Luonnonkukkapäivä
Luonnonkukkapäivän retki Hämeenlinnan rantareitillä 17.6.2012
FT Heli Jutilan ja FM Karri Jutilan vetämä luonnonkukkapäivän retki lähti Hämeenlinnan rautatieasemalta katsura (Crecidiphyllum japonicum) -puun luota. Paikalle oli saapunut noin 45 osallistujaa ja aluksi käveltiin Vaakunan rantaan ja lähdettiin rantareittiä kohti Varikonniemeä.
Vanajaveden rantojen tulokasilmaversoinen isosorsimo (Glyceria maxima), hopeapajut ja terijoensalavat pantiin merkille etelän suunnalla ennen kuin sukellettiin lehtevään Varikonniemeen, jossa on ollut aikanaan Hämeenlinnan esihistoriallinen asuinpaikka. 1870-luvulta jatkosodan loppuun Varikonniemessä oli saha ja sen jälkeen armeija varikkoa. Sittemmin alue on ollut aika lailla oman onnensa nojassa ja kehittynytkin luontonsa puolesta mukavaan suuntaan.
Tarhasinivalvatti (Cicerbita macrophylla ssp. uralensis), auringontähti (Telekia speciosa) ja ruttojuuret (Petasites japonicus) lienevät koristekarkulaisia sahan ajoilta. Sinikukkainen sinivalvatti ja keltakukkainen auringontähti eivät olleet vielä kukassa. Viita- ja ruokokerttuset sekä satakielet säestivät matkaamme kääntyessämme vähän ennen tsaarinpoppeleita (Populus ”Petrowskiana”) rannan suuntaan vievälle polulle, jonka varresta löytyi myös vuoden teemalaji luhtalemmikki (Myosotis scorpioides).
Pitkospuita jonomme venyi pitkäksi ja kukin sai omatoimisesti ihailla kukkivaa vehkaa (Calla palustris), luhtatähtimöä (Stellaria palustris), luhtalitukkaa (Cardamine pratensis), pitkäpääsaraa (Carex elongata), iso- ja pikkulimaskaa (Lemna minor, Spirodela polyrhiza) sekä sorsansammalta (Hydrocharis morsus-ranae). Toki näitä opiskeltiin vielä yhdessäkin pitkokselta päästyä.
Ikävä kyllä tässä vaiheessa oli jo satanut jonkin aikaa ja niinpä jatkoimme reippaasti ratavarren suutaan, missä oli tiedossa toisenlainen kasvirunsaus. Keltaisista kukista bongasimme mm. keltamaitteen (Lotus corniculatus), harjumasmalon (Anthyllis vulneraria ssp. fennica), mäkikuisman (Hypericum perforatum) ja idänukonpalon (Bunias orientalis). Ratavarren kaunokaisiin kuuluu karhea, komein sinisin tähkävarsin kukoistava neidonkieli (Echium vulgare), joka on tosi runsas Hämeenlinnan ratavarressa. Kahvinkin korvikkeena käytetyn sikurin (Cichorium intybus) siniset kukat eivät olleet vielä puhjenneet. Sen sijaan problemaattinen lupiini (Lupinus polyphyllus) kukoisti violetein, valkoisin ja vaaleanpunaisin kukin. Kenttätyräkki (Euphorbia esula ssp. tommasiana) rata-aidalla kiipeilevät säleikkövilliviini (Parthenocissus inserta) ja kiinankärhö (Clematis tangutica) kuuluvat nekin ratavarren lajistoon.
Niityn laajetessa upean aniliininpunaisen maiseman maalasivat kukkivat mäkitervakot (Lychinis viscaria). Rantareitin varren kedot ovat osin ratavarren tyyppikasvillisuutta ja osin ihmisen tekemää ketoa, jonne on kylvetty ulkolaista alkuperää olevaa niittysiementä. Tämä selittää osin eksoottistakin kasvimaailmaa. Ketoneilikka (Dianthus deltoides), ahdekaunokki (Centaurea jacea), karvaskallioinen (Erigeron acer) kuuluvat tavallisempaan ketolajistoon, kun aromikkaasti tuoksuva nurmiajuruoho (Thymus puglessoides) ja soikkoratamoa (Plantago media) edustavat epätavallisempia niityn kasveja. Kelloista alueella kukoisti näin kesäkuun puolivälissä vain harakankello (Campanula patula), mutta kissankello (Campanula rotundifolia), peurankello (C. glomerata) ja vuohenkello (C. rapunculoides) antavat näkyä itsestään myöhemmin. Oranssikeltano (Pilosella aurantiaca) oli jo kukassa, kun ukon- ja tummatulikukalla (Verbascum thapsus ja V. nigrum) oli vasta vana kasvamassa. Tulikukkien siemeniä on aikanaan käytetty kalojen huumaamiseen pyydystämisen helpottamiseksi ja kukkatähkää soihtuna. Vähän eteenpäin reittiä kulkiessamme tulimme kaikkein harvinaisimman kasvin eli alppikirahvinkukan (Cephalaria gigantea) luo. Pongasimme vielä kangaskorteen (Equisetum hyemale), harmion (Berteroa incana) ja metsänätkelmän (Lathyrus sylvestris) ennen kuin päätimme lähteä palailemaan takaisin päin sateen yhä jatkuessa.
Osallistujat olivat surkeaksi muuttuneesta säästä huolimatta tyytyväisiä ja saivat mukaansa mm. sadan yleisimmän kasvin listan, Luonnonsuojelijan ja vieraskasviesitteen. Koko rantareitin kiertäjän on hyvä tietää, että Etelä Hämeen Luonto 2009 -julkaisussa on Hannu Kämäräisen kirjoitus rantareitin kasvistosta. Rantareitin kukoistava kasvillisuus elää koko kasvukauden ajan ja uusia kukkijoita tulee esiin, joten silmäniloa ja kasvipähkinöitä riittää monelle lenkille.