Vihreän siirtymän teollisuusalueen alle on edelleen jäämässä monipuolista luontoa ja virkistysalueita

Yhdistyksemme on jättänyt 30.1.2026 mielipiteen Pyyryväisen osayleiskaavaan kaavaluonnokseen (kaavanumero 564-Y2023/3) liittyen.

Pyyryväisen osayleiskaavan kaavaluonnoksessa hyvin suuria alueita nykyistä metsätalousmaata on esitetty muutettavaksi teollisuus- ja työpaikka-alueiksi ja niitä tukevaksi infraksi. Kaavaluonnoksessa on luonnon kannalta hyviäkin asioita, mutta kuten kaavaselostuksessakin todetaan, vaikutukset luonnon ja ympäristön kannalta ovat selkeästi kielteisiä. Suomen luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistys toivookin kaupungilta suurempaa kunnianhimoa kaavan luontovaikutusten minimointiin ja erityisesti niiden kompensointiin.

Positiivista on, että kaavaluonnoksessa Kalimenojan varsi on osoitettu luonnonsuojelulailla suojeltavaksi alueeksi (SL) ja itse Kalimenoja myös ekologisesti kehitettäväksi virtavesialueeksi. Myös kaavamääräykset hulevesien käsittelystä ja happamien sulfaattimaiden sekä mustaliuskeiden huomioimisesta jatkosuunnittelussa ovat hyvät ja erittäin tarpeelliset muun muassa Kalimenojaan kohdistuvien vaikutusten minimoimiseksi. Samoin positiivista on, että ekologisesti arvokkaita alueita on pyritty osoittamaan ekologisiksi käytäviksi ja myös varaamaan virkistysalueiksi. Valitettavasti nämä vain ovat pahasti rakennettavien alueiden puristuksissa ja pirstomia, ja paljon arvokkaita alueita tulee tuhoutumaan.

Kaavan valmistelun tueksi on teetetty Oulun yliopiston tutkijoilla mallinnus erittäin uhanalaiselle hömötiaiselle soveltuvista elinympäristöistä. Lisäksi alueella on teetetty luontokartoituksia eri toimijoilla ja eri yhteyksissä. Näiden moninaisuus voi herättää kysymyksen niiden kattavuudesta ja ajankohtaisuudesta. Löydetyt luontoarvot on esitetty havainnollisella Luontoarvojen teemakartalla. Aineistoihin tutustumista helpottaisi, jos luontoarvot ja kaavaluonnos esitettäisiin samalla kartalla. Mielenkiintoinen ja jatkon kannalta tärkeä on myös Zonation kartta, jossa metsien tärkeys luonnon moninaisuuden kannalta on esitetty värillisinä ruutuina. Myös tämä olisi hyvä saada tarkasteltavaksi päällekkäin kaavaluonnoksen kanssa. 

Kaavaluonnoksen esittely- ja keskustelutilaisuudessa 19.1.2026 kerrottiin, että tonttien tulevia käyttäjiä kannustetaan jättämään tonttien rakentamattomille alueille rakentamatonta luontoa ja viherkäytäviä. Tämä ei näy mitenkään kaavamääräyksissä, jolloin se ei sido myöskään tulevien asemakaavojen laatimista tai muuta maankäytön suunnittelua. Tavoite on hyvä, mutta ilman sitovuutta tai edes mainintaa se voi todennäköisesti unohtua tulevien suunnitteluvaiheiden kuluessa, varsinkin kun on kyse uudenlaisesta toimintatavasta ja eri suunnitteluvaiheissa henkilöt vaihtuvat. Tavoitteenä voisi pitää esim. Vantaan kaupungin käytäntöä, jossa rakentajia velvoitetaan sakon uhalla säilyttämään kaavassa määrätyt puut yms. tai korvaamaan ne istutuksilla.

Kaavaselostus antaa ymmärtää, että tehtyä luonnonarvohehtaarien määrittämistä tultaisiin hyödyntämään vain tarjoamalla alueen tuleville toimijoille mahdollisuus tuhottujen luontoarvojen kompensointiin. Kun kaavalla kerran on tavoitteena toteuttaa ”Ei merkittävää haittaa” -periaatetta (Do No Significant Harm, DNSH), tulisi tuhojen kompensointi ajatella velvoittavana. Tietysti olisi hyvä, että toimijatkin osallistuisivat tähän, mutta Oulun kaupungilla Suomen suurimpana kuntametsänomistajana on paras ja luontevin mahdollisuus tehdä itse kompensaatiota suojelemalla ja ennallistamalla omia talousmetsiään. 

Alueeseen liittyvien infralinjojen luontovaikutukset on myös huomioitava suunnittelussa. Teollisuusveden osalta kannatettavimmalta vaikuttaa tässä vaiheessa ensisijaiseksi vaihtoehdoksi valittu Laanilasta Ruskon kautta voimalinjaa pitkin kulkeva linjaus.

Kalimenojan ja Pyyryväisojan luonnonsuojelualueet on määriteltävä riittävän leveiksi. Nyt alueella on tehty metsänhakkuita aivan liian rantaan asti.

Kaavamateriaalista ei selviä, millainen ilmastovaikutusten arviointi on tehty, onko huomioitu nykyisiä metsämaan hiilinieluja ja -varastoja? Vaikka tulevan toiminnan alueella on tarkoitus olla ilmaston kannalta positiivista, tulisi myös nämä välittömät vaikutukset ottaa huomioon.

Hulevesien hallintaan on selvästi kiinnitetty huomiota, mutta onko suunnitelma silti tältä osin riittävä ja realistinen? Yleisessä kaavamääräyksessä 9 happamat sulfaattimaat velvoitetaan huomioimaan kaiken maanmuokkausta sisältävän rakentamisen tarkemmassa suunnittelussa. Toivottavasti tämä kaavamääräys koskee myös alueen infran rakentamista. Käytännössä kaikki rakentaminen muokkaa maata, ja sillä voi olla kohtalokkaita seurauksia Kalimenojan veden laadulle.

Ehkä pahimman luontoarvojen tuhoutumisen aiheuttaa Pyyryväissuon rakentaminen. Luontoarvokartan mukaan T alueen alle jää hyvin suuri uhanalaisten lintulajien pesimäpaikkojen tihentymä (mm. metso, teeri, kurki, hömötiainen…), melkein kaikki kartassa mainitut monimuotoisuutta tukevat kohteet, laaja ojittamaton suo ja lisäksi siellä on ennestään kaupungin kompensointivelkana uhanalaista kasvillisuutta sisältänyt läjityksen alle jäänyt märkä avosuo.

On oikein hyvä asia, että Parsiaismaan monimuotoisen komean metsän ja erittäin suositun laavun ympärille on jätetty V/s-alue. Ekologinen yhteys tältä alueelta pohjoiseen on kuitenkin puutteellinen erityisesti, kun otetaan huomioon, että erittäin leveäksi kasvava voimalinja ja rautatievaraus pirstoo pohjoisempana olevat länsi-itäsuuntaiset viherkäytävät. Tilanteen korjaaminen edellyttäisi Parsiaismaan pohjoispuolella olevan T-alueen pienentämistä. Tämä voisi tapahtua joko jättämällä  alueen länsipuolella voimalinjan ja radan viereen rakentamaton viherkäytävä tai, jos sijainti radan ja voimalinjan vieressä on välttämätön, jakamalla T-alue kahtia niin, että alueen keskellä olisi etelä-pohjoissuuntainen viheralue. 

Samoin Parsiaismaasta itä-kaakkoon Kuusamontien yli ulottuva viherkäytävä jää luonnoksessa erittäin kapeaksi ja katkonaiseksi. Tämän takia esitettyä uutta EL-aluetta (läjitys) tulisi pienentää länsi- ja eteläsivuiltaan (tai poistaa/siirtää kokonaan) ja V/s-aluetta laajentaa itään niin paljon, että nykyinen metsäautotie jäisi kokonaan V/s- ja V-alueiden sisään. Tämä mahdollistaisi myös tämän tien käyttämisen ja kehittämisen esteettömänä reittinä laavulle.

Virkistyskäytön ja ihmisten luontosuhteen kehittämisen kannalta – erityisesti lapsiperheitä ajatellen – olisi hyvä varata jo tässä vaiheessa vähintäänkin ohjeellisesti eteläisimmän T-alueen eteläosiin pysäköintialue kohtuullisen matkan päähän Parsiaismaan laavusta. Samoin Alakyläntien varteen Kalimenojan sillan viereen tulisi myös varata useamman auton kokoinen pysäköintialue.

Alue on myös maastopyöräilijöiden suosiossa. Jalki.fi -palvelusta löytyy kymmenkunta eri reittiä alueella ja sen läpi. On syytä ottaa huomioon, että kaikkea pyöräilyä ei maaston kestävyyden takia ole järkevää ohjata Kalimenojan laaksoon, vaan myös muita reittiyhteyksiä tulee säilyttää ja/tai kehittää mm. alueen pohjoisosissa.

Ulkoilun kehittämisen kannalta on syytä ottaa huomioon myös se, että Lopakan laavu on jäämässä suunnitellun rautatielinjauksen alle kaava-alueen lounaispuolella.

Erittäin hyvä, että Ruskonselkä-Välikylä asemakaavaluonnoksessa vielä olevasta autotieyhteydestä (Johdintie) Kalimenojan yli on nyt toivottavasti lopullisesti luovuttu.