Evosta kansallispuisto – sanooko kolmas kerta toden?
Teksti ja kuva: Jukka Ruuhijärvi
Teksti on julkaistu Etelä-Hämeen luonnosuojelupiirin jäsenliitteessä toukokuussa 2021.
Esitys Evon tiedekansallispuistoksi on edennyt valmistelutyöryhmään, pidemmälle kuin aiemmat pari esitystä, joita Etelä-Hämeen piiri on tehnyt. Kansallispuiston perustelut ovat pitkälti samat kuin ennenkin, eteläsuomalaisen metsäluonnon suojelu ja alueen virkistyskäyttöarvon parantaminen. Lisäksi mukaan on otettu Evolla tehtävän luonnon tutkimuksen edistäminen ja esittely, siitä tiedekansallispuiston käsite on syntynyt.
Evon vanhojen metsien suojelualueet sijaitsevat erillään, niiden välissä on retkeilyalueen talousmetsää viitisen kilometriä. Kansallispuistossa tästä talousmetsästä voitaisiin alkaa kehittää sopivaa elinympäristöä vanhan metsän harvinaisille lajeille. Tämä antaisi paremmat mahdollisuudet luonnon monimuotoisuuden säilymiselle, suojeltu alue olisi suurin Etelä-Suomen metsissä. Kauan tässä tosin menisi, nykyisestä taimikosta ei vanhaa metsää synny sataan vuoteen, mutta pieniltä luonnonsuojelualuilta osa lajeista tulee katoamaan. Ennallistamalla alueelle voidaan palauttaa vanhan metsän rakennepiirteitä kuten lahopuuta, joka tarjoaa elinympäristön monille lajeille.
Kansallispuistossa pitäisi myös ratkaista, kuinka aarniometsässä vierailu voitaisiin tarjota retkeilijöille herkkää luontoa kuluttamatta. Eteläsuomalainen luonnonmetsä on erilainen kuin pohjoisessa, jossa useimmat meistä ovat luonnonmetsiä vielä nähneet. Kun Lapin vanha metsä on avara ja helppokulkuinen, eteläsuomalainen aarnio on tiheä, kostea ja kaatuneet rungot vaikeuttavat kulkua. Siellä ei voi siististi istua samettisen sileän maakelon päälle eväitä nauttimaan vaan olo on kuin viidakossa, housun takamus sotkeutuu kuusenrungolla istuessa ja muurahaisia on kaikkialla. Ehkäpä Evon metsään pitäisi rakentaa puitten puolivälissä kulkeva silta, josta käsin olisi helppo kokea metsä lintuperspektiivistä? Toki osalle alueista pitää voida avata myös retkeilypolku. Myös virtuaalinen retkeily pitää mahdollistaa, sen kautta etenkin koululaiset voivat tutustua Evon luontoon oppitunneilla.
Keskustelu kansallispuistohankkeesta on ollut paikallisesti vilkasta. Sitä on myös paljon vastustettu, mikä saattaa herättää ihmetystä nykyaikana, jolloin kansallispuistoilla on laaja tuki ja hyväksyntä. Evolla on kuitenkin erityisasema metsätaloutemme historiassa. Se on alue, josta nykyisen puuntuotannon kehitys on alkanut yli 150 vuotta sitten. Tuolloin Evon metsät olivat talonpoikaisen metsänkäytön ja kaskeamisen sekä metsäpalojen jäljiltä pääasiassa nuoria ja lehtipuuvaltaisia. Niitä on pyritty kehittämään tukkipuita tuottavaksi metsäksi hyvällä menestyksellä. Kansallispuistoksi rauhoittaminen ymmärrettävästi loukkaa niitä, joille tämä on ollut tärkeä tavoite, erityisesti siksi, että he kokevat toimineensa oikeiden päämäärien puolesta. On myös paljon heitä, jotka saattavat kokea kansallispuiston ja kenties kasvavat kävijämäärät uhaksi ”omalle Evolleen”. Monelle se on epäluuloa kilpailusta marja- ja sienisatojen keruussa tai tuttujen paikkojen saavuttamisesta, jos alueen metsäteillä ei enää saakaan autoilla. Metsästysmahdollisuuksien menetys harmittaa myös monia. Ministeriöidenkin välillä on ristiriitaa, kuka saa määrätä Evolla.
Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on kuitenkin tavoite, jonka vuoksi kansallispuisto pitää perustaa. Riittäkö sekään, kun metsät ympärillä muuttuvat jatkuvasti kohti puupeltoja, joilla sadonkorjuu ja maanmuokkaus toistuvat entistä tiheämmin? Tähän asti talouskäytössä ollutta Evon luontoa on myös ennallistettava, jotta luonnontilan palautuminen nopeutuisi. Viljelymetsiköitä pitää monimuotoistaa, soiden ojituksia tukkia ja uittoa varten perattuja puroja palauttaa entisiin uomiinsa. Mitä tehdään alueen vieraslajeille, etenkin amerikanmajavalle? Majava edistää patoaltaillaan luonnon monimuotoisuutta, mutta toisaalta voi ajoittain kuivattaa puroja ja patoaltaat myös lisäävät elohopean pitoisuutta kaloissa sekä vesien rehevöitymistä. Majavien ”vaihtamista” alkuperäiseen euroopanmajavaan on ehdotettu, mutta se ei ole helppo homma.
Ongelmista ja erimielisyyksistä huolimatta nyt on tärkeintä saada Evon kansallispuisto perustetuksi. Siihen on nyt hyvä mahdollisuus, kun luonnon monimuotoisuuden suojelu ja ihmisten tarve luonnontilaisessa luonnossa virkistäytymiseen ovat olleet paljon esillä.