Nokelan metsää säästettävä kaksoisraiteen melusuojausta suunniteltaessa

Liminka-Oulu kaksoisraiteen tavoitteet kestävän liikkumisen edistämisestä ovat kannatettavia. Kaksoisraiteen rakentaminen edistää Oulun kaupunkistrategian 2023 ja Oulun kaupungin Ympäristöohjelman 2026 toteutumista. 

Nokelan kaupunginosassa on kuitenkin jäämässä kaksoisraiteen vaatimien melusuojarakenteiden alle harmillisen paljon arvokasta kaupunkimetsää. Metsä on parin kilometrin päässä kaupungin keskustasta olevaksi metsäksi varsin monimuotoinen ja isokin. Sillä tavataan monia eri luontotyyppejä rehevästä lehdosta karumpaan puolukkakankaaseen. Alueen keski- ja eteläosissa on Oulun mittapuulla varsin vanhoja mäntyjä. Suurin osa niistä onneksi säilyy melusuojauksen rakentamisen jälkeenkin, mutta vanhoja puita tulisi säästää mahdollisimman paljon. Metsä on arvokas myös linnustolle. Tästä kertovat siellä tavatut harvinaistuneet hömötiainen, palokärki, pikkutikka, harmaapäätikka, varpuspöllö, kanahaukka ja pyrstötiainen.  

Nokelan metsä on lähistön asukkaille tärkeä. Lähistölle on tullut viime vuosina paljon uutta asutusta mm. Taka-Lyöttyyn ja Höyhtyälle. Metsä on näiden ihmisten lähimetsä. Huoli metsän kohtalosta synnytti reilu vuosi sitten kansanliikkeen ja metsän puolesta kerättyyn adressiin kertyi lähes 1500 allekirjoitusta. Suomen luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistys ja Lintulammen asukasyhdistys olivat myös vetoomuksen takana. Mielestämme asukkaiden huoli ja toiveita on syytä kuulla ja huomioida hankkeen aikana.    

Ymmärrämme toisaalta, että kaksoisraiteen rakentaminen lisää radan liikennemääriä ja erityisesti lisääntyvä tavaraliikenne lisää meluhaittoja. Toisaalta kestävän kehityksen hankkeena markkinoidun hankkeen varjolla ei saisi aiheuttaa luontokatoa. Rakentamisen alle jäävän metsän pinta-ala olisi tärkeä ilmoittaa ja myös esittää, miten metsän menetys kompensoidaan.  

Kaksoisraiteen rakentamisessa syntyvien ylijäämämaiden käyttäminen melusuojausrakenteisiin on sinällään järkevää, mutta ei oikeuta sitä, että tämän alta kaadetaan varttunutta virkistys- ja suojametsää. Esitämmekin, että vielä selvitetään vaihtoehtoa, jossa metsää voitaisiin säästää mahdollisimman paljon toteuttamalla melusuojaus pelkästään meluaitojen avulla. Säästyvä puusto itsessäänkin suojaisi asukkaita melulta. Metsäalueen eteläosassa siihen suunniteltu meluvalli veisi yli 20 metrin leveydeltä olemassa olevaa metsää. Viiden metrin korkuinen meluvalli on keinotekoinen ympäristö ja sen kehittyminen luonnontilaiseksi vie kymmeniä vuosia. Jos pelkkä meluaita ei ole toteutettavissa, eteläosassa voisi vielä tutkia meluvallin ja seinän yhdistelmää. Tämä voisi hävittää vähemmän alkuperäistä metsää. Huomattava on myös se, että meluselvitysraportin ennustekarttojen mukaan meluvalli ME36 ei edes merkittävästi vähennä rataa lähimpien talojen keskiäänitasoa päiväajan melun osalta. 

Jos Varikonpuistossa sijaitseva masto laitetiloineen siirretään meluvallin tieltä, voisi sillekin etsiä uutta paikkaa, jossa vältettäisiin mahdollisimman paljon puiden kaatoa. Todennäköisesti sellainen paikka löytyisi lähialueelta kohtalaisen helposti.Lisäksi esitämme, että jäljelle jäävän metsän luontoarvot turvattaisiin kaavamerkinnällä VL-4, jotta alue pysyisi mahdollisimman luonnontilaisena virkistyskeitaana ja sen monimuotoisuus pääsisi edelleen rauhassa kehittymään. Myös radan rakentamistöiden yhteydessä tulee huolehtia, ettei metsää kaadeta yhtään enempää kuin tarpeen. Kulun työmaalle tulee tapahtua pelkästään rakennettavaa huoltotietä pitkin eikä metsän kautta.