Lausunto YVA-ohjelmasta: Suomen kansallinen vedyn siirtoverkko, osa II, Pohjois-Pohjanmaa

Lausunnot

Pohjois-Pohjanmaalla voimakas maankäytön muutos rikkoo metsäalueita ja katkoo ekologisia yhteyksiä Natura- ja suojelualueiden välillä. Ekologinen verkosto haurastuu vähä vähältä. Suunniteltu vetyputkilinjaus eri vaihtoehtoineen risteää Pohjois-Pohjanmaan ekologisen verkoston kanssa useassa kohdin ja kulkee monin paikoin verkoston ydinalueella.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa@sll.fi

Lupa- ja valvontavirasto 
kirjaamo@lvv.fi

16.3.2026

Viite: LVV-U/31578/2026

Lausunto YVA-ohjelmasta: Suomen kansallinen vedyn siirtoverkko, osa II, Pohjois-Pohjanmaa

Hankkeen kuvaus

Vedyn siirtoverkko koostuu siirtoputkista sekä venttiili- ja paineenvähennysasemista. Lisäksi rakennetaan venttiili- ja paineenvähennysasemien yhteyteen kaavin- ja mittausasemia sekä putkireitin varteen anodikenttiä. Vetyä suunnitellaan siirrettävän korkeapaineisessa (noin 80 bar) ja halkaisijaltaan enintään 1,2 metrin suuruisessa putkessa. Hiiliteräksestä valmistetut putket sijoitetaan maahan vähintään 1 metrin peitesyvyyteen. Vetyputkelle lunastetaan pysyvä noin 10 metrin levyinen käyttöoikeusalue. Rakentamisen jälkeen peltoalueet ovat viljelyskelpoisia myös putkikaivannon kohdalla. Metsäalueilla käyttöoikeusalue on pidettävä puuttomana, eikä sillä voida harjoittaa metsätaloutta. Vedyn siirtoverkon pituus Pohjois-Pohjanmaan alueella on vaihtoehdosta riippuen noin 250–274 kilometriä.

Havaintoja hankkeesta ja sen mahdollisista vaikutuksista

Gasgrid Vetyverkot Oy suunnittelee putkiverkostoa vedyn kuljetukseen. Torniosta Porvooseen ulottuva putki olisi noin 1500 kilometriä pitkä ja kulkisi toteutuessaan 14000 maanomistajan maa ja 70 kunnan läpi. Tämä on Suomen oloissa iso hanke ja verrattavissa esimerkiksi uuden sähkönsiirtoyhteyden suunnitteluun ja rakentamiseen Pohjois- ja Etelä-Suomen välille.

Jos kyse olisi kokonaan uudesta valtakunnan sähköverkkoa vahvistavasta siirtoyhteydestä ja 1500 kilometriä pitkästä metsäkäytävästä, se tehtäisiin osana maakunta- tai vaihemaakuntakaavojen uudistusta. Vetytalous on Suomessa varhaisessa vaiheessa. Ensimmäinen pienehkö teollisen mittakaavan vihreän vedyn tuotantolaitos käynnistyi keväällä 2025 /viite 1./.

Konsultti toteaa, että maakuntaliittojen kanssa reittisuunnitelmaa koskevia neuvotteluja on jo käyty ennen YVA:n käynnistämistä. Vihreän vetytalouden hankkeet eivät ole edenneet aivan sellaista vauhtia kuin lupaavimmat ennusteet antoivat ymmärtää. Vihreä vety on kallista ja fossiilisille polttoaineille tarvitaan sanktioita. Tässä tilanteessa Gasgridin vetyputkihanketta ei suunnittelumielessä ole syytä kiirehtiä. Se etenee riittävästi maakunta(vaihe)kaavojen laadinnan yhteydessä.

Maastokartoituksen yhteydessä konsultti on tullut havaitsemaan sen, että Pohjois-Pohjanmaa on entisten soiden maakunta, jossa luonnontilaisia soita löytyy lähinnä suojelualueilta. YVA-ohjelmassa se kerrotaan, että maakunnan halkaisevalla linjalla siirtoputken reitin varrelle sijoittuvat suot ovat suurelta osalta ojitettuja. Toki luonnontilaisiakin soita löytyy. Ne on tekstissä kerrottu: ”joitakin ojittamattomia soita löytyy: Tikansuo Väli-Olhavassa (VE1, VE2, VE3), Marjasuo Kempeleessä (VE1, VE2, VE3), Latvasuo Merijärvellä (VE2) sekä vaihtoehdon VE3 reitillä Pahaneva, Tuohineva ja Peuraneva Vihannissa.” (sivu 18). Vetyputken linjauksen suunnittelussa luonnontilaiset suot kierretään. Maakunnassa iso osa soista on ympäröity turvemaan ja mineraalimaan rajalle tehdyillä ojilla. Näitä soita vesitalouden suhteen voi luonnehtia likimain luonnontilaisten kaltaisiksi. Vetyputken rakentaminen ei saa heikentää tämän ryhmän soiden hydrologiaa.

YVA-ohjelman sivulla 19 todetaan, että havaintoaineiston perusteella siirtoputken läheisyydessä pesii useita suojelullisesti huomionarvoisia petolintujalajeja. …havaintoja on tehty runsaasti selvitysalueelta ja sen lähiympäristöstä muusta huomionarvoisesta linnustosta. Vetyputken rakennustyöt maastossa on ajoitettava lintujen pesimäkauden ulkopuolelle. Korostetusti tämä koskee erityisesti suojeltuja petolintuja.

Suunniteltu siirtoputki risteää ja sivuaa useita Natura-alueita. Tarve Natura-arvioinneille täytyy arvioida tarkasti jokaisen Natura-alueen osalta.

Pohjois-Pohjanmaalla voimakas maankäytön muutos rikkoo metsäalueita ja katkoo ekologisia yhteyksiä Natura- ja suojelualueiden välillä. Ekologinen verkosto haurastuu vähä vähältä. Suunniteltu vetyputkilinjaus eri vaihtoehtoineen risteää Pohjois-Pohjanmaan ekologisen verkoston kanssa useassa kohdin ja kulkee monin paikoin verkoston ydinalueella. Vetyputki toteutuessaan olisi yhtenä lisätekijänä lisäämässä aurinko- ja tuulivoima-alueiden suunnittelua ja rakentamista ja niiden tarvitsemia sähkölinjoja. Eri hankkeiden yhteisvaikutukset ja ekologisia yhteyksiä pirstova rakentaminen tulisi entisestään lisääntymään.   

Vetytalouden kehittäminen on hidasta ja ei ole varmaa, onnistuuko se koskaan laajassa mittakaavassa. Ei ole tiedossa, onko hankkeella varmoja asiakkaita. Se ei olisi yllättävää, koska vetytalouden tulevaisuus on niin epävarma. Koko tämän vetyputken perusta voi olla rakennettu vain lupauksille. Saksassa on rakennettu jo vetyputkea, jota ei olekaan käytetty, koska vetyteollisuutta ei ole siellä olemassa.

Yllä olevan vuoksi ei ole mahdollista rehellisesti arvioida putken ilmastoetuja. On mahdollista, että vetyputki rakennetaan, mutta sen asiakasmäärä tulee olemaan niin pieni, että se ei koskaan tule korvaamaan rakentamisen aiheuttamia päästöjä ja menetettyjä hiilinieluja. Ilmastotavoite ei saa aiheuttaa kohtuutonta luontohaittaa. Huomionarvoista on, että EU:n vedyn tavoitteet alisuoriutuvat kovasti. Suomen hallitus haluaa tuottaa 10% EU:n vedystä. No, 10% melkein nollasta on myös melkein nolla. Molemmat asiat liittyvät hallituksen ja EU:n liian optimistisiin vetytalouden tavoitteisiin.

Kritisoimme myös aina uusien hankkeiden lanseeraamista vihreänä siirtymänä. Sähkön kulutuksella ja sen tarpeella ei tunnu olevan ylärajaa, vaan aina perustellaan uusia tarpeita. Kyse ei enää ole pelkästään fossiilisten korvaamisesta, ja energiankäytön vähentämisen tavoite unohtuu. Luontokatoa ja hiilinielujen tuhoa aiheuttavia hankkeita ei tulisi kovin kevyesti tituleerata vihreän siirtymän hankkeiksi.

Hanke on aivan liian massiivinen, jotta YVA-menettelyn vaiheita ehtisi tarkastella ja kommentoida normaalin lausuntoajan puitteissa. Epäilemme, että näin on myös viranomaislausuntojen osalta. Tämän mittaluokan hankkeita tulisikin kehittää osana maakuntakaavoitusta, ei irrallisena siitä.

Viite 1. https://yle.fi/a/74-20143005

Esko Saari                                                                                            Kirsi Eskelinen

puheenjohtaja                                                                                                            sihteeri/toiminnanjohtaja

Ajankohtaista