Piipahdus Peikkopurolla

Retkemme ytimessä oli Peikkopuron luonnon havainnointi. Huomiomme kiinnittyi eritoten kasvilajeihin ja lintujen lauluihin. Muiden eliöiden osalta yksi ilahduttavimmista havainnoista oli puron ensimmäisellä osalla havaitut sammakon alut eli nuijapäät.

Peikkopuron varressa kulkee Lapuan kaupungin kunnostama polku. Peikkopuron läheisyyteen on kaavoitettu ja rakennettu uutta asuinaluetta. Rakennetun alueen tie ja Ritavuoren kuntorata katkaisevat puronvarren polun kolmeen osaan. Pohjoisin osuus polusta on varttuneiden kuusien katveessa oleva ojanvarsi. Keskimmäinen osuus kulkee ojan vartta lehtipuiden katveessa, mutta alueelle rakentuvan asuinalueen takia puustoa on karsittu paljon. Eteläisin osuus Peikkopurosta on varsinaista puroa; virallisesti luultavasti luokitellaan noroksi, koska se kuivuu ajoittain. Tämä osuus on niin ikään vanhempien kuusten, mäntyjen ja aivan alajuoksulla lehtomaisen puuston katveessa. Täällä vesi puikkelehtii pyöreiden kivien lomassa iloista solinaa soittaen.

Peikkopuron pohjoisosassa ojaa varjostaa tuore kangasmetsä. Lämpimänä kesäpäivänä ojanvarsi on mukavan viileä paikka. Ojan vesi virtaa hiljalleen yllättävän kirkkaana koko matkallaan. Matalan ojan ruosteenruskea pohja näkyy aivan selvästi. Heinäkuun alussa useimmat linnut ovat jo lopettaneet laulunsa, mutta ilahduttavasti lintujen ääniä kuitenkin vielä kuuluu. Hippiäinen ja tiaiset ääntelevät kuusikossa.

Tuoreen kangasmetsän puolella vanamoa kasvaa isoina mattomaisina kasvustoina. Kaatuneet puut saavat jäädä lahoamaan ja tarjoamaan lahopuuta vaativille lajeille kasvupaikkoja. Polun ensimmäisellä osuudella on siellä täällä puupatsaita, jotka esittävät eläimiä ja ihmishahmoja.

Metsän kenttäkerroksessa on tuoreelle kankaalle tyypillisiä lajeja, kuten mustikkaa, oravanmarjaa, käenkaalia ja metsätähteä. Ojan varrella kasvaa kosteutta ja rehevyyttä ilmentäviä kasvilajeja kuten mesiangervoa. Isokokoinen saniainen metsäalvejuuri kasvaa monin paikoin ojan partaalla. Siellä täällä väriläiskänä esiintyy puna-ailakkia. Lehtovirmajuuren voimakastuoksuiset kukat ovat juuri avautumassa hennon vaaleanpunaisina. Isokokoisia haapoja kasvaa polun varrella. Haapa on avainlaji, joka tarjoaa ravintoa ja elinpaikkoja monille muille lajeille. Haavoissa ei vielä näy koloja, mutta haapojen ikääntyessä niitä varmaankin ilmaantuu.

Tien ylityksen jälkeen polku jatkuu puroa seuraillen. Osalta toiselle siirryttäessä havaitsimme rantasipin. Keltasirkku lauloi koivun oksalla. Purossa on pari suvantokohtaa, joissa se levenee selvästi. Purossa kasvaa erilaisia saroja. Toisessa suvantokohdassa kasvaa runsaasti isovesitähteä. Kirkkaan veden ansiosta uposkasvin koko verso näkyy hienosti.

Kuntopolun ylityksen jälkeen vuorossa on varsinainen Peikkopuro. Tässä rinne Ritamäeltä Alajoen peltolakeudelle jyrkkenee. Puro mutkittelee kivikkoisessa uomassaan ja solisee selvästi. Puronotkoa ympäröivät järeät kuuset, jotka varjostavat voimakkaasti metsän pohjaa. Hämäryys ja aluskasvillisuuden puute luovat salaperäisen vaikutelman. Ehkä tämä on ruokkinut lasten mielikuvitusta majanrakennuspuuhissa.

Peikkopuron ympäristö on uuden asuinalueen myötä muokattu virkistyskäyttöön, mutta se tarjoaa silti hyvin monipuolisia luontokokemuksia. Polku ja puro muodostavat tärkeän lähiluontokohteen asutuksen keskellä. Kasvilajisto on monipuolinen ja lintujen laulua kuuluu pitkin kesää.

Oli ilo havainnoida ja löytää tuttuja sekä harvemmin vastaantulevia lajeja. Peikkopuro on oiva luontokohde omatoimiseen luonnon havainnointiin. Jos Peikkopuro on sinulle uusi tuttavuus, niin löydät sen helpoiten Ritavuoren koulun avulla. Lähde koululta etelään Ritarinteentielle ja siitä hetimmiten länteen kuntopolulle. Peikkopuron polun alussa sinut toivottaa tervetulleeksi Synkkälän Sylvi -niminen ystävällinen peikkopatsas. Merkitsimme varsinaisen Peikkopuron sinua varten myös karttaan.

Retkeilijät: Maarit Penttilä ja Hanna Suopajärvi