Huosion harjualueen suojeluesitys kirkkoneuvostolle
Itä-Savon luonnonsuojeluyhdistys ry on lähettänyt Savonlinnan seurakunnan kirkkoneuvostolle aloitteen, jossa esitetään Kerimäen Huosiossa sijaitsevan harjualueen kokonaisvaltaista suojelua ja säilyttämistä hakkuutoimien ulkopuolella.
Aloite pohjautuu alueella vierailleen biologi, FT, Risto Sulkavan raporttiin. Syyskuun alussa Huosioon tehty maastokäynti osoitti alueella olevan luontoarvoiltaan rikkaita, vanhapuustoisia metsiä ja soita, joiden on mahdollista täyttää METSO-ohjelman mukaiset kriteerit.
Aloitteessa esitetty noin 53 hehtaarin aluerajaus kattaa sekä Huosionjärven pohjoispuoleisen alueen, jolle suunnitellut laajat avohakkuut ovat viime viikkoina herättäneet voimakasta vastustusta, että myös kokonaan seurakunnan maiden keskellä olevan Valkeislammen ympäristön.
Yhdistys vetoaa Huosion alueen omistavaan Savonlinnan seurakuntaan, että siltä löytyisi valmiutta perua UPM:n kanssa neuvotellut metsähakkuut ja hakea Huosion alueelle suojelua METSO-ohjelman mukaisena pysyvänä luonnonsuojelualueena. METSO-ohjelmassa ELY-keskus korvaa suojelun täysimääräisesti puuston arvon mukaan ja suojelukorvaus on verotonta tuloa. Taloudellisesti suojelu on siis kilpailukykyinen vaihtoehto metsätaloudelle.
Suomen metsäluonnon monimuotoisuus on tutkitusti vaikeuksissa erityisesti avohakkuisiin perustuvan metsätalouden vuoksi. Siksi kaikkien metsänomistajien tulisi jättää osa metsäalueista myös luonnolle.
Suojeluesitys
Huosion alueen luontoarvoiltaan merkittävä kokonaisuus (kiinteistöllä 1:211, Pappilanmaa)
Alueen kuvaus ja suojeluesitys
Sijainti
Kohde on Savonlinnan seurakunnan omistuksessa ja sijaitsee Kerimäellä, Kerimaan lomakeskuksen kaakkoispuolella. Luontoarvoiltaan arvokas alue on rajattu karttaan 1.
Pinta-ala
Alueen rajauksen pinta-ala on noin 53 hehtaaria (kartta 1).
Yleiskuvaus ja toimenpide-ehdotus
Tämän raportin ja toimenpide-esityksen pohjana on 2.9.2020 tehty maastokäynti. Nopeassa alueen läpikäynnissä aluetta ei kartoitettu kattavasti, eikä vuodenaika olisi siihen soveltunutkaan. Kuitenkin käynti kertoi alueen merkittävistä luontoarvoista.
Huosion alue koostuu pääasiassa hienoista vanhapuustoisista harjukankaista Huosionjärven ympärillä. Järven ja lampien rannoilla on myös luonnontilaisia rantasoita, luhtaa, suometsiä ja jyrkkäpiirteisten harjujen alarinteissä pienialaisia korpia. Huosion harjujen metsät ovat pääosin vanhoja mäntymetsiä, joiden ikä lienee 150-vuoden luokkaa. Rantametsissä ja painanteissa on myös kuusivaltaisia alueita ja pienialaisia rämeitä.
Huosionjärven ympärille sijoittuvat metsät sopivat hyvin virkistyskäyttöön ja alueella risteileekin runsas ja paljon käytetty polkuverkosto. Ranta-alueilla on myös maisemallista merkitystä. Huosionjärvellä pesii kuikka. Huosionjärven lounaispuolella sijaitsevaan Valkeislampeen purkautuu pohjavesiä ja lampi on kirkasvetinen lähdelampi luonnontilaisine suoreunuksineen.
Rajattua aluetta esitetään suojeltavaksi METSO-ohjelman mukaisena pysyvänä luonnonsuojelualueena. METSO-ohjelmassa ELY-keskus korvaa suojelun täysimääräisesti puuston arvon mukaan ja suojelukorvaus on verotonta tuloa. Taloudellisesti suojelu on siis kilpailukykyinen vaihtoehto metsätaloudelle. Lisäksi seurakunnan toiminnassa tärkeä viljelyn ja varjelun periaate sisältää ajatuksen myös luonnon varjelusta. Kun Suomen metsäluonnon monimuotoisuus on tutkitusti vaikeuksissa erityisesti avohakkuisiin perustuvan metsätalouden vuoksi, tulisi kaikkien metsänomistajien jättää osa metsäalueista myös luonnolle.
METSO-arvot ja muut erityiset luontoarvot
Huosion harjut ovat suoraa jatketta Punkaharjulta Kulennoisharun kautta Kerimäelle jatkuvassa harjujaksossa. Huosion harjut ovat osittain erittäin jyrkkäpiirteisiä. Huosion harjuilla on useita hyvinmuodostuneita suppia ja kaksi tasalakista harjulaakiota vaikuttavat mahdollisilta sandur-muodostumilta.
Harjut ovat muodostaneet ikiaikaisen lajiston levittäytymisreitin, jota pitkin ovat siirtyneet niin kasvilajit, hyönteiset kuin metsäpeurat ja niitä pyytäneet muinaiset ihmisasukkaatkin. Kulennoisharjulta muinaisen asutuksen merkkejä on löydettykin. Huosion harjuilla erikoistunutta harjulajistoa edustavat ainakin asterikasveihin kuuluva häränsilmä (Hypochaeris maculata), joka kasvaa Huosiossa levinneisyysalueensa pohjoisrajan tuntumassa. Huosion harjuilta on myös kahdelta kasvupaikalta aiempia havaintoja kangasvuokon (Pulsatilla vernalis) esiintymistä, nekin lajin pohjoisrajoilta. Huosiolla harjuille tyypillinen palohistoria on hyvin vanhaa, mutta edelleen alueelta löytyi paloista kertovaa uhanalaista lajistoa; Ryväsjäkälä (vaarantunut uhanalainen laji, VU) kahdelta kasvupaikalta ja alueellisesti uhanalainen (RT, NT) kastanjasuomujäkälä kolmelta kasvupaikalta.
Vaikka Huosion harjukankaiden yleispiirteissä monin paikoin näkyy aiempi metsätaloushistoria kantoina ja harvennusjälkinä, on vanhaan puustoon kuitenkin syntynyt jo yllättävänkin runsaasti luonnonmetsän piirteitä. Relaskoopilla mitattu pääosin keloista koostuva lahopuumäärä 11 eri pisteestä eri puolilla aluetta vaihteli 18-38 m3/ha tasoilla. Vaikka alueella on myös kohtia, joissa lahopuumäärä on lähes nolla, keskimäärin sitä on kuitenkin yli 5 m3/ha. Rinnemetsien erirakenteisuus on kohtalainen ja sekapuustona mäntykankailla on kuusta, rinteillä myös koivua ja haapaa.
Luonnontilaiset rantasuot ja harjunaluskorvet kuuluvat METSO-kriteeriluokkaan I. Pääosa itse harjujen vanhoista mäntyvaltaisista metsistä kuuluu METSO-kriteeriluokkaan II. Jyrkkien rantarinteiden kuusivaltaiset metsät ovat pääosin METSO-I-luokkaa. Alueella on myös melko paljon nuorehkoa haapaa sekapuuna kasvavia kohtia. Huosion harjujen METSO-luontoarvoja korostavat myös havaitut uhanalaisten kanadanlupon (RT, NT) ja norjantorvijäkälän (NT) kasvupaikat. Huosion leimikkoalueen supassa pyöri myös hömötiaisen (EN) maastopoikue. Vanhojen mäntymetsien ilmentäjälaji männynkääpä havaittiin neljältä kasvupaikalta.
Yhteenveto suojeluarvoista
Karttaa 1 rajatut alueet ovat luontoarvoiltaan merkittäviä metsiä ja soita, ja rajaus sisältää myös kokonaan seurakunnan maiden keskellä olevan Valkeislammen. Huosion alue on merkittävä harjuluonnon suojelulle ja se tulisi säilyttää hakkuutoimien ulkopuolella.
Muuta
Toivomme, että seurakunta käsittelee tämän aloitteen ja tarvittaessa pyytää lisätietoja allekirjoittaneilta. Alueella vieraillut ja raportin kirjoittanut biologi, FT, Risto Sulkava on luontoasiantuntija ja perehtynyt myös METSO-ohjelmaan ja esimerkiksi auttanut lukuisia maanomistajia tekemään METSO-hakemuksia.
Pyydämme tietoa siitä, kuinka tämä aloite käsitellään.
Liitteenä:
- karttarajaus sekä rajaus ilmakuvalla,
- sekä muutama kuva alueelta.
Savonlinnassa 11.9.2020
Itä-Savon luonnonsuojeluyhdistys ry
Timo Luostarinen
puheenjohtaja
Tiina Pulkkinen
sihteeri
Lisätiedot: isly@sll.fi
Päivitys 7.10.2020
Seurakunnalta 11.9. saatuun pyyntöön uhanalaisten lajien esiintymisen tarkoista koordinaateista vastattiin luonnonsuojeluyhdistyksen taholta kieltävästi, koska pidettiin mahdollisena, että tarkkoja esiintymistietoja käytetään väärin siten, että vain tarkat sijaintipisteet säilytetään säästöpuuryhminä ja ajatellaan sen olevan riittävä suojelutoimenpide. Lajien säilymisen kannalta oleellista on kuitenkin säästää myös sijaintipisteitä ympäröivät laajemmat alueet.
Suojeluesitys on lähetetty Islyn hallituksen toimesta tiedoksi Ely-keskuksen luonnonsuojeluasiantuntijoille 23. syyskuuta. Paikkatietokartta suojeluesityksessä mainittujen uhanalaisten tai silmälläpidettävien lajien esiintymistä on lähetetty Elyyn 7. lokakuuta.