Havaintoja valkoisista mustikoista

Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin valkoisia mustikoita kartoittavassa kyselyssä vuonna 2017 saatiin 20 vastausta. Kun kasvitieteilijä Heli Jutilan vuonna 2016 keräämät havainnot huomioidaan, valkoisista mustikoista on tietoja reilulta 30 paikalta Suomessa. Havaintoja tuli seuraavista eliömaakunnista: Etelä-Häme (13), Satakunta (5), Etelä-Savo (4), Kainuu (3), Pohjois-Karjala (2), Varsinais-Suomi (2), Uusimaa (1), Etelä-Karjala (1), Pohjanmaa (1) ja Pohjois-Savo (1).

Vanhin kasvusto on tiedossa Raumalta, missä valkoista mustikkaa on kasvanut samassa paikassa 1880 -luvulta lähtien. Mustikan valkoiset marjat ovat siis melko harvinaisia ja hämmästyttävät löytäjäänsä. Aiempienkin tietojen pohjalta voidaan arvioida, että esiintymiä Suomessa on kaikkiaan ainakin sata, ehkä paljon enemmänkin, sillä pienten kasvustojen havaitseminen on vaikeaa. Valkoisista marjoista puuttuu sininen väriaine eli antosyaani geenimuunnoksen seurauksena. Mustista, nk. korpi- tai variksenmustikoista, puuttuu vahapeite. Luonnonsuojelupiiri kiittää mustikkatietoja ja tarinoita lähettäneitä.

Luonnonsuojelupiirin vuoden 2017 teemalaji mustikka on vähentynyt viime aikoina tehometsätalouden myötä. Mustikassa on erittäin paljon flavonoideihin kuuluvia antosyaaneja, joilla on solujen haitallisia hapetusreaktioita estäviä eli antioksidanttivaikutuksia. Mustikan marjat sisältävät A-, B-, C- ja E-vitamiinia, mangaania, magnesiumia, kalsiumia, kuitua ja flavonoideja. Tummansiniset marjat sisältävät antosyaania, jonka tiedetään vähentävän sydän- ja verisuonisairauksien, silmäsairauksien ja syövän riskejä sekä suojaavaa muistisairauksilta, Alzheimerin taudilta sekä UV-säteilyn haitoilta. Mustikan lehdistä valmistettu tee alentaa verensokeria.