Pirkkalan ympäristöyhdistyksen retki Haikan kartanopuistoon

Pirkkalan ympäristöyhdistys Pyy järjesti 4.10.2026 retken Haikan kartanopuistoon. 17 ihmistä osallistui tapahtumaan kauniissa syyssäässä, upean luonnon ja mielenkiintoisen historian keskellä ”salaisessa puutarhassa”, joka on Pirkkalan uusin luonnonsuojelualue.

Kokoontuminen on klo 13 ”Kirkkokatu 20 kohdalla”, joka onkin Haikan omakotialueelta Loukonlahteen vievän hiekkatien alkupäässä vasemmalla, sotilaiden muistomerkin kohdalla. Pian muistomerkin jälkeen lähtee metsätie kohti kartanopuistoa ja historiallisia raunioita.

Kun pääsemme sisälle vihreän, keltaisen ja ruskean sävyiseen syksyiseen maisemaan, Pyyn Lasse Tanhuanpää kertoo hieman Haikan kartanon historiasta. Haikan rustholli on perustettu 1600-luvun loppupuolella. Kartanopuisto on perustettu 1700-luvulla. Päätalo sivurakennuksineen on purettu vuonna 1950. Puisto on sen jälkeen saanut villiintyä rauhassa. Alueelta löytyy yhä kartanon koristekasveja, kuten ruusuja.

Retkellä mukana on myös Pirkkalan kunnan ympäristötarkastaja Kalle Salovaara. Hän kertoilee meille puiston eläimistä ja kasveista. Alueella on tavattu esimerkiksi palokärki, lehtopöllö ja harmaapäätikka sekä lepakoita.

Puhumme myös hirvieläimistä. Yritän taas oppia, että niin kartanopuistossa kuin muuallakin Pirkkalan pihoissa liikkuva pienikokoinen kauris on metsäkauris. Sen häntä on pieni, tuskin huomaamaton. Vähän isompi kauris, joka pakenee häntä pystyssä, on valkohäntäkauris. Metsäpeura taas on isompi, enemmän poroa muistuttava eläin, eikä sitä esiinny nykyään näillä seuduin.

Mainitsemisen arvoisia puita ovat esimerkiksi korkeat saarnit ja metsälehmukset sekä tammet, vaahterat ja kynäjalavat. Kenttäkerroksen lajeja ovat muun muassa metsäkurjenpolvi, valko- ja sinivuokko, vuohenputki ja kielo.

Puistossa kasvaa haitallisena vieraslajina jättibalsami, jonka hävittämiseksi järjestettiin menneenä kesänä useat vieraslajitalkoot. Minäkin olin kerran mukana ja opin, miten jättibalsami kitketään oikeaoppisesti maasta ja hävitetään.

Tässä kohtaa selviää myös haitallisen vieraslajin ja tulokaslajin ero. Vieraslajin ihminen on siirtänyt sen luontaisen levinneisyyden ulkopuolelle, tarkoituksella tai vahingossa. Tulokaslaji on levinnyt itse, esimerkiksi ilmastonmuutoksen tai ympäristömuutosten seurauksena, eikä sitä pyritä hävittämään.

Kuulemme myös puiston tulevaisuudensuunnitelmista. Alueen poikki kulkevaa metsätietä on tarkoitus parantaa niin, että siitä tulee helppokulkuisempi, jopa pyörätuolilla kuljettava. Puistoon suunnitellaan myös luontopolkua. Vaikka aluksi tuntuu oudolta ajatus, että luonnonsuojelualueelle suunnitellaan kulkuväyliä, sille on järkevä selitys: Kun lähialueelle rakennetaan paljon uusia asuntoja, myös puistossa kävijöiden määrä kasvaa. Siksi on tarpeen suunnitella reitit ulkoilijoille, jotta alue reittien ulkopuolella säilyisi hyvänä.

Jatkamme matkaa vanhalle maakellarille. Sen seiniin on maalattu värikkäitä graffiteja. Joku tietää kertoa, että paikkaa olisi kutsuttu Pirkkalan ensimmäiseksi nuorisotilaksi!

Lähtiessämme kävelemään takaisinpäin, kuljemme suurten, komeiden metsälehmusten ohi. Niistä on otettava valokuvia ja mentävä itsekin kuvaan. Täällä tuntuu luonnolliselta, melkeinpä itsestäänselvyydeltä, halata puita!

Saavumme kuin vahingossa uudelleen aivan kartanon päärakennuksen sammaloituneille raunioille, jotka aiemmin jo ohitimme. Kun löydän maasta vanhan, ruosteisen, pitkän koukun, tunnen itseni vähän arkeologiksi! Vanhojen, kallellaan olevien ja kaatuneiden, osittain lahojen puiden pinnalta löytyy kaikenlaista, muun muassa liituvinokkaita.

Liituvinokas lahopuun kyljessä.

Kello kahden jälkeen retki alkaa olla ohi. On pakko kiirehtiä takaisin nykyhetkeen, joten lähden kulkemaan oman aikatauluni mukaisesti ulos satumetsästä. Ei haittaa, vaikka kuljen yksin. Siirtyminen toiseen maailmaan on lyhyt, koko puistokin on vain parisataa metriä pitkä. Tämä luonnon aarreaitta on helposti saavutettava.

Kiitos retkestä! Jälleen Pirkkalan ympäristöyhdistyksen hieno ja opettavainen retki mielenkiintoiseen ja ajankohtaiseen kohteeseen!

Teksti: Kristiina Mäkinen