Pahvitehtaan luontopolku
Luontopolun infot
Luontopolun virallisia avajaisia vietetään Suomen luonnon päivänä 30.8.2025. Polun toteutuksen ovat mahdollistaneet maanomistajat, Pohjois-Karjalan ELY-keskus sekä Enon Luonnonystävien ja Lintukerhon talkoolaiset.
Polun lähtöpaikka, opastaulu ja parkkialue ovat Enon asemalla. Polulle pääsee suoraan junasta. Polun voi kiertää molempiin suuntiin. Rastipisteiden numerointi kulkee myötäpäivään.
Qr-koodi vie aina tälle samalle sivulle, jolta infot löytyvät tolpan ilmoittamassa järjestyksessä. Rasti-infoja täydennetään jatkuvasti.
Luontopolun opastaulu, joka sijaitsee Enon aseman parkkipaikalla:
1. Aseman seutu
Alkuperäinen asemarakennus edusti jugendtyyliä. Asema tuhoutui jatkosodan alun pommituksessa kesäkuun lopussa 1941. Varastorakennus on edelleen alkuperäinen. Taustalla näkyy tehtaan kauppa.
Kaltimon aseman seudusta tuli vilkas keskus, kun Joensuu-Lieksa rautatie valmistui Enoon saakka vuonna 1910. Alue oli junaliikenteen, autoliikenteen ja laivaliikenteen solmukohta. Rata mahdollisti myös pahvitehtaan ja sahan kehittymisen.
Aseman vieressä sijaitsi tehtaan kauppa, joka oli seudun suurin kaupparakennus. Lähettyvillä oli myös lukuisia sahan ja tehtaan työntekijöiden asuintaloja. Radan varressa on pitkä makasiini, jonka kautta pahvitehtaan kartonki lähti maailmalle.
2. Metsän oma henki
Myrsky on muokannut metsää monimuotoiseksi.
Nemus Animus -luonnonsuojelualueella metsä kasvaa ja uudistuu luontaisesti. Metsä on saanut kasvaa koskemattomana noin 70 vuotta, siellä on kaikenikäisiä puita, osa metsästä on yli 100 vuotiasta. Polun varrella näkyy useita luontotyyppejä mm. tuore kangas, lehto, rantaluhta, kuivahko kangas.
Trombi kulki alueella vuonna 2020 ja kaatoi suuria puita juurineen. Myrskyn jälkeen luonnon monimuotoisuus pääsee lisääntymään vauhdilla maatuvien puiden ansiosta.
Luontopolku seurailee alueen vanhoja teitä, ratapohjia ja polkuja. Tämä suora on vanhaa Kaltimon asemalta Enon kirkolle johtanutta maantietä. Kirkolta tie jatkui Ilomantsin ja Tuupovaaran suuntiin. Molemmin puolin tieuraa näkyy maantien ojat.
3. Saha ja lautatarha
Saha sijaitsi kosken niskalla. Tehtaan kanava näkyy vasemmassa laidassa ja tehdas kauempana kanavan päässä.
Vuonna 1898 Pielisjoen varteen rakennettiin Kaltimon saha ja höyläämö. Saha uusittiin vuonna 1924 höyrysahaksi.
Tukit tuotiin uittamalla Pielisen ja Koitajoen suunnalta ja nostettiin joesta hihnalle kosken niskalla. Parhaimpina vuosina Kaltimossa sahattiin 200 000 tukkia laudaksi. Lautatarha levittäytyi joen rantaan saakka ja maantien kahta puolta. Sahausjäte ja höyläämön puru kuljetettiin kapearaiteista rataa pitkin lähellä olevan pahvitehtaan lämpövoimalaan. Sahan toiminta pysäytettiin jo vuonna 1930. Se jatkoi satunnaisesti toimintaansa vuoteen 1937 saakka.
Polku on noussut lautatarhan ratapenkalle. Sata vuotta sitten lautatarhan korkeat taapelit reunustivat tässä sijainnutta teollisuusraidetta. Rataa varten oli rakennettu maantien yli johtava silta.
4. Linnut ja nisäkkäät
Hippiäinen on Suomen pienin lintu, joka asustaa ympäri vuoden suojaisissa kuusimetsissä.
Suojelualueella ja lähiympäristössä on havaittu yli 100 lintulajia. Pesiviä lajeja on noin 30. Tavanomaisia vanhan metsän lintuja täällä ovat tikat, tiaiset ja rastaat sekä puukiipijä ja hippiäinen. Harvinaisempia mm. valkoselkätikka, pikkusieppo, pikkutikka. Alue on hyvää tikkametsää, jossa on tavattu kaikki Suomessa pesivät tikkalajit. Valkoselkätikan koloja näkee eri puolilla metsää.
Joella näkyy joutsenia, sorsalintuja ja kuikkia, muuttoaikana mm. mustalintuja ja alleja. Talvisaikaan myös koskikara vierailee alueella. Petolinnuista kana- ja varpushaukka ovat yleisimmät.
Alueen harvinaisuuksiin on kuulunut liito-orava, joita alueen haapametsikössä on esiintynyt. Vanhan metsään asukkaita ovat oravat, jänikset ja pikkunisäkkäät. Satunnaisvieraana käyvät metsäkauris ja joen varrella saukkokin. Luonnonvaraiset eläimet ovat aktiivisia hämärän aikaan, joten niiden kohtaaminen päivällä on satunnaista. Jätöksiä ja syönnösjälkiä voi löytää maasta.
5. Siltoja ja kanavia
Vanha silta-alue koostui kolmesta erillisestä sillasta. Vasemmalla voimakanavan silta, keskellä 115 m pitkä joen ylittävä silta, oikealla laivakanavan kääntösilta.
Vuosikymmeniä haaveiltiin Niska-Valliniemi -lossin korvaamista sillalla, ja viimeinkin silta valmistui keväällä 1925 Ylä-Kaltimon kosken kohdalle. Samalla avattiin maantie Kaltimon asemalta sahan lautatarhan kautta sillalle. Joen toiselta puolelta tie jatkui Purokylän kautta kirkolle. Kaksi muuta siltaa valmistuivat aikaisemmin: laivakanavan silta vuonna 1879 ja voimakanavan silta vuonna 1898.
Kun nykyinen maantiesilta valmistui vuonna 1962, kaikki vanhat sillat purettiin pois. Vanha laivakanava sai myöhemmin kiinteän palkkisillan.
Penkki sijaitsee tien pohjalla voimakanavan sillan kohdalla. Vedenrajassa näkyy sillan kivetystä.
6. Kasvillisuus
Kevään sinivuokot kertovat alueen vanhasta asutuksesta.
Kasvillisuus vaihtelee luontotyypin ja sijainnin mukaan. Metsän ikääntyminen näkyy lajien määrässä. Alueen metsä ei ole vielä vanhaa metsää, joten lajien määrä tulee vähitellen lisääntymään. Joki ja sen vedenpinnan korkeuden vaihtelu muokkaa ranta-alueen kasvillisuutta. Kulttuurivaikutus näkyy erityisesti tielinjojen varsilla.
Luonnonsuojelualueella voi jokaisen oikeudella poimia marjoja ja sieniä.
Polku kulkee talvitien pohjaa, jota pitkin kuljetettiin tehtaalle propseja ja halkoja kanavan ollessa jäässä. Polun varressa näkyy tiepohjan kiveyksiä ja lautataapelien pohjakiviä.
7. Kalastusta Kaltimon koskilla
Kalastuksen valvoja Heikki Kähkönen esittelee Kaltimon kalapadolta saatuja lohikaloja kesällä 1927 tai 1928. Taustalla Kaltimon vanha silta ja sahan lautatarha.
Pielisjoki oli suuri lohijoki, jossa koskialueiden kalastusoikeudet olivat arvokaita. Kaltimonkosket kuuluivat Nesterinsaaren kruununkalastamoon. Kalastusoikeuksia myönnettiin tilallisille, jotka maksoivat veroja saaliin määrän mukaan.
Koskissa kalastettiin suluilla ja merroilla heinä-elokuun aikana, jolloin lohi oli lihavimmillaan. Lohisaalista myytiin kaupunkiin, mutta lohi oli myös paikallisten arkinen ruokakala.
8. Joki myllerryksissä
Kaltimonkoski vuonna 1893. Valokuvaaja I.K.Inha tallensi lasinegatiiville vapaana pauhaavan kosken. Kuva on otettu laivakanavalta Louhiojan suuntaan.
Ihmisen toimet ovat muuttaneet Kaltimonkosket täydellisesti. Kohisevista koskista on tullut hiljaisia virtaamia. Vapaana koskien putouskorkeus kolmen kilometrin matkalla oli 10 metriä.
Ensimmäinen muutos Kaltimon koskien kohdalla oli laivakanavan rakentaminen 1870-luvulla. Seuraavana rakennettiin tehtaan voimakanava 1890-luvulla. Joki virtasi edelleen vapaana, vaikka koskien molemmille rannoille oli rakennettu kivetyt kanavat.
Varsinainen suuri muutos joelle tapahtui 1950-luvulla, kun koskien alapuolelle rakennettiin Kaltimon voimalaitos. Joki ruopattiin suoraksi laivaväyläksi ja koskialueesta tuli patoallas.
Penkin kohdasta näkyy vanhan voimakanavan aukko, jossa sijaitsi aalloppi eli hätäveräjä. Sen kautta säännösteltiin luukkujen avulla voimakanavan veden korkeutta ja pahvitehtaan voimalaan menevän veden määrää. Kanavan veden pinta oli noin 8-10 metriä kosken veden pintaa korkeammalla.
9. Kaltimon pahvitehdas
Kaltimon Pahvitehdas, puuvarasto ja asuinrakennuksia 1930-luvulla. Taustalla radan varressa näkyy pitkä makasiini, jonne valmiit pahvilevyt varastoitiin kuljetusta varten. Makasiini on yhä pystyssä. Tehtaan kanava johti vettä tehtaan turbiineihin, vieressä kuohuu vaahtopäänä Keski-Kaltimon koski.
Pielisjoen suurimpien koskien, Kaltimonkoskien, rannalle rakennettiin Kaltimon puuhiomo vuonna 1897. Kymmenen vuotta myöhemmin puinen tehdasrakennus paloi ja tilalle rakennettiin tiilestä uusi tehdas. Vuonna 1933 tehtaan osti Kaukas Oy ja tehdas toimi vuoteen 1953 saakka nimellä Kaltimon Pahvitehdas.
Tehdas sai käyttövoimaa koneille kosken viereen rakennetun tehtaan voimakanavan kautta. Tehdas tuotti kartonkilevyjä, joita myytiin aina Amerikkaa myöten. Sodan jälkeen pahvia meni paljon sotakorvauksina Neuvostoliittoon.
Kun Kaukas ryhtyi rakentamaan Kaltimon voimalaitosta, tehdas purettiin pois ja sen alue jäi suurelta osalta veden alle.
Pahvitehtaan pöllivarasto alkoi siitä, mihin polun pitkospuut päättyvät. Tehdas ja sen asuinalue sijaitsivat noin sadan metrin päässä. Rakennuksista on jäljellä nykyisin yksityisten omistamina mm. tehtaanjohtajan talo, konemestarin talo, Riihikasarmi ja pahvimakasiini.
10. Salpalinja Kaltimossa
Salpalinjan rakenteita näkyy maaston korkeimmalla kohdalla. Paikalle rakennettiin ilmatorjuntapatteria vuonna 1944. Rakentaminen jäi kesken, kun sota loppui. Varustuksia ei enää tarvittu sotaa varten. Tehtaalaiset käyttivät monttuja perunakellareina.
Salpalinjan rakenteet Kaltimon alueelle suunniteltiin radan, asemaseudun ja siltojen tulevaa puolustamista varten. Sota-aikana liikennettä tällä seudulla oli runsaasti. Rataa pitkin kuljetettiin miehistöä ja tarvikkeita erityisesti Ilomantsin ja Rukajärven rintamille. Tärkein tieyhteys Ilomantsiin kulki tätä kautta joen yli. Talvisodan alettua idästä tulleet evakot ja perästä kävellyt karja siirtyivät Kaltimossa junan kyytiin. Lähellä sijaitseva Vallisärkän maasto oli sotilaiden majoitusaluetta.
Polkua maantieltä joen rantaan kutsuttiin uimapoluksi. Se johti tehtaalaisten uimapaikalla kanavan varteen.
*****
Alueen metsissä on aiemmin ollut Pahvitehtaan perinnepolku ja Kaltimon taidepolku.
Pahvitehtaan luontopolun ylläpidosta ja nettisivujen sisällöistä vastaa Enon Luonnonystävät. Kaikki huomiot ja kehittämisehdotukset pyydämme lähettämään osoitteeseen eno@sll.fi
Sivun lähdeaineistona käytettyä: Ismo Björnin Enon historia 1860-1967, Tehdasperinnepiirin opaslehti 1990-luvulta, Enon sota-ajan perinnetoimikunnan Sottiin aika 1939-45 enolaisten kokemana, Museoviraston SALPALINJA Sotahistoriallisten kohteiden arkeologinen inventointi 2009-2012, Jaakko Pöyry Infran Enon asemanseudun luontoselvitys 2001, Enon lintukerhon ja Enon Luonnonystävien lintu- ja kasvikartoitukset. Valokuvat Finna.fi sekä Eno-Seuran ja Louhiojan kyläyhdistyksen kokoelmat.