Mielipide koskien Tapionrannan asemakaavan muutosta (564-2359 Raimontie 2/Tapionranta)

 

Olemme tutustuneet Tapionrannan asemakaavan muutoksen nähtävillä olevaan versioon. Kiitämme suunnitelmassa lisääntyviin rankkasateisiin varautumista, hulevesien käsittelyä ja Kuivasjärven tilan huononemisen ehkäisemistä sekä luonnontilaisen metsän säästämistä edes tuossa mitassa. 

Kehittämisen paikan näemme siinä, että alueen poikkeuksellinen luonnontilaisuus ja monimuotoisuus eivät edelleenkään saa uudessa asemakaavassa ansaitsemaansa painoarvoa. Luonnontilaisen metsän muuttuminen rakennetuksi ympäristöksi todetaan, mutta tästä aiheutuvaa monimuotoisuuden, metsäpinta-alan tai hiilinielun vähenemistä ei arvioida mitenkään. 

Siinä missä hulevesien ja sulfiittimaaperän käsittelyyn on selkeät ohjeet, ei monimuotoisuuden vähenemisen estämiseen esitetä tavoitteita tai keinoja lukuun ottamatta muutaman metsäalueen säästämistä, niityn raivausta ja viherkattoja. Tapionrantaa voi pitää malliesimerkkinä maankäytön aiheuttamasta lajiston uhanalaistumista, kun monimuotoisuutta on maallikon ja ammattilaisenkin silmin hyvin vaikea nähdä ja arvostaa, ja osaamista sen ylläpitoon on vielä niukasti. 

Oulun kaupunkistrategian 2026 mukaan luonto ja alueen historia ovat jatkossakin vetovoimatekijöitämme. Myös Oulun kaupungin ympäristöohjelman 2026 yksi keskeinen tavoite on monimuotoinen luonto. Metsän hävittäminen rakentamisen tieltä pienentää kaupungin hiilinielua. Oulun kasvihuonekaasupäästöt olivat Suomen ympäristökeskuksen laskelmien mukaan vuonna 2017 1049 kt CO2-e, kun kaupungin hiilinielun suuruudeksi on arvioitu vain 79 kt CO2-e vuodessa. Kuitenkin Oulu pyrkii olemaan hiilineutraali vuoteen 2040 mennessä. 

EU:n vuoteen 2020 ulottuvan strategian mukaan luonnon monimuotoisuuden häviäminen on ilmastonmuutoksen lisäksi merkittävin ympäristöuhka maailmassa. Arvioiden mukaan ainakin 30 % maa- ja merialueista tulee suojella, jotta luontokato voidaan pysäyttää. Suomessa 95 % metsäpinta-alasta on talouskäytössä, mikä tekee vielä luonnontilaisten metsäalueiden hävittämisestä kyseenalaista. Vuoden 2020 uhanalaisuusarvion mukaan kolmasosa suomalaisista lintu- ja sammallajeista on uhanalaisia ja uhanalaisten lajien osuus on huomattava myös jäkälissä, putkilokasveissa, perhosissa ja pistiäisissä. Kaikkien näiden lajiryhmien tilanne on huonontunut edellisestä arviosta. Lajien uhanalaistumisen merkittävin syy on metsäelinympäristöjen muutokset, erityisesti metsien uudistamis- ja hoitotoimet sekä vanhojen metsien ja kookkaiden puiden sekä lahopuun väheneminen.  

7.10.2021 pidetyssä yleisötilaisuudessa kerrottiin, että luontoarvoiltaan arvokkaimmat alueet olisi uudessa suunnitelmassa jätetty rakentamisen ulkopuolelle. Todellisuudessa korttelien 61 ja 62 pohjoisreunaan suunnitellut pientalot ja kevyen liikenteen väylä asettuvat runsaasti lahopuuta sisältävän metsän kohdalle. Näin korkeuskäyrän pohjoispuolella olevasta arvokkaimmasta metsäalueesta säästyy vain noin puolet, kuten alla olevasta kuvasta 1 on nähtävissä.

Kuva 1. Tapionrannan suunniteltu asemakaava yhdistettynä vuonna 2018 tehdyn kääväkäskartoituksen tuloksiin.

Tapionrannan alueella kaupungin toimesta tehdyissä luontoselvityksissä on havaittu mm. uhanalainen töyhtötiainen ja siellä tiedetään elävän vanhan metsän indikaattoreita männynkääpää ja kultarypykkää. Alueen hyönteislajistoa ei ole tutkittu lainkaan, mutta on ilmiselvää, että runsaassa lahopuussa elää suuri määrä lukuisista sienilajeista riippuvaisia hyönteisiä, joukossa mahdollisesti uhanalaisiakin lajeja. 

Jokaisen meistä tulee kantaa vastuuta negatiivisen kehityksen jarruttamiseksi. Emme voi luottaa siihen, että 550:llä Tapionrannan tulevalla asukkaalla on halu ja mahdollisuus suojella eliölajien elinympäristöjä ”jossain muualla”, vaan ympäristötalkoisiin tulee ja todennäköisesti halutaankin osallistua omassa arjen ympäristössä – jos vain kaavoittajat ja suunnittelijat luovat tähän mahdollisuuksia. 

Yhteiskuntarakenteen tiivistäminen on sinänsä kannatettavaa ja Tapionrannan kaavoituksella vältetään asuntojen rakentaminen jossain kauempana kaupungin keskustasta. Myös joukkoliikenneyhteydet ja infrastruktuuri ovat alueella mitä parhaimmat, mikä vähentää asumisesta ja liikenteestä aiheutuvia päästöjä. Kuitenkin myös luonnolla tulee olla sijansa ihmisen hallitsemassa maailmassa ja Tapionrannan 80-vuotinen, omalaatuinen historia luonnonsuojelualueena näkyy toivottavasti myös tulevan asuinalueen piirteissä.

Ehdotamme asemakaavaan seuraavia parannuksia:

Vaikka kaava-alueen pohjois- ja länsiosia voidaankin kaavan mukaan kehittää yleisenä puistoalueena, tulee niiden pääasiallisena käyttötarkoituksena olla luonnontilaista elinympäristöä vaativien eliölajien asuinalue. Ehdotettu kaavamerkintä VP ei turvaa luonnontilaisena säilytettäväksi tarkoitetun metsäalueen ja rannan luontoarvoja, joten merkintä tulisi metsän ja rannan osalta muuttaa suojelualuetta tai luontokohdetta osoittavaksi. Asemakaavalla suojeltu luontokohde täydentäisi Kaijonharjun aluetta mainiosti.

Mikäli Tapionrannan alueelle on ihan välttämätöntä rakentaa nyt suunnitellussa laajuudessa, voidaan monimuotoisuutta yrittää suojella metsäalueiden säästämisen lisäksi myös kieltämällä lahopuun kuljettaminen pois kaava-alueelta – rakentamisen alle jäävän alueen lahopuut voi siirtää luonnontilaisena säästyvään osaan, jolloin niissä elävä lajisto edes saa jonkinlaisen mahdollisuuden välttää häviämisen. Tämä vaihtoehto on toki huomattavasti huonompi kuin metsän säästäminen.

Jalankulku- ja pyörätiestä voi jossain määrin katsoa olevan ympäristön kannalta etua, koska se ohjaa alueella lisääntyvää liikkumista. Reitti tulee kuitenkin suunnitella mahdollisimman vähän tilaa vieväksi. Pientalojen rakentamista tulee harkita uudelleen. Pyörätien uudelleen linjaaminen kaava-alueen lounaisnurkassa metsän läpi on tarpeetonta, kun paikalla on jo kaksikin reittiä.

Hulevesialtaiden rakentaminen on ympäristön suojelemiseksi perusteltua, mutta keinotekoisen niittyalueen raivaamista metsään Tapionranta-kadun päähän emme kannata. Toki niitytkin lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja ovat huomattavasti parempi vaihtoehto kuin yksilajinen nurmikko, mutta näin monimuotoista metsää ei mielestämme kannata raivata niityksi. Mieluummin näemme niittykasvillisuutta viherkatoilla ja niissä osissa aluetta, jotka joka tapauksessa muuttuvat esimerkiksi tienpientareiksi ja pihoiksi. 

Nyt suunniteltu niitty myös turhaan pilkkoisi Kuivasjärven etelärannan yhtenäistä metsäkaistaa, joka vähän matkan päässä katkeaa uudelleen vanhalle pellolle suunnitellun palstan kohdalla. Tuosta kohti myös järvelle pääsee näkemään. Tällä hetkellähän Kuivasjärvi ei näy Kaitoväylälle oikein mistään kohtaa, mikä ei tietääksemme ole ollut kenellekään ongelma. Metsä myös suojaa kulkijoita järveltä puhaltavilta pohjoistuulilta. 

Tonttikohtaisen pihasuunnitelman tekevä viheralan ammattilainen toivon mukaan sisällyttää suunnitelmaansa myös luonnon monimuotoisuutta ylläpitäviä ratkaisuja. Alueen tulevassa kehittämisessä monimuotoisuus ja kaikenlaiset pyrkimykset sen suojeluun voivat olla myös vetovoimatekijöitä yhdessä taiteen kanssa. 

Olemme miettineet, olisiko Metsänheimon taidetta olemassa nykyisessä määrässään ilman metsän rauhaa ja sitä kuuluisaa piikkilankaa. Metsä on yksi Metsänheimon luomuksista. Alueelle on tulossa veistospuisto, jota turistien odotetaan tulevan katsomaan. Toivottavasti myös taiteilijan rakastama metsä ja sen nyt säästettävä osa muistetaan nostaa esiin.