Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Lapin piiri Sompion yhdistys

Sompio
Navigaatio päälle/pois

Viiankiaapa on kaksinkertaisesti suojeltu suo.

 

Maisema Viiankiaavan reunalta. Kuva: Leena Pyhäjärvi.

VIIANKIAAPA – LAJINSA VIIMEINEN

Kun harvalukuiset metsähanhet ja nykyään äärimmäisen uhanalaiset suokukot, täkäläisittäin tokkimukset, suuntaavat keväiseen Lappiin, ne löytävät usein levähdyspaikan Sodankylän kirkonkylän koillispuolella sijaitsevalta suojaisalta Viiankiaavalta. Tuhansien hehtaarien (6 595 ha) laajuinen Viiankiaapa tarjoaa pesimäpaikkoja soiden hävittämisen takia taantuneille kahlaajille ja vesilinnuille. Luonnontilaisena aapasuona sille ei löydy enää vertaa, sen jälkeen kun Euroopan suurin, Posoaapa, hukutettiin Lokan tekojärven alle 1960-luvulla.

Yksi Viiankiaavan erikoisuuksista ovat laajat koivuletot. Niiden ruostevetisten lähdepurojen äärellä viihtyy uhanalainen lettorikko (Saxifraga hirculus) ja lettojen tyyppilajeja ovat myös tiukasti suojellut lapinsirppisammal (Hamatocaulis lapponicus) ja kiiltosirppisammal (Hamatocaulis vernicosus). Janon sammuttamiseen voi löytää huurresammallähteikköjä. Alueella esiintyy myös muita puustoisia soita, piensoita sekä vanhaa luonnon metsää. Viiankiaapa on Keski-Lapin tärkeimpiä linnuston suojelualueita. Siellä on havaittu 32 uhanalaista tai silmällä pidettävää lintulajia. Alueen järvien ja lampien seutujen pesimälinnustoon kuuluu yhteensä 38 lajia, mm. erittäin uhanalainen tukkasotka ja uivelo. Arvokkaimpia pesimälajeja ovat kuikka ja mustalintu, ent. meriteeri. Joutsenet pesivät alueella vesistöjen lisäksi myös avosoilla. Alue tarjoaa rauhan myös metsähanhien pesinnälle. Kurkikanta on kesäisin alueella vahva. Viiankiaapa ja sen ympäristö tarjoavat pesäpaikan myös kymmenelle päiväpetolintulajille.

Viiankiaapa on kaksinkertaisesti suojeltu suo. Yhteisellä päätöksellä siitä on muodostettu soidensuojelualue (851/1988). Euroopan Unionissa aapasuot on luokiteltu erittäin tärkeäksi luontotyypiksi, jonka suojelussa Suomella on suurin vastuu, onhan kyse meidän aavoistamme.  Suolintujen selviäminen on Suomessa näiden pohjoisten soiden varassa. Natura 2000 -alueverkostossa Viiankiaapa onkin erityisten suojelutoimien alue (SAC) sekä lintudirektiivien perusteella suojeltu alue (SPA). Lisäksi Natura-alueella on neljä pienempää yksityistä suojelualuetta. Näinkään moninkertainen suojelu ei ole riittänyt turvaamaan tämän lintukeitaan rauhaa ulkomaisten kaivosyhtiöiden voitontavoittelulta.  

Etelä-Afrikan apartheidin värittämille timanttikaivoksille juurensa juontavan Anglo American Plc:n tytäryhtiö AA Sakatti Mining Oy suunnittelee nikkeli- ja kuparikaivoksen avaamista Viiankiaavan läntiseen helmaan, suon, eli täkäläisittäin jängän alle. Hanke on YVA-vaiheessa. Maanalainen kaivos aiheuttaisi suuria hydrologisia muutoksia suon ekosysteemiin. Luke:n (Luonnonvarakeskus) mukaan tämän tyyppisten kaivosten vaikutuksista pohjavesien kiertoon tiedetään hyvin vähän ja niitä on vaikea ennustaa. Suunnitellun louhoksen kuivatusvesimäärät tulisivat loppuaikoina olemaan useita miljoonia kuutioita vuodessa. Suo on riippuvainen sadannan, pintavalunnan ja pohjavesien välisestä vesitasapainosta. Se saa ravintonsa pinta- ja pohjaveden mukana. Jatkuva veden pumppaaminen ja pintaveden ohjaaminen pois alueelta tulisivat järkyttämään Viiankiaavan arvokkaimpien osien vesitasapainon ja romahduttamaan suon ekologisen tilan. Luke:n arvion mukaan ainakin osa Viiankiaavasta kuivuisi. Suo karuuntuisi ja rahkoittuisi, minkä johtaisi monimuotoisuuden pienenemiseen. Viiankiaavan säilyttäminen luonnontilassa turvaisi monimuotoisuuden lisäksi suoekosysteemin tarjoamat ekosysteemipalvelut, kuten hiilen sidonnan, veden kierron ja puhdistumisen sekä soiden marjasatojen, poronhoidon, virkistyksen, metsästyksen ja marjastamisen jatkumisen. 

Leena Pyhäjärvi, Sompion Luonnonystävät ry.

 

Viiankijärvi. Kuva: Leena Pyhäjärvi.

Paikallisluonto

Soklin ahot, puuttoman kivennäismaan alue

Soklin ahot