksena. Natura-alueelle kompensaatiovesiä on tarkoitus johtaa Saarijärvestä. Vaikutukset yläpuolisiin vesistöihin ja vedenottamoihin tulee tarkasti selvittää.

Ilman laatu

Pölymallinnuksen sijasta tai rinnalla tulee tehdä raskasmetallien mittaukset sammalista, jolla saadaan selville tarkemmin olemassa olevan toiminnan vaikutukset. Pölymallinuksessa tulee myös selvittää hengitettävien hiukkasten PM2,5-pitoisuudet, sekä päästöt suhteessa uusimpien laillisiin suosituksiin ja normeihin. Pölystä on selvitettävä myös laillisesti säädeltyjen raskasmetallien ja arseenin pitoisuudet.

Erityisen tärkeää on selvittää pölystä tulevan maaperää ja vesiä pilaavan laskeuman vaikutukset kaivoksen toiminta-aikana. Raskasmetallien laskeumia tunnetaan Kittilän kaivoksen biologisesta tarkkailusta (2012) ainakin 10 km päähän sekä Metlan sammalkartoituksesta jopa kymmenien kilometrien päähän Talvivaaran kaivoksesta.

http://www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/raskasmetalli/tulokset.htm

Mustaliuskepölyn vaikutukset ja leviäminen tulee selvittää. Erityisen tärkeää on selvittää asbestin ja kuituisten mineraalien määrät ja leviäminen. Hakemuksessa asbestin vähäisyydestä annetaan ehkä turhankin positiivinen kuva. Talkkimineraalilinssien täydelliseen geologiseen muuttumiseen ja väitetään, että sen takia asbestin esiintyminen on epätodennäköistä. Jos on geologinen ilmiö, joka poistaa asbestin täydellisesti, niin miksi esiintyminen on vain ”epätodennäköistä”. Tällainen ilmiö viitteineen tulisi esittää ja geologiset tulokset sen tueksi. Jos asbestia ei esiintyisi varsinaisessa malmissa tulee sen esiintyminen selvittää myös sivukivessä. Muualla asbestia esiintyy esimerkiksi sivukivikarsina eli kerroksina malmien yhteydessä. Kokemus muilta kaivoksilta ja talkkikaivoksilta kertoo kuituisten asbestimineraalien olevan valitettavan yleisiä. Esimerkiksi sivukivessä esiintyvä serpentiini-mineraali voi olla asbestia talkkikaivoksilla.

Kaivospöly ei saa heikentää Portinvaaran Natura-alueen eikä arvokkaan Kurikkasuon luonnontilaa. Pölykuormitukset vesistöihin ja muualle maastoon tulee myös pitää hallinnassa.

Melu

Rikastamon on suunniteltu toimivan ympärivuorokautisena prosessina seitsemänä päivänä viikossa ja kivenajoakin louhokselta aiotaan tehdä 24/7. Sentään sivukiven louhintaräjäytyksiä suoritetaan vain tarvittaessa. Siltä melua aiheuttavan toiminnan ympärivuorokautisuus tuntuu kohtuuttomalta lähiseudun ympäristölle, asukkaille ja mökkiläisille. Toimintaa syytä rajoittaa ajallisesti.

Melumittauksia on tehty neljällä eri mittauspisteellä ja tämän perusteella arvioidaan ettei nykyisestä toiminnasta ole merkittävää meluhaittaa. Toiminta on myös merkittävästi muuttumassa talkkikaivostoiminnan myötä mukaan lukien louhinnat ja räjäytykset. Lisäksi melua kuuluu Saarijärven koillis-itärannalle, jossa mittauksia ei ole lainkaan tehty. Tämä puute mittauksissa tulee korjata. Seutu on luonnon ympäristöltään enimmäkseen hiljaista seutua, jolloin myös melurajat alittavat jatkuvat ja räjähdysäänet voidaan kokea erittäin häiritsevänä esimerkiksi kesämökeillä.

Melua tulee mitata kattavasti kaivoksen ollessa täydessä toiminnassa. Keskimääräiset melunormit ovat erittäin kohtuuttomia lähiasutuksella. Kun melun taso vaihtelee, melun häiritsevyys ja haitallisuus on suurempaa kuin keskiarvot antavat olettaa. Kaivoksella eri aikoina esiintyvä maksimimelu mukaan lukien räjäytykset, kuorman purku ja murskaus vaikutusalueineen on selvitettävä mittauksin. Melun ja tärinän yhteisvaikutuksen on selvitettävä.

Vaasan Hallinto-oikeus on päättänyt Keliberin kaivoksen ympäristöluvasta, Liite 1, sivu 45 viimeinen kappale alkaen, että kaivannaisjätteillä tulee olla ympäristövaikutusten arviointi.

Yhteisvaikutukset
Uuden talkkikaivos- ja vuolukivikaivostoiminnan yhteisvaikutuksista tulee selvittää erityisesti seuraavat asiat:

1) Järven kuormitus kaikilla luvanvaraisilla aineille erityisesti: nikkeli, sinkki, kadmium, lyijy, elohopea, arseeni, sulfaatti ja kokonaissuola, litium, strontium, harvinaiset maametallit ainakin: cerium, lantaani, neodynium ja yttrium; radioaktiivisista aineista uraani ja torium, sekä kokonais-alfa- ja -beta-aktiivisuus ja mikäli näitä esiintyy lisäksi radioaktiivisten aineiden isotooppijakuma. Aineiden tiedetään vapautuvan mustaliuskeesta.

2) Pienhiukkas- ja asbestipölypäästöjen yhteisvaikutukset 3) Metallilaskeumat