Hukkalansalon (Paltamo) tuulivoimayleiskaavasta lausunto

Artikkelit

–

6.2.2026

Lausunto 06.02.2026 Hukkalansalon tuulivoimapuiston osayleiskaavasta (ehdotuksen uudelleen kuulutus). Yhteenvetona voidaan todeta se, että mielestämme Hukkalansalon tuulivoimahankkeessa luontoarvot nousevat tuulivoiman kannattavuutta suuremmiksi. Selvitykset ovat mielestämme puutteelliset ja riittämättömät, eivätkä täytä kaavoituksessa edellytettyjä sisältövaatimuksia. Hanketta ei pitäisi toteuttaa.

• SVE 2: 110 kV tai 400 kV:n voimajohto Seitenoikean sähköasemalle. Takiankankaan ja Hukkalansalon välisen 110 kV voimajohdon reitille on kaksi vaihtoehtoa; VEA kulkee Osmankajärven eteläpuolitse ja VEB Osmankajärven pohjoispuolitse.

Lausunto

Olemme aiemmin (4.4.2025) lausuneet Hukkalansalon tuulivoimahankkeen osayleiskaavaluonnoksesta. Tämä lausunto sisältää jotain asialisäyksiä.

Suurten tuulivoimaloiden ja laajojen tuulipuistojen rakentaminen muuttaa Kainuun erämaista luontoa harvaan rakennetuiksi teollisuusalueiksi. Seudun erämaisuuden ja luonnonrauhan toivomme säilyvän myös tuleville sukupolville. Muun muassa ihmisten tarve kokea hiljaisuutta ja pimeyttä tulee korostumaan tässä urbanisoituvassa maailmassa. Hiljaisuus ja avarat maisemat ovat seudun matkailuvaltteja.

Olemme valittaneet Kainuun maakuntavaltuuston hyväksymispäätöksestä koskien Kainuun tuulivoimamaakuntakaavan 2035. Hukkalansalon kohdalla valituksessa kerromme: “Takiankankaan sekä maakuntarajan ylittävillä tuulivoima-alueilla Pohjois-Pohjanmaan puolella on toteutuessaan merkitttäviä yhteisvaikutuksia lähialueen petolinnuille. Kaavan tuulivoimaselvitysten kohdekorteissa kerrotaan Takiankankaan ja Hukkalansalon, tv-27 sekä maakuntarajan ylittävillä tuulivoima-alueilla voi toteutuessaan olla yhteisvaikutuksia muuttavalle linnustolle, mutta ei oteta huomioon lainkaan sisämaan muuttoa, joka tällä alueella kulkee juuri Oulunjärven länsipuolitse ja Manamansalon kautta. Lisäksi yhteisvaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja maisemaan syntyy. Vaala-Ristijärvi nykyisestä kantaverkon 220 kV voimajohdosta ja myöhemmin mahdollisesti sen korvaavasta ohjeellisesta pääsähköjohdosta 400 kV + 110 kV tuulivoimaloiden alueiden kanssa. Hukkalansalo tv-27 (Paltamo) hankealue sijaitsee myös susireviirillä. Alueella pesii myös sääksi. Alue on myös merkittävää metsäpeuran leviämisaluetta. Hukkalansalon lähimmät tv-alueet ovat Varsavaara tv-9 ja Varsavaara laajennus tv-29 (7 km koilliseen), edellä mainittu Takiankangas tv-28 (7 km länteen) ja Iso Koirakangas tv-11 (12 km pohjoiseen).”

Haluamme korostaa varovaisuusperiaatetta keskeisenä toimena suunniteltaessa tuulivoimahankkeita Paltamonkin kunnan alueelle. Etenkin hankkeiden (myös lähikuntien) negatiiviset yhteisvaikutukset (mukaan lukien voimajohtolinjat) luontoon ovat merkittävät eikä niitä tule vähätellä. Tuulivoimahankkeiden yhteisvaikutuksia eläimistöön, kasvillisuuteen, ekologisiin yhteyksiin, maisemaan, ekosysteemipalveluihin ja virkistyskäyttöön ei ole kattavasti selvitetty.

Paltamon alueelle on suunnitteilla ainakin neljä tuulivoimahanketta: Hukkalansalo 19 (Ilmatar), Takiankangas 31 (Ilmatar), Varsavaara 21 (Prokon Oy), Valkeisvaara 6 (Solarwind Oy), yhteensä 77 voimalaa. Yhteisvaikutukset muiden, myös lähikuntien hankkeiden kanssa mm. Varsavaara, Turkkiselkä, Koirakangas, Hietavaara ja Pieni Paljakka, tulee vakavasti ja tarkasti huomioida suunnittelussa.

Esitetty tuulivoimarakentaminen on aina uhka alueen luontoarvoille ja luonnon monimuotoisuuden säilymiselle. Hukkalansalon alueella on edustavia monimuotoisuussaarekkeita, kuten puroja ja puronvarsia, mm. Jorospuro (jonka varrella edustavaa luonnonmetsää ja uhanalaista kangaskorpea), Kortepuro, Torkkalanpuro, Pienijoki ja Hukkalanjoki, jotka laskevat Väljänjokeen ja siitä edelleen Uurajärveen.

Viranomaispäätelmän huomioinnissa kerrotaan ettei Hukkalansalon voimaloita ole sijoitettu pienten virtavesien välittömään läheisyyteen. Kaavakarttaa katsoen tämä ei pidä paikkaansa vaan useita voimaloita on liian lähellä Hukkalanpuron ja -joen vartta ja muita pienvesiä ja niihin laskevien ojien varressa. Hukkalanjoen varressa rakenta Pienjoen yli luo-merkintöjen kohdalla on myös suunnitteilla maakaapelin että tien ylitys. Samoin myös Jorospuron ylitys ja maakaapeli tulisi sijaitsemaan arvokkaan luontokohteen päälle. Jorospuron varren arvokkaat luontotyyppit ovat rakentamisuhan alla, etenkin Jorospuron alaosassa.

Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymiseen liittyvät hatarat ennakkotiedot tulee ehdottomasti päivittää mm. lepakoiden, viitasammakon ja liito-oravan esiintymien suhteen. Harvat liito-oravan elinpiirit on rajattu hyvin pieninä. Hukkalansalon hankealueelta on löytynyt useita liito-oravan paikallisesiintymiä, joiden selvityksessä ei neljä päivää yhtenä vuotena ole riittävää. Liito-oravan populaatiodynamiikasta johtuen vuosittaiset erot esiintymisessä vaihtelevat suuresti. Liito-oravalle sopivat elinympäristöt ja lisääntymis- ja levähdyspaikat tulee kartoittaa tarkasti usean vuoden selvityksenä, jotta saadaan tarkka kuva liito-oravan esiintymisestä alueella. Niin ikään on varmistettava ekologisten yhteyksien säilyminen lajille sopivina ja riittävinä. Nyt mm. voimajohtolinjojen vaikutusta liito-oravan kulkuyhteyksiin on vähätelty.

Lähialueelle tullut lisääntyvä susilauma (“Kivesjärven lauma”) tulee huomioida selvityksissä kaikella vakavuudella. Vaikka susi siirrettiin Luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajista liitteen V lajiksi, silti lajin suotuisa suojelu taso tulee säilyttää. Luontodirektiivi lähtökohtaisesti sallii liitteen V lajien metsästyksen. Metsästyslaissa suden ympärivuotinen rauhoitus poistui. Suden vuosittaiseksi rauhoitusajaksi valtioneuvoston asetuksessa säädettiin helmikuun 11. päivän ja marraskuun 30. päivän välinen aika. Rauhoitusaikana riistaeläintä ei saa metsästää tai vahingoittaa eikä soidinta, pesintää tai poikasia saa häiritä.

Hankealueen liepeiltä on löytynyt susireviiri, jonka tila tulee selvittää perusteellisesti. On mahdollista, että suden lisääntymisalue ja/tai vaihtopesät sijaitsevat joinakin vuosina Hukkalansalossa. Viittaamme edelleen KHO:n päätökseen (KHO:2019:160) uhanalaisen suden suojelusta. Kaavailtu hanke ei tue suden suojelua.

https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1576147951912.html

Suurpedoille tulee säilyttää riittävästi rakentamattomia erämaisia alueita. Tällä tavalla voidaan välttää ihmisten ja petojen välisiä negatiivisia kohtaamisia ja painetta petojen siirtymisestä asutuksen pariin.

Metsäpeura (katso vastinepaperi lausuntoihin eli liite 2). Olemme samaa mieltä Luken hankkeiden yhteisvaikutus tarkastelunäkemyksen kanssa: metsäpeuran osalta on hyvä tarkastella tuulivoimarakentamisen tilannetta koko sen levinneisyysalueella. Luke myös huomauttaa: ”Oulujärven molemminpuoliset alueet Kainuun länsiosissa ovat tärkeitä metsäpeurapopulaatioiden yhdistymisen näkökulmasta. Metsäpeurapopulaatio on hiljalleen levittäytyvä sekä kasvava erityisesti Suomenselän (Pohjois-Pohjanmaan) suunnasta. Metsäpeura asuttaa harvalukuisena jo molempia alueita, Kajaanin sekä Puolangan länsiosia. … Kyseisellä alueella on laadukkaita metsäpeuran kesäelinympäristöjä vähän ja tämänhetkisen tuulivoimasuunnittelun myötä ne uhkaavat jäädä tuulivoima-alueiden väliin eristyksiin. Kulku Kainuun ja Suomenselän populaatioiden välillä tulee turvata jättämällä hankealueiden väliin vähintään 5–10 kilometrin väliset käytävät (ks. Skarin ym. 2018), joita metsäpeurat voivat asuttaa ja jotta levittäytyminen olisi mahdollista.”

Alueella on tiedossa useita sensitiivisiä, uhanalaisia lintulajeja. Näistä pitää tehdä perusteelliset lajistoselvitykset ja huomioida tarkoin jo ainakin 15 seurantavuoden ajalta kertyneet tiedot alueen lajistosta. Suoalueiden linnusto tulee häiriintymään massiivisista voimaloista ja niiden liikkuvista lavoista. Suunnitellut voimalat ja sähkölinjat katkaisevat useita petolintujen saalistuslentoreittejä ja pirstovat reviirejä. Nykyisissä selvityksissä ei ole huomioitu riittävästi alueelta aiemmin kerättyä tietoa selvityksen pohja-aineistoksi. Lähialueella pesivän maakotkan saalistuslennot voivat myös ulottua Hukkalansalon alueelle.

Hankealueella on aktiivinen sääksenpesä, jossa on viime vuosina ollut säännöllisesti onnistuneita pesintöjä (vuosittain 2020-2025 pesinnät jatkuneet lentäviin poikasiin asti). Useat suunnitellut voimalat sijaitsevat vastoin ympäristöministeriön ja asiantuntijoiden ohjeita ja suosituksia alle 2 km etäisyydellä kyseisestä sääksen pesästä. Nyt lähin voimala on 1.7 km päässä asutusta pesästä. (Hankekonsultti on asiassa vedonnut yksittäiseen oikeustapaukseen, jossa korkein hallinto-oikeus on todennut, että 1,3 km on riittävä etäisyys sääksenpesän ja tuulivoimalan välillä. Tämä oikeustapaus on osoittautunut myöhemmissä seurannoissa vääräksi päätökseksi. Pesintä oikeustapauksessa käsitellyllä reviirillä keskeytyi heti, kun hanke toteutui. Asiaa on syytä käsitellä myöhemmin uudelleen myös juridisesti.)

Lisäksi monet suunnitellut voimalat ja sähkölinjat muodostavat lentoesteen sääksen ruokailureitteihin läheisille järville (Osmanka, Kongasjärvi, Saarisenjärvi, Oulujärvi). Sääkseen liittyvä sensitiivinen raportti antaa vääristyneen ja vajavaisen kuvan sääksien kalastusreiteistä pesintäalueella. Raportissa ei mainita lainkaan Oulujärveä sääksen kalastusalueena. Tämä on vakava puute, sillä pitkäaikaisen pesätarkastajan (Vesa Hyyryläinen) mukaan kulkevat suoraan hankealueen läpi. Saarisenjärvellä kalastaa myös toisen, alueen eteläpuolella pesivän sääksireviirin koiras.

Myös kaava-alueen metsäkanalintukannat ovat runsaita. Metsäkanalinnuilla on niiden havaintokyvystä johtuen suuri riski lentäessään törmätä suoraan voimalarakenteisiin, etenkin voimalatolppiin. Mahdollisesti myös lajien pesintämenestys heikkenee tuulivoima-alueilla esimerkiksi karkotusvaikutuksen myötä; tästä on saatu viitteitä viime aikaisissa tutkimuksissa (Tolvanen, A. 2023 et.al.). Metsäkanalintujen esiintymisestä toimitettu täydennysraportti korostaa ennestään niiden huomioimisen merkitystä. Ruotsissa ja Keski-Euroopassa tehdyn tutkimuksen mukaan näyttää siltä, etteivät metsot tottuisi tuulivoimaan edes 8 vuoden kuluessa (Coppes et al. 2020). Lukekin näkee, että alle 500 m etäisyys voimaloiden ja soidinten välissä on olemassa olevan kirjallisuuden perusteella riittämätön.

Kaavaselostuksessa kerrotaan: Hukkalansalon tuulivoimapuiston sähkönsiirtoa varten rakennetaan Hukkalansalon tuulivoimapuistoalueelta 110 kV voimajohto Takiankankaan alueelle. Hukkalansalon ja Takiankankaan välisen 110 kV voimajohdon reitille on kaksi vaihtoehtoa; VEA kulkee Osmankajärven eteläpuolitse ja VEB Osmankajärven pohjoispuolitse. VEA:n pituus on noin 13 km ja VEB:n noin 16 km. VEB kulkee noin seitsemän kilometrin matkan olemassa olevan Fingridin Nuojua-Seitenoikea 220 kV voimajohdon rinnalla. VEA sijoittuu kokonaisuudessaan uuteen johtokatuun.

Uudet voimalinjat lisäävät entisestään lintujen törmäyksiä lankoihin ja hankaloittavat lintujen muuttoa ja muita lentoreittejä. Osmankajärven eteläpuolisen ranta/niittyalueen halkova voimalinja VEA on onneksi jäänyt suunnitelmista pois. Myös siirtolinjan muut esitetyt vaihtoehdot, kuten Joutensuon – Iso-Joutensuon väli, ovat lintujen kannalta huonoja. Myös sähköasemat ja suojaamattomat muuntajat aiheuttavat uhkan monille lepopaikkoja etsiville linnuille.

Etenkin pienten vesistöjen kannalta erääksi hankkeen ympäristöuhaksi nousee maaperän mustaliuske. Kaavaselostuksessa kerrotaan seuraavaa: Hukkalansalon hankealueella pohjois-etelä-suuntaisesti kallioperässä esiintyy mustaliusketta, joka sisältää runsaasti hiiltä ja rikkiä. Mustaliuskealueilla tapahtuvissa reaktioissa on havaittu samankaltaisuutta happamien sulfaattimaiden reaktioihin ja mustaliuskealueilla tavataan vastaavanlaista sulfidien hapettumisesta aiheutuvaa maan happamoitumista kuin rannikkoseutumme happamilla sulfaattimailla. Riski mustaliuskealueiden aiheuttamalle maaperän happamoitumiselle tulee huomioida.

Hanketta suunniteltaessa ja toteutettaessa tulee noudattaa varovaisuusperiaatetta eli ennalta varautumista epäiltäessä toiminnon aiheuttavan vakavaa haittaa terveydelle tai ympäristölle varsinkin, jos haitoista ei ole täyttä tieteellistä varmuutta. Yhteenvetona voidaan todeta se, että mielestämme Hukkalansalon tuulivoimahankkeessa luontoarvot nousevat tuulivoiman kannattavuutta suuremmiksi. Selvitykset ovat mielestämme puutteelliset ja riittämättömät, eivätkä täytä kaavoituksessa edellytettyjä sisältövaatimuksia. Hanketta ei pitäisi toteuttaa.