Maa­kun­ta­kaa­va­lausun­to Kanta-Häme

Muistutukset Kanta-Hämeen maakuntakaavan ehdotusvaiheesta Hämeen liittoon

Jätteenkäsittely
Kaavaehdotuksessa on jätteenkäsittelyalueet EJ korvattu merkinnällä ”EKO, kiertotalousalue”, jota Ympäristöministeriön maakuntakaavaopas ei tunne. Alueet ovat silti ”loppusijoituspaikkoja” eli kaatopaikkoja: kiertotalousalue on alue, jossa kaikki tuotava materiaali kierrätetään. Asukkaita ei pidä johtaa harhaan EKO-merkinnällä vaan palauttaa EJ-merkinnät.

Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri esittää, että ehdotusvaiheessa olevasta maakuntakaavasta poistetaan EOk/EKO-merkinnällä oleva kohde 578 (Paadenmäki) Tuuloksen Sydänmaassa. Satunnaisesti toimivan kalliolouhoksen ympäristöön on metsäalueelle ryhdytty suunnittelemaan uutta kaatopaikkaa. Toteutuessaan se aiheuttaisi lähiympäristölle useita haittoja ja riskejä sekä vähentäisi Kanta-Hämeen hiljaisia alueita, joista yksi ulottuu suunnitellun kaatopaikan tuntumaan (Paula Mustonen 2007: Hämeen maakunnallinen melutasoltaan hiljaisten alueiden kartoitus paikkatietojärjestelmien avulla). Jätteiden vastaanottajina, käsittelijöinä ja kierrättäjinä on jo useita suuria toimijoita liikenteellisesti keskeisillä paikoilla Kanta-Hämeessä sekä Päijät-Hämeen ja Pirkanmaan puolella.

Alue on vedenjakajalla, ja haitta-aineiden pääsy vesiin aiheuttaa luonnolle haittoja molempiin valumasuuntiin. Pohjoisessa on suoalue sekä luonnonarvoiltaan suojelemisen arvoiset Koukku- ja Kiuasjärvi. Etelässä uhkana on Ormijoen pilaantuminen ja vaikutusten näkyminen jopa Suolijärven Pohjoistenlahdella. Alajuoksulla Suolijärven Pohjoisten lahdella on direktiivilajien, viitasammakoiden lisääntymisalue lisääntymisalue ja täplälampikorentojen esiintymisalue, joihin hanke saattaa vaikuttaa haitallisesti. Vaarallisia aineita vastaanottavalla kaatopaikalla riski vesien pilaantumisesta on ajan mittaan suuri. Kohdealue on osin suota, jonka turve suunnitelmassa kaivettaisiin (lisäten kasvihuonekaasuja), ja kaatopaikan perustaminen suolle tai suon läheisyyteen on kyseenalaista. Mikäli alueella kiviaineksen otto lisääntyy ja sitä louhitaan nykyisen luvan sallimaan syvyyteen saakka, saattaa se vaikuttaa pohjavesiin ja haitallisesti alueen vesistöihin. Hankealue on metsäkanalintujen elinaluetta ja esiselvityksissä mainittua hirven talvilaidunta (Mustajärvi, Tammi, Mäkinen 2016: Kanta-Hämeen ekologinen verkosto). Alue sisältää säilyttämisen arvoisia luontokohteita, kuten suhteellisen hyvin säilynyt ruoho- ja heinäkorpi, lehtomaista kasvillisuutta, luonnontilaisen kaltainen luhtainen nevakorpi sekä kallioisia ja louhikkoisia kumpareita. Rehevän kasvillisuuden joukossa on paikoin vaateliaita lajeja, kuten yövilkkaa. Kaatopaikkahanke heikentää ekologisia yhteyksiä (joita muutoin on kaavaehdotuksessa uusina nostettu esille) ja uhkaa hävittää alueen luontoarvot, joita metsänomistajien ohella käyttävät vakituiset ja vapaa-ajan asukkaat, marjastajat, sienestäjät ja metsästäjät.

Samoin esitämme poistettavaksi Hämeenlinnan Velssiin suunniteltua kaatopaikkaa (EKO 174). Hämeenlinnan kaupunki on kaavasuunnitelmien mukaan laajentunut kyseisen alueen suuntaan. Kyseisen kohteen ympärille on kaavaehdotuksessa uusina laitettu kallionottoalueet 178 ja 179, jotka aloitettiin ilman lupaa ja joiden tieltä on oikeuslaitoksen puuttumatta asiaan hävitetty luonnonsuojelu- ja metsälaeissa suojeltuja kohteita. Toiminnan siunaaminen jälkeenpäin kaavoituksella osoittaa välinpitämättömyyttä laeista ja yhteisesti sovituista suunnitelmista – kuten hyväksytyistä kaavoista, eikä toimintaa pidä kärjistää uudella kaatopaikkahankkeella. Karanojan kaatopaikka sijaitsee vain viiden kilometrin päässä.

Virkistys-, retkeily- ja ulkoilualueet
Uudistamme kaavaluonnosvaiheessa esittämämme toiveen siitä, että maakuntakaavaan merkityt virkistysalueet kirjattaisiin kaivosvaltaustoiminnan ulkopuolisiksi alueiksi. Tämä lisää maakunnan vetovoimaa asumisalueena ja ohjataan kehitystä kiertotaloustoimintaan.

Tuulivoima-alueet
Kaavaselostuksen sivulla 108 todetaan: ”Alueet ovat… olemukseltaan sellaisia, että niille on mahdollista perustaa seudullisesti merkittävä tuulivoimaloiden alue”. Tämä ei pidä paikkaansa: alueet ovat olemukseltaan metsämaata, ja voimassa olevien käytäntöjen mukaisella tuulivoimarakentamisella niiden olemus muutetaan laaja-alaisesti teollisuusmaisemaksi.

Luonnonsuojelupiiri uudistaa kaavan ehdotusvaiheessa esittämänsä toiveen siitä, että maakuntakaavassa olisi ohjeistusta yksiköiden napakorkeuksista. Satametrinen torni hallitsee rakentamattomalla alueella laajempaa maisemaa kuin 50-metrinen. Tuulivoimala-alueet on syytä ohjeistaa siten, että yli viiden kilometrin päässä taajamista sijaitseville luonto- ja talousmetsäalueille ei sallita korkeita voimaloita ja laajoja teollisuusalueita. Näin ohjataan saasteettoman sähköntuotannon sijoittamista järkevästi taajamien läheisyyteen, ihmisille koituvia hyötyjä lisäten ja eliöstölle koituvia haittoja vähentäen.

Turvetuotannon aluevaraukset
Kaavaselostuksen sivulla 106 on edelleen mainittu: ”Turvetuotannolla saattaa olla vesistöjä kuormittava vaikutus”. Turvetuotannolla on aina vesistöjä kuormittava vaikutus; tämä on syytä korjata kaavatekstiin.

Samoin uudistamme luonnosvaiheessa esittämämme esimerkkitapauksen soista: Hauhonselän ja Vuolijoen vesienhoidon tavoitteet eivät ole sovitettavissa yhteen Hauhon Mäyränkorven turpeenoton kanssa, sillä ko. vesistöjen nykytila on vain tyydyttävä. Valuma-alueen toimilla ei saa lisätä Hauhonselän kuormitusta, jotta hyvä ekologinen tila voidaan saavuttaa. On myös huomattava, että Koninsuon olemassa olevan turvetuotantoalueen vedet laskevat jo nykyisellään Hauhonselkään. Hauhonselän käynnistynyt kunnostaminen ei mahdollista uutta turvetuotantoa. Mäyränkorven suhteellisen pieni ala ja todennäköisesti ohuehko turvekerros sekä alueella soidintavat silmälläpidettävä metso ja teeri tukevat näkemystä, että aluetta ei ole järkevää osoittaa turvetuotantoon.

Luonnonsuojelupiiri esittää, että maakuntakaavaan EOt-alueille, joilla turvetuotantoa ei ole aloitettu, asetetaan määräaikaismerkintä, jonka mukaan EOt-varaus kumoutuu, ellei sitä ole alettu toteuttaa viiden vuoden kuluessa maakuntakaavan hyväksymisestä. Turve on uusiutumaton luonnonvara, ja pelkästään jo turvesuon kuoriminen lisää kasvihuonekaasuja ilmaan. Turpeesta luopumisen edistäminen poikii uusia työtilaisuuksia maakunnassa, ja parantaa myös vapaa-ajan asumisen edellytyksiä isojen kaupunkien välissä sijaitsevassa lomamaakunnassamme. Turpeen energiakäytöstä luopuminen on välttämätöntä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Kalliokiviainesten ottoalueet
Luonnonsuojelupiiri esittää, että maakuntakaavaan EOk-alueille, joilla louhimista ei ole aloitettu, asetetaan määräaikaismerkintä, jonka mukaan EOk-varaus kumoutuu, ellei sitä ole alettu toteuttaa viiden vuoden kuluessa maakuntakaavan hyväksymisestä. Kivennäiset ovat uusiutumattomia luonnonvaroja, ja kalliolouhos on ikuinen ruma ja vaarallinen arpi maisemassa. Uusien maa-ainesten ottoalueiden sijaan maakunnassa tulisi voimakkaammin edistää maa-ainesten ja rakennusjätteiden kierrätystoimintaan liittyvien työpaikkojen lisääntymiseen.

Luonnonsuojelualueet
Maakuntakaavaehdotuksen sivulla 5 kirjataan valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista luonnon osalta mm. seuraava: ”Edistetään luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden alueiden ja ekologisten yhteyksien säilymistä”. Nyt käsillä oleva kaavaehdotus heikentää huomattavissa määrin maakunnan luonnon suojelua. Samalla nakerretaan maakunnan vetovoimaa isojen kaupunkien välissä mainostettuna luonto- ja lomamaakuntana.

Määräaikaisella luonnonsuojeluvarauksella SL/MY merkityt alueet tulee palauttaa SL-alueiksi. Suojeluvarauksessa olevien alueiden suojeluarvo kasvaa ajan myötä, mikä lisää maakunnan vetovoimaa.

Luonnonsuojelupiiri uudistaa ehdotusvaiheessa esittämänsä huomiot puutteista. Maakuntakaavaehdotuksesta puuttuu lukuisia voimassa olevan maakuntakaavan SL-kohteita, samoin luonnonsuojelualueiden alueluetteloista puuttuu perustettuja luonnonsuojelualueita. Esimerkiksi Hämeenlinnan rajojen sisällä on noin tuhat hehtaaria valtion ja yksityismaiden luonnonsuojelualueita yhteensä, ja kohteitakin yli sata (140 riviä kohteita ympäristöhallinnon luettelossa, osa samoja).  Ne tulee lisätä maakuntakaavan SL-alueiksi.

Ehdotuksesta puuttuvia kohteita ovat ainakin:

Hauho, Eteläistenjärvi: Nykyisen kaavan SL-varaus 95 on perusteetta poistettu, mikä vaarantaa suojeluarvojen säilymisen. Kohde on laaja luhtasoiden ja pienvesien alue, joka jätettiin Hämeessä soidensuojelun täydennysohjelmaa varten tehtyjen inventointien ulkopuolelle ainoastaan sen takia, että se tiedettiin jo etukäteen valtakunnallisesti arvokkaaksi ja sillä oli jo maakuntakaavassa SL-varaus, eli se oli jo valmiiksi suojeltavien kohteiden listalla. Lintuvetenäkin kohde on maakunnallisesti arvokas. Niin luonnonarvojensa kuin myös johdonmukaisuuden nimissä kohde tulee osoittaa myös uudessa maakuntakaavassa samalla SL–merkinnällä kuin soidensuojelun täydennysesityksen kohteetkin. Kasvistollisista arvoista mainittakoon mm. harajuuri.

Hauho, Hanhijärvi: Nykyisen kaavan SL-varaus 87 on kaavaehdotuksessa poistettu perustelematta. Kohde on maakunnallisesti arvokas lintujärvi rantametsineen ja tulisi osoittaa uudessa kaavassa SL-merkinnällä.

Humppila, Rautasuo: Nykyisen kaavan SL-varaus 104 on poistettu kaavaehdotuksessa, vaikka valtaosa suojeluvarauksesta on Metsähallituksen hallussa, eli kohteen toteuttaminen on jo aloitettu. Rautasuo tulee valtionmaan osalta esittää SL-alueena uudessa kaavassa, nykyisen kaavan SL varauksen toistaiseksi toteuttamattomat osat tulee esittää uudessa kaavassa SL-merkinnällä.

Janakkala, Kernaalanjärvi: Nykyisen kaavan SL-varaus 114 on perustelematta poistettu kaavaehdotuksessa. Kohde koostuu jokisuiston luhdista, muista soista ja rantaniityistä. Kohde tulisi osoittaa myös uudessa kaavassa SL–varauksena.

Janakkala, Lähdelammi: Nykyisen kaavan SL-varaus 105 (Saartenperko) on kaavaehdotuksessa perusteettomasti poistettu. Kohde on laajahko korpisten, osin lähteisten soiden keskittymä. Se jätettiin Hämeessä soidensuojelun täydennysohjelmaa varten tehtyjen inventointien ulkopuolelle ainoastaan sen takia, että se tiedettiin valtakunnallisesti arvokkaaksi ja sillä oli jo maakuntakaavassa SL-varaus, eli se oli jo valmiiksi suojeltavien kohteiden listalla. Niin luonnonarvojensa kuin myös johdonmukaisuuden nimissä kohde tulee osoittaa myös uudessa maakuntakaavassa samalla SL-merkinnällä kuin soidensuojelun täydennysesityksen kohteetkin.

Janakkala, Onkijärvi: Nykyisen kaavan SL-varaus 122 on kaavaehdotuksessa perusteetta poistettu. Kyseessä on soidensuojelukohde, joka jätettiin Hämeessä soidensuojelun täydennysohjelmaa varten tehtyjen inventointien ulkopuolelle ainoastaan sen takia, että se tiedettiin arvokkaaksi ja sillä oli jo maakuntakaavassa SL-varaus, eli se oli jo valmiiksi suojeltavien kohteiden listalla. Niin luonnonarvojensa kuin myös johdonmukaisuuden nimissä kohde tulee osoittaa myös uudessa maakuntakaavassa samalla SL–merkinnällä kuin soidensuojelun täydennysesityksen kohteetkin. Merkinnällä on tarpeen esittää vain nykyisen SL-varauksen maa- ja luhta-alueet, ei avovesialueita.

Janakkala, Ronnin lähdesuo

Janakkala, Räikälänjoki: Nykyisen kaavan SL-varaus 110 on kaavaehdotuksessa perusteettomasti poistettu. Kohde koostuu erilaisista joenrantasoista. Se jätettiin Hämeessä soidensuojelun täydennysohjelmaa varten tehtyjen inventointien ulkopuolelle ainoastaan sen takia, että paikka tiedettiin valtakunnallisesti arvokkaaksi ja sillä oli maakuntakaavassa SL-varaus, eli se oli jo valmiiksi suojeltavien kohteiden listalla. Niin luonnonarvojensa kuin myös johdonmukaisuuden nimissä kohde tulee osoittaa myös uudessa maakuntakaavassa samalla SL-merkinnällä.

Janakkala, Röyhynsuo: Nykyisen kaavan SL-varaus 113 on toistaiseksi toteuttamattomilta maa-alueiltaan korvattu perusteettomasti MY-varauksella (Janakkala 668, Kernaalanjärvi-Röyhynsuo). Kohde kuuluu linnustollisesti arvokkaaseen MAALI-alueeseen, ja sillä on sekä suoluonnon että vesiluonnon suojeluun liittyviä arvoja. Nykyisen kaavan SL-varauksen vielä toteuttamattomat maa-alueet tulisi osoittaa uudessa kaavassa SL-varauksena.

Kalvola, Kalliomaa: Osa Natura-alueesta FI0315002 on esitetty nykyisessä maakuntakaavassa SL-varauksena ja loput MY-varauksena. Uudessa kaavaehdotuksessa molemmat merkinnät on poistettu, lukuun ottamatta sitä, että jo luonnonsuojelualueeksi perustetut alueen osat on esitetty SL-varauksena (Hämeenlinna 750, Kalliomaan alue). Vaikka Natura-alueen suojelun perusteeksi on ilmoitettu mm. liito-orava, valtaosalla aluetta on metsätalouskäyttö sallittu, mikä ei palvele liito-oravan suojelua, eikä myöskään alueella tavattavien harvinaisten jäkälien suojelua. SL-varaus tulisi esittää vähintään nykyisen laajuisena myös uudessa kaavassa.

Kalvola, Murhalampi: Nykyisen kaavan laajahko metsiensuojeluun edistävä SL-varaus (Kalvola 132, Murhalammen alue) on poistettu täysin perustelematta uuden kaavan kaavaehdotuksesta. Valtaosassa Kanta-Hämettä metsiensuojelutilanne on erittäin huono; alue tulee esittää SL–varauksena uudessa kaavassa.

Kalvola, Ojajärvi: uuden kaavaehdotuksen SL-varaukseen (Hämeenlinna 746, Ojajärvi) on otettu mukaan vain yksityismaan suojelualueeksi perustettu osa. Sitä ympäröivät rantaluhta- ja rantametsäalueet on hankittu valtiolle suojelutarkoitukseen, ja myös ne tulee esittää SL-varauksena.

Lammi, Ahvenaistenjärvi: rakentamaton suorantainen järvi.

Lammi, Evo: Natura-alueella on sekä nykyisessä kaavassa että uuden kaavan kaavaehdotuksessa osoitettu matkailurakentamisen (RM) alueita kohteille, joilla sijaitsee runsaasti Evon Natura-alueella suojeltuja luontotyyppejä. Kyseiset alueet eivät siten (luonnonsuojelulainkaan puolesta) sovellu matkailurakentamiseen, ja niiden kaavamerkinnäksi tulee kaavaehdotuksessa muuttaa sama VR (päällekkäismerkintänä Natura-alue) kuin ympäröivillä alueillakin. Osa alueista sisältyy valtionmaiden METSO-metsiensuojelupäätökseen, ja tältä osin ne tulee esittää kaavaehdotuksessa SL-varauksina.

Lammi, Huhtasaari: Olemassa olevan kaavan SL-varaus 253 on poistettu uuden kaavan kaavaehdotuksessa. Vaikka poisto olisikin tapahtunut varauksen alle neljän hehtaarin koon perusteella, poistosta seuraa, että tämä maakunnallisesti arvokas kohde menettää suojelustatuksensa. Kohde tulee merkitä uuteen kaavaan SL-varauksena.

Lammi, Kataloistenjärvi: Nykyisen kaavan SL-varaus 158 on kaavaehdotuksessa poistettu perusteettomasti. Kataloistenjärven rantaluhdista, muista soista ja rantametsistä koostuva kohde jätettiin Hämeessä soidensuojelun täydennysohjelmaa varten tehtyjen inventointien ulkopuolelle ainoastaan sen takia, että se tiedettiin valtakunnallisesti arvokkaaksi ja sillä oli jo maakuntakaavassa SL-varaus, eli se oli suojeltavien kohteiden listalla. Niin luonnonarvojensa kuin myös johdonmukaisuuden nimissä kohde tulee osoittaa myös uudessa maakuntakaavassa SL–merkinnällä.

Lammi, Kuurikanjärvi: Nykyisen kaavan SL-varaus (Lammi 172, Kuurikanjärvi), arvokasta lintuvettä rantaluhtineen ja rantametsineen on poistettu uuden kaavan kaavaehdotuksesta. Poistaminen vaarantaa suojeluarvojen (mm. rantojen säilyminen rakentamattomina) säilymisen. Tulisi merkitä uuteen kaavaan SL–varauksena.

Lammi, Perinkäänjärvi: Nykyisen kaavan SL-varauksesta 156 on kaavaehdotuksessa merkitty SL-alueeksi vain valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin hankitut hajapalstat (Hämeenlinna 931, Suojaperinkää-tila ja Hämeelinna 933, Perinkäänjärvi), muilta osin SL-varaus on kaavaehdotuksessa perusteettomasti poistettu. Tässä ei ole mitään järkeä, koska nykyisen kaavan suojeluvarauksessa on kyse arvokkaasta kosteikkokokonaisuudesta, jonka suojelun toteuttaminen on kesken. Kohde on laaja erilaisten soiden, metsien ja pienvesien muodostama kokonaisuus, joka jätettiin Hämeessä soidensuojelun täydennysohjelmaa varten tehtyjen inventointien ulkopuolelle ainoastaan sen takia, että se tiedettiin valtakunnallisesti arvokkaaksi ja sillä oli jo maakuntakaavassa SL-varaus, eli se oli suojeltavien kohteiden listalla. Niin luonnonarvojensa kuin myös johdonmukaisuuden nimissä se osa nykyisen kaavan SL-varausta, jota ei ole vielä toteutettu tulee osoittaa myös uudessa maakuntakaavassa SL–merkinnällä.

Lammi, Pukaluodot: Voimassa olevan kaavan SL-varaus 171 on poistettu uuden kaavan kaavaehdotuksessa. Vaikka poisto olisikin tapahtunut varauksen pienen koon perusteella, poistosta seuraa että tämä maakunnallisesti arvokas kohde menettää suojelustatuksensa. Kohde tulee merkitä uuteen kaavaan SL-varauksena.

Renko, Haapajärvi: Harvinainen esimerkki näinkin isosta (3,7 km2) kantahämäläisjärvestä, joka on pääosin rakentamaton – mikä on leimaa-antava seikka alueen maisemalle (maakunnallisesti arvokas maisema-aluerajaus). Nykyisen kaavan SL-varaus (Janakkala, Renko 111) on poistettu perusteetta kaavaehdotuksessa. Kohde koostuu vaihtelevista rantasoista ja näiden välisistä avovesialueista. Jätettiin Hämeessä soidensuojelun täydennysohjelmaa varten tehtyjen inventointien ulkopuolelle ainoastaan sen takia, että se tiedettiin jo etukäteen valtakunnallisesti arvokkaaksi ja sillä oli maakuntakaavassa SL-varaus, eli se oli suojeltavien kohteiden listalla. Kohde on myös linnustollisesti maakunnallisesti arvokas ja arvo on alati kasvanut. Niin luonnonarvojensa kuin myös johdonmukaisuuden nimissä kohteen maa-alueet ja luhdat tulee osoittaa myös uudessa maakuntakaavassa samalla SL-merkinnällä kuin soidensuojelun täydennysesityksen kohteetkin.

Renko, Paskolammi: Nykyisen kaavan SL-varaus 195 on kaavaehdotuksessa poistettu perustelematta. Kohde on kaakkurilampi rantametsineen; tulisi osoittaa uudessa kaavassa SL-varauksena.

Renko, Pitkäjärvi: Nykyisen kaavan SL-varaus (Hattula 54) jätettiin Hämeessä soidensuojelun täydennysohjelmaa varten tehtyjen inventointien ulkopuolelle ainoastaan sen takia, että se tiedettiin jo etukäteen arvokkaaksi ja sillä oli maakuntakaavassa SL-varaus, eli se oli suojeltavien kohteiden listalla. Kohde on myös linnustollisesti maakunnallisesti arvokas. Niin luonnonarvojensa kuin myös johdonmukaisuuden nimissä kohde tulee osoittaa myös uudessa maakuntakaavassa samalla SL-merkinnällä kuin soidensuojelun täydennysesityksen kohteetkin.

Tuulos, Pohjoisten lahti: Nykyisen kaavan SL-varauksesta (Tuulos 223, Suolijärvi) on uuden kaavan kaavaehdotuksessa SL-varauksena (Hämeenlinna 937, Joensuu ja Suoja-Rälssiharju –tila) osoitettu vain valtiolle suojelutarkoitukseen hankittu osa. Tässä ei ole järkeä, koska nykyisen kaavan suojeluvarauksessa on kyse arvokkaasta kosteikkokokonaisuudesta, jonka suojelun toteuttaminen on kesken. Kyseessä on kosteikkokohde, joka jätettiin Hämeessä soidensuojelun täydennysohjelmaa varten tehtyjen inventointien ulkopuolelle ainoastaan sen takia, että se tiedettiin valtakunnallisesti arvokkaaksi ja sillä oli maakuntakaavassa SL-varaus, eli se oli jo valmiiksi suojeltavien kohteiden listalla. Lintuvetenäkin se on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi. Niin luonnonarvojensa kuin myös johdonmukaisuuden nimissä se osa nykyisen kaavan SL-varausta, jota ei ole vielä toteutettu tulee osoittaa myös uudessa maakuntakaavassa samalla SL–merkinnällä kuin soidensuojelun täydennysesityksen kohteetkin.

Tuulos, Tuuloslammit: Valtakunnallisesti arvokkaan lintuveden SL-varaus tulee säilyttää.

Hämeenlinnan Ahveniston-Vuorenharjun suojelualueen perusteeksi tulee lisätä myös kasvistonsuojelu, alueella esiintyy mm. erityisesti suojeltavaa kylmänkukkaa.

Seuraavat kohteet olisi syytä lisätä kaavaan:

• SL-alueena tulee huomioida Hattulan Rievetin lähde sekä Lammilla Löytyn- ja Pannulähde ja Evon Karvalammin lähde.
• Hauholla luonnonsuojelullisesti arvokkaat Jylisjärven rantasuot, Kaivostenojan varren suot ja Siikasen rantasuot tulisi lisätä maakuntakaavan luonnonsuojelualueiksi (SL tai vähintään MY -alueiksi). Jylisjärven rantasuolta on löydettävissä huomionarvioista lajistoa kuten suovalkkua, viitasammakoita ja lummelampikorentoja. Hauhon Siikasen rantamilta tavataan paitsi viitasammakoita myös lummelampi- ja täplälampikorentoja. Kyseisen rehevän pikkulammen rantojen rauhoitettuun lajistoon kuuluu punakämmekkä. Kaivostenojan-Veittijärvenojan kokonaisuus, joka ulottuu Särkemältä yläjuoksua aina Poutunsuon tuntumaan muodostaa Etelä-Suomessa harvinaislaatuisen kokonaisuuden, jossa on arvokkaita lehtoja, harjuja, korpia ja pohjavesivaikutteisia luontotyyppejä. Tätä täydentää vielä itäpäässä oleva Impivaaran heinäketoalue. Alueen luotoarvot (tietoa mm. Hauhon luonto-oppaassa) ovat merkittävät ja sen osoittamiseen SL-merkinnällä on painavat perusteet. Ojittamattomat suot ja rakentamattomat järvet ovat Ruuhka-Suomessa (maan väestöllinen painopiste on vuosikymmeniä sijainnut Hämeessä, parhaillaan Hauhon Akkijärvellä) erityisen arvokkaita säilyttää jokamieskohteina.

Voimassa olevassa maakuntakaavassa on pistemerkintöinä luonnonsuojelulain mukaiset kohteet ja luontotyypit. Valmisteilla olevassa kaavassa niitä ei mainita edes selostuksessa, vaikka olemme asiasta huomauttaneet. Esimerkiksi maakunnan eliöstön lippulajin kylmänkukan ja Pulsatilla-risteymien alueet (mm. Hauhon Alvettulan Liinavuori, Matkantaka, Lammin Kilparisti, Kellotapuli, Tuuloksen Hevospierettämänmäen alue, joka on myös luonnonsuojelu- ja Natura-alue) puuttuvat, samoin merkittävät pohjavesien purkautumispaikat kuten Evon Karvalammin lähde sekä Lammin Löytynlähde ja Pannulähde. Hevospierettämänmäki on maamme eniten bongattu kasvikohde. Muinaisjäännöskohteet, jotka on poistettu pääkartalta ovat saaneet erillismaininnan ja erilliskartat: tämä tulee toteuttaa myös luonnonsuojelulain kohteiden osalta. Perusteita niiden sivuuttamisesta ei ole, koska maakuntakaavan tehtävänä on ohjata tarkempaa aluesuunnittelua. Sama koskee perinnemaisemia.

Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry.

Petri Honkanen, puheenjohtaja
Karri Jutila, aluesihteeri