Salpalinja Kaltimossa
Salpalinjaa rakennettiin vuosina 1940-1941 ja 1944 Suomen itärajalle. Se on edelleen Suomen suurin työmaa, rakentamassa oli 35.000 miestä ja 2.000 muonituslottaa. Linjan kokonaispituus on 1.200 km.
Enossa Salpalinja myötäilee Pielisjoen varsia. Rakennelmiin kuuluu Joukiisen ja Väliveden välisen kannaksen linnoitteet. Se tarkoittaa tankkiestelinjaa Harpatinlahdelta Koreikkopuron vartta pitkin Naurisojalle. Linjan suunniteltiin sulkevan maantiet Enoon Ilomantsin, Tuupovaaran ja Kiihtelysvaaran suunnilta. Pituutta linjalla on n. 5 km. Tankkiesteet rakennettiin vuosina 1940-41.
Rakennuskivet louhittiin Surmankalliolta Harpatinvaaran päältä. Rakennustyö tehtiin käsityönä. Käsiporilla hakattiin reiät kiviin, jotka sitten räjäytettiin. Kivet kuljetettiin hevosilla ja autoilla paikoilleen ja väännettiin miesvoimin pystyyn. Puutavara saatiin uittoyhdistykseltä.
Vuonna 1944 Harpatinvaaran rinteisiin rakennettiin sirpalesuojia ja juoksuhautoja sekä kaksi tykkipatteria ja kaksi miehistökorsua. Koreikkopuron itäpuolelle hakattiin pari kilometriä pitkä ja muutamia satoja metrejä leveä ampuma-alue. Nämä rakennelmat jäivät kesken vuonna 1944 ja myöhemmin ne on purettu pois.
Harpatin retkipolku kulkee lähellä Salpalinjan rakenteita.
Salpalinjan rakenteita Harpatinlahdella Eno-Ilomantsi-tien läheisyydessä. Rakennusaikana Joukiisen vedenpinnan taso oli luontaisesti alempana.
Koska rautatie ja Kaltimon sillat olivat liikenteen kannalta tärkeitä, louhittiin vuonna 1944 tykkiasemia Pielisjoen länsipuolelle Kaltimon aseman seudulle, Tannilanvaaralle, Vanhaan Kaltimoon ja Lieksatien varteen. Tannilanvaaran huipulle tehtiin kaksi tykkiasemaa, joiden aseistuksena oli neljä 107 mm:n kanuunaa. Tykkiasemien kallioon louhitut seinämät näkyvät edelleen maastossa Kaltimon kierroksen varrella. Osa tykkiasemista jäi keskeneräisiksi, eikä niitä tarvinnut aseistaa koskaan.