Sisä-Savon luonnonystävät ry:n mielipide Pohjois-Savon 3. vaiheen maakuntakaavaluonnokseen

MIELIPIDE POHJOIS-SAVON MAAKUNTAKAAVA 2040:n 3. VAIHEEN KAAVALUONNOKSESTA

Sisä-Savon luonnonystävät ry kiittää mahdollisuudesta kommentoida maakuntakaava 2040:n 3. vaiheen luonnosta ja ilmaisee mielipiteenään seuraavaa.

Sisä-Savon luonnonystävät, alun perin Suonenjoen–Rautalammin luonnonsuojeluyhdistys, on tehnyt luonnonsuojelutyötä Sisä-Savon alueella jo 50 vuoden ajan. Viimeisimpien vuosikymmenten aikana on voitu iloita luonnonarvoiltaan ainutlaatuisen Etelä-Konneveden ranta-, vesi- ja saaristoluonnon pitkäjänteisestä suojelutyöstä, joka kulminoitui Etelä-Konneveden kansallispuiston perustamiseen vuonna 2014.

Esityksen kansallispuiston perustamisesta tekivät kunnat ja luonnonsuojelujärjestöt yhdessä. Se vaati laajaa yhteistyötä, johon myös Pohjois-Savon maakuntaliitto osallistui. Kansallispuiston perustaminen oli valtioneuvoston vahvistama päätös Etelä-Konneveden luonnon ja maisemakuvan säilyttämiseksi tuleville sukupolville.

Kansallispuiston perustamisen jälkeen Etelä-Konneveden alueen kehittämisen suunta on ollut selvä. Kansallispuisto on kymmenessä vuodessa muodostunut tärkeäksi retki- ja matkailukohteeksi niin Rautalammilla kuin Konnevedelläkin. Siellä vierailee yli 30 000 kävijää vuosittain. Metsähallituksen vuoden 2022 kävijätutkimuksen mukaan puistokävijöiden vaikutus seudun paikallistalouteen oli yli miljoona euroa. Alueen täyttä potentiaalia ei ole vielä lähellekään hyödynnetty.

Tätä potentiaalia myös Sisä-Savon luonnonystävät on hyödyntänyt mm. palkitussa Etelä-Konneveden kulttuurikierros -tapahtumassa. Jatkossakin haluamme olla osaltamme mukana kehittämässä tämän alueen poikkeuksellisen arvokkaan luonnon monimuotoisuustyötä siten, että luonnolle koituvan hyvän lisäksi se tarjoaisi uudenlaisia mahdollisuuksia niin asukkaille, maanomistajille, paikalliselle kulttuurille, matkailulle kuin yrittäjillekin.

Seudun kehittämisen kärjet ovat maakuntatasollakin olleet pitkään luonto- ja matkailupainotteisia. Pohjois-Savon liiton aiemman linjauksen mukaan matkailulle tärkeiden vesistöjen, kuten Etelä-Konneveden, ranta-alueille ei ohjattu tuulivoimarakentamista. Päin vastoin, matkailulle ja virkistykselle tärkeiden vesialueiden maisemakuvaa on pyritty suojaamaan kaavamerkinnöin ja -määräyksin. Tämä on ollut johdonmukainen jatkumo alueen pitkäaikaiselle suojelu- ja kehittämistyölle. Edellisessä kaavavaiheessa, vain pari vuotta sitten, oltiin Etelä-Konneveden ympärille suunnittelemassa alueen arvon selkeästi tunnistavaa tuulivoimarakentamisen kieltovyöhykettä, jota myös Rautalammin kunta kannatti.

Etelä-Konneveden kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman (2016) mukaan ”Mosaiikkimaisesti lomittain kansallispuiston alueiden kanssa ja niiden välittömässä yhteydessä sijaitsee 78 yksityisenä suojelualueena rauhoitettua aluetta, joiden yhteispinta-ala on 1 150 ha. Alueiden rauhoitussäännökset vaihtelevat, mutta ne tukevat kansallispuiston suojelutavoitteita merkittävästi etenkin maisemakokonaisuuden säilyttäjänä.”

Hoito- ja käyttösuunnitelmastakin käy siten selvästi ilmi, että Etelä-Konnevesi on kansallispuistoa laajempi maisemakokonaisuus. Kansallispuiston perustamisen jälkeen yksityisiä suojelualueita on maanomistajien oman aktiivisuuden ansiosta perustettu vielä lisääkin.

Tuulivoimapotentiaalimerkinnän osoittaminen Pienen Mujumäen alueelle on täyskäännös tässä tarinassa. Se mahdollistaisi varsin erämaisena säilyneen alueen luonteen muuttamisen teolliseen suuntaan. Tuulivoimalat huoltoteineen ja sähkönsiirtolinjoineen eivät tarkoittaisi ainoastaan maisemahaittaa kansallispuistolle, vaan monien uhanalaistenkin lajien elinympäristöjen pirstoutumista ja heikentymistä laajalla vaikutusalueella, joka ulottuu kahden maakunnan alueelle.

Pienen Mujumäen alue ei ole täysin koskematonta luontoa. Se ei silti ole mitä tahansa metsätalousmaata, vaan se on harvinaisen yhtenäinen, laaja ja rakentamaton alue sekä tärkeä ekologinen yhteys monilla eri perusteilla suojeltujen Natura- ja kansallispuistoalueiden välittömässä läheisyydessä. Tämän alueen luontoarvot eivät rajoitu vain kansallispuistoon. Etelä-Konnevedellä ja sen lähiympäristössä elää lukuisia tuulivoimalle herkkiä lintulajeja, kuten kalasääski ja kuikka. Kaakkurikin on havaittu Pienen Mujumäen alueella tänä kesänä. Pienellä Mujumäellä on mm. metson soidinalueita sekä pöllöjen ja kehrääjän elinympäristöä. Ison Siimarinmäen suojelualue on Kalajan veroista vanhaa metsää – uhanalaista lehtoa ja korpea. Alueen luonnonrauha on rikkumaton. Se kuuluu harvoihin keskisen Suomen todella hiljaisiin ja valosaasteettomiin seutuihin (ks. kartta). Myös maakuntakaavatyössä on tunnistettu hiljaisten alueiden ja luonnollisen pimeyden merkitys, ja mielestämme niiden säilyttämiseen tulisi jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä ei pysäytetä ainoastaan suojelualueilla, vaan biodiversiteetistä pitää huolehtia myös suojelualueiden ulkopuolella. Samaa sanotaan valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa, joiden toteutumista tulee maakuntakaavoituksella edistää: ”merkittävä osa luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeistä luonnonarvoista samoin kuin arvokkaista yhtenäisistä luonnonalueista sijaitsee suojelualueiden ulkopuolella. Luonnon monimuotoisuuden edistämisen ja sitä koskevien kansainvälisten velvoitteiden kannalta on tärkeää, että luonnonarvot ja niiden kannalta tärkeät alueet ja ekologiset yhteydet otetaan huomioon alueidenkäytön suunnittelussa eikä niitä pirstota tarpeettomasti muulla alueidenkäytöllä.”

Tarkemmassa suunnittelussa voidaan selvittää ja arvioida tuulivoiman vaikutuksia esimerkiksi yksittäisiin lajeihin, Natura-alueisiin ja maisemiin. Mikään määrä selvitystyötä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kyseessä on poikkeuksellisen suuri ja yhtenäinen rakentamaton alue ja maakuntarajat ylittävä luonnon monimuotoisuuskeskittymä, jonka ekologisessa arvossa ei ole mitään epäselvää. Tuulivoimarakentamisen ja -tuotannon aiheuttamia haittoja tälle arvokkaiden luontokohteiden kokonaisuudelle ei voida tarkemmallakaan suunnittelulla poissulkea tai riittävästi lieventää. Haitat muodostuvat ennen kaikkea elinympäristöjen pirstoutumisesta ja heikentymisestä vuosikymmeniksi eteenpäin.

Seudullisesti merkittävän tuulivoimatuotannon mahdollistaminen Etelä-Konneveden rannoille, luonnoltaan rikkaalle seudulle heikentäisi siis niitä arvoja, joiden eteen on tehty vuosikymmenien ajan pitkäjänteistä työtä.

Maakuntakaavoituksessa on ollut tavoitteena osoittaa seudullisesti merkittävä tuulivoimapotentiaali sille parhaiten soveltuville paikoille. Pieni Mujumäki ei ole tällainen paikka. Se ei ollut sitä myöskään maakuntakaavan 2. vaiheessa, jossa maakunnan tuulivoimapotentiaali varsinaisesti käsiteltiin. Tämän jälkeen mikään muu ei ole muuttunut kuin se, että alueelle on tullut yksittäinen tuulivoimatoimija, jonka pyynnöstä Rautalammin kunta on käynnistänyt alueen osayleiskaavoituksen. Huomautamme, että Rautalammin kunnanvaltuustolle asiaa perusteltiin sillä, että nyt oltaisiin ainoastaan mahdollistamassa alueen luontoarvojen tarkempi selvittäminen. Kunnassa aiheesta on keskusteltu varsin vähän ja yksipuolisesti.

Sen, että tuulivoimayhtiö ilmestyy paikalle vaatimuksineen, ei pitäisi johtaa aiempien tavoitteiden vastaiseen maakuntasuunnitteluun. Ei voi olla niin, että yksittäiset hanketoimijat yhteistyössä kuntien viranhaltijoiden kanssa voivat ”tilata” haluamiaan merkintöjä maakuntakaavaan, jonka tulisi olla osallistava ja demokraattinen, alueiden erityispiirteet tunnistava pitkän aikavälin suunnitteluväline.

Mielestämme on selvää, että Pieni Mujumäki on jätettävä pois maakuntakaavasta. Sen sijaan esitämme, että tämän alueen luonnon monimuotoisuutta ja virkistysarvoja pyritään kehittämään kunnianhimoisemmin myös maakuntaliiton toimesta. Näin merkittävän luontokokonaisuuden turvaamisen ja kehittämisen ei pitäisi jäädä vain yksittäisten kuntien vastuulle.

*

Sisä-Savon alueelle ei yleisesti ottaen ole voitu maakuntakaavassa tunnistaa merkittävää tuulivoimapotentiaalia. Tämä johtuu mm. alueen ympäristöoloista ja suhteellisen tiheästä asutuksesta. Yhdistyksemme kuitenkin näkee uusiutuvan energian kehittämiseksi alueella muita mahdollisuuksia, kuten huolellisesti suunnitellun aurinkovoiman. Siinäkin on toki oltava järki mukana – metsäalueita ei pidä pääsääntöisesti pirstoa ja maakunnassa erittäin harvinaiset luonnontilaiset suot on jätettävä rauhaan. Ehdotamme, että luonnontilaisten soiden lisäksi vältettäviin alueisiin lisätään metsäiset alueet. Aurinkovoimahankkeita, jotka eivät olisi ristiriidassa tätä kaavaluonnosta tiukempienkaan suunnittelumääräysten kanssa, on mahdollista toteuttaa ja on vireillä myös Rautalammilla.

Lisäksi ehdotamme, että aurinkovoiman suunnittelumääräys ohjaisi hankekehitystä luontopositiiviseen suuntaan siten, että aurinkovoiman tuotannon yhteydessä tulisi samalla edistää luonnon monimuotoisuutta.

Tämän mielipiteen lisäksi Sisä-Savon luonnonystävät yhtyy Pohjois-Savon luonnonsuojelupiirin lausuntoon siltä osin kuin se koskee Pienen Mujumäen tuulivoimapotentiaalista aluetta, aurinkovoimamääräystä ja sähkönsiirron yhteystarvetta.