Lahopuu – uhka vai mahdollisuus?
Lisääkö lahopuun määrä hyönteistuhojen määrää? Kysymys herätti keskustelua tiistaina 5.3.2024 Suomen luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin järjestämässä metsien ennallistamisseminaarissa.
”Vain elävät vaurioituneet ja heikentyneet puut, joissa on elävää nilaa toimivat kirjanpainajan elinalustoina”, vastaa metsäekologian lehtori Petri Keto-Tokoi Tampereen ammattikorkeakoulusta.
Hän kuvailee asiaa konkreettisesti niin, että kun puusta irtoaa kuori käsin repimällä, siitä ei ole haittaa tai vaaraa metsälle. Tässä vaiheessa puun poisto aiheuttaa sen, että samalla poistetaan kirjanpainajan petoja ja loisia.
Kuolleita puita suuremman riskin aiheuttavat havupuutavaran varastot ja avohakkuualueiden reunapuut, jotka ovat joutuneet tuulen ja paisteen varaan ja ovat vaarassa vaurioitua.
Lehtipuilla taas ei ole merkittäviä kaarnankuoriastuholaisia.
Kuolleilla puilla valtava merkitys luonnon monimuotoisuudelle
Lahopuulla eläviä lajeja on Suomessa 5000 eli noin neljännes metsälajeistamme on riippuvaisia lahopuista. Männyllä ja kuusella on eniten lahopuusta riippuvaisia lajeja, kuusella näitä on 800 kappaletta.
Lahopuut ovat ekosysteemien kannalta merkittäviä, sillä ne toimivat muun muassa hiilivarastona ja kasvu- ja ravintoalustoina uusille puille ja muille lajeille.
Monet lahopuulla elävistä lajeista ovat riippuvaisia lahopuujatkumosta eli siitä, että metsässä on kaiken ikäisiä lahopuita. Joillekin lajeille on tärkeää, että lahopuujatkumo toteutuu samassa metsässä ja tämä on mahdollista vain luonnonmetsissä.
Entä kuinka kauan kestää talousmetsän luonnontilan palauttaminen?
”Puhutaan sadoista vuosista, jos kyse on mäntymetsistä”, painottaa Petri Keto-Tokoi.
Metsälajien uhanalaistumiskehitys ei ole pysähtynyt
Suomen 30,5 miljoonan hehtaarin maapinta-alasta 77 prosenttia on metsää ja puustoisia soita. Tästä 2,94 miljoonaa hehtaaria eli 13 % koko Suomen metsistä on suojeltuja.
”Turussa on tarkoitus lisätä 25 % tiukasti suojeltujen alueiden määrää vuoteen 2029 mennessä”, kertoo Turun kaupungin erikoisasiantuntija Miika Meretoja.
Valtion metsien inventoinnin 2018–2022 mukaan lahopuun määrä on Varsinais-Suomessa 5,3 kuutiota hehtaarilla. Luonnontilaisissa metsissä lahopuuta on Luontopaneelin Suomen luonnon tila ja tulevaisuus- raportin mukaan jopa 60–120 kuutiometriä hehtaarilla.
”Mitä enemmän lahopuurunkoja ja tilavuutta, sitä enemmän esimerkiksi kääpälajeja esiintyy. Jos metsässä on lahopuuta alle 20 kuutiota hehtaarilla, siellä ei esiinny uhanalaisia kääpälajeja”, toteaa Petri Keto-Tokoi.
Esimerkiksi kelomännyistä riippuvaiset lajit eivät ole runsastuneet ja tilanne ei ole parantunut.
Lahopuun määrää voidaan kuitenkin lisätä monin eri tavoin. Metsänkäsittelyn ulkopuolelle voidaan jättää enemmän kokonaan suojeltuja luontokohteita ja suojavyöhykkeitä ja metsiä voidaan ennallistaa esimerkiksi polttamalla ja tuottamalla hakkuiden yhteydessä aktiivisesti enemmän lahopuuta esimerkiksi tekopökkelöiden avulla.
Halvinta on kuitenkin säästää kuollutta puuta.
Pakottavat ja rajoittavat keinot eivät kannusta, kerrotaan MTK:sta
MTK:n luonnon monimuotoisuuden tiekartan mukaan yli 80 % maanomistajista pitää tärkeänä luonnon monimuotoisuuden turvaamista omassa toiminnassaan.
Ennallistamisseminaarin yleisössä nousi esille erilaisia kantoja metsänhoitoon ja mahdollisiin pakottaviin tai rajoittaviin keinoihin. Osa metsänomistajista piti sertifiointeja riittämättöminä, toivoi luontoarvopainotuksen lisäämistä ja mietti esimerkiksi luontoarvomaksun mahdollisuutta yhtenä keinona. Osa oli sitä mieltä, että metsänomistajien pitää itse saada päättää toimistaan luonnon monimuotoisuuden hyväksi.
Esille tuotiin myös näkökantoja siitä, että metsästä voi saada muutakin arvoa kuin vain puuta, muun muassa pakurin kasvatuksella tai keräämällä kuusenkerkkiä.
Myös perinnebiotooppien vaaliminen koettiin tärkeäksi. Keskustelua syntyi myös Turun kaupungin hiilinieluista ja siitä, onko kaupungin tehtävä myydä puuta vai hoitaa virkistysmetsää.
Yhteenvetona voidaankin todeta, että mielipiteitä on yhtä paljon kuin metsänomistajiakin. Siitä voimme kuitenkin olla yhtä mieltä, että toimia luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseksi tarvitaan, ja lahopuun lisääminen on yksi tapa lisätä metsän monimuotoisuutta.
Laura Virtanen