Lausunto Etelä-Savoon perustettavista valtion maiden luonnonsuojelualueista
Suomen luonnonsuojeluliiton Suur-Savon yhdistys ry.
Ympäristöministeriö
Asia: Ympäristöministeriön lausuntopyyntö Etelä-Savoon perustettavista valtion maiden luonnonsuojelualueista
Ympäristöministeriön ja Valtioneuvoston asetuksilla perustettavaksi ehdotettavat luonnonsuojelualueet ovat tärkeä osa suojelualueverkoston kehittämistä Etelä-Savossa.
Pidämme hyvänä kehitystä, jossa laajennetaan joitakin jo olemassa olevia hyvin pieniä suojelualueita (mm. Huihatsaaressa, Koiravuoren LSA (5) ja Onttoinvuorensuon LSA (38)).
Kuitenkin monen ehdotetun luonnonsuojelualueen rajaus on liian suppea kohteen ekologisiin ominaisuuksiin nähden. Erityisesti soiden kohdalla tämä korostuu, kun aluerajauksen ulkopuolelle on jätetty ojitetut suon osat (mm. Turvesuon-Isosuon LSA (9), Suursuon LSA (49) ja Hirvensalmen Suurisuon LSA (10)). Tällöin suojellunkin suon luontoarvot väistämättä heikkenevät vähitellen, kun ojat kuljettavat vedet suolta pois eikä suota pystytä ennallistamaan ojia tukkimalla. Kaikki ehdotetut luonnonsuojelualueet tulisikin rajata ekologisten perusteiden mukaisesti.
Suojelualueiden pirstaleisuus ja pieni koko heikentävät niiden luontoarvoja. Pienillä alueilla reunavaikutus on voimakasta. Lähekkäin sijaitsevista pienistä luonnonsuojelualueista (mm. Onttoinvuorensuon LSA (38) ja Pahalamminvuoren LSA (39)) olisi tarkoituksenmukaista muodostaa yhtenäinen suojelualue, jotta alueiden luonnonsuojelullisten arvojen säilyminen ja kehittyminen turvattaisiin. Myös Koiravuoren LSA (5) on esimerkki pirstaleisesta suojelualueesta. Alue on kuitenkin paikallisesti arvokas vanhan metsän alue, jolla pesii mm. silmälläpidettävä kanahaukka sekä lapinpöllö. Näiden lajien pesäpuut tulevat ehdotetuilla rajauksilla säilymään, mutta lintujen elinpiiri jää pieneksi. Ehdotamme alueiden laajentamista ja yhdistämistä toisiinsa, jolloin luotaisiin laajempi paremmin vanhojen metsien biodiversiteetin säilymistä tukeva metsäkokonaisuus. (Alue kuuluu Vehmaskylän petoruutuun, jolla toteutetaan pitkäaikaista petolintujen kannan seurantaa.)
Kaavoituksessa osoitettuja luonnonsuojelualuemerkintöjä ei myöskään ole huomioitu riittävästi ehdotetuissa aluerajauksissa. Esimerkiksi Mikkelissä Karkialammen LSA (32) on rajattu liian pieneksi (Asemakaava 883, 26/5/2014). Alue tulisi ulottaa etelässä Kalevankankaantiehen asti ja lännessä vanhan metsän reunassa kulkevaan ajouraan saakka. Alue on erityisesti linnustoltaan arvokasta vanhaa metsää – siellä on vähintään kaksi pikkusiepporeviiriä ja lisäksi alueella on viime vuosina pesinyt mm. käenpiika, pyy, pohjantikka, varpuspöllö sekä hömö- ja töyhtötiainen. Alueella on useana vuonna havaittu myös idänuunilintu ja viirupöllö. Alueella pesii säännöllisesti myös liito-orava, jonka kulkuyhteydet tämän alueen ja itäpuolella sijaitsevan Raviradan säästömetsän välillä tulee turvata. Kulkuyhteys onnistunee nykyään ainoastaan alueen eteläisen osan kautta.
Metsästys luonnonsuojelualueilla, jotka on vuokrattu metsästysseuroille, tulee rajoittaa hirvenajoon ja jos ampumaoikeus on välttämätöntä, se on rajattava ainoastaan ko. kunnan asukkaille. Voimakkaasti vähentyneiden kanalintujen ja hanhien metsästystä ei tule sallia luonnonsuojelualueilla eikä metsästettäviin pienpetoihin tule sisällyttää amerikanmajavaa, joka on luonnonsuojeluekologisesti hyödyllinen.
Mikkelissä 1.6.2018