Lausunto Outokumpu Chrome oy:n Kemin kaivoksen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta

Yleistä

Arviointiohjelmassa lähdetään pitkälti siitä, että kaivoksen laajentamisella ei olisi kovinkaan suuria vaikutuksia ympäristöön. Samassa yhteydessä oletuksena tuntuu olevan, että nykyinen tilanne olisi ympäristön kannalta tyydyttävä.

Tällainen lähtökohta on virheellinen. Tavoitteena on oltava mahdollisimman haitattomaan tilaan pyrkiminen.

Liikenne

Hyvänä esimerkkinä ajattelutavan virheellisyydestä on liikennettä koskevien kysymysten käsittely. Asiakirjassa todetaan, että ” Mikäli rikastekuljetukset toteutetaan maantiekuljetusten sijaan junakuljetuksina rautateitse, vähenevät liikenteestä aiheutuvat päästöt ja siten niiden vaikutukset”. Ja edelleen toisessa kohdassa ”Kuljetusten siirtyminen rautateille vähentäisi merkittävästi kuljetuksista aiheutuvia CO2-päästöjä sekä parantaisi liikenneturvallisuutta etenkin Elijärventiellä ja Kromitiellä Torniossa”

Arviointiohjelman mukaan näiden toteamusten johdosta ei kuitenkaan ryhdytä mihinkään toimenpiteisiin. Syyksi sanotaan radan sähköistämisen tarpeellisuus ja muiden investointien tarve.

Vaikka radan sähköistäminen olisi ympäristön kannalta suotavaa, sähköistäminen ei ole kuitenkaan mitenkään välttämätöntä. Kun rata oli aikoinaan käytössä, vaunuja vetivät dieselveturit ja sama on mahdollista tietenkin nytkin. Dieselveturien käyttökelpoisuutta osoittaa sekin, että puukuljetuksia Kemin Metsä Groupin ja Stora Enson tehtaille tehdään dieselveturien vetämillä junilla. Dieselveturit vetävät myös junia Ajoksen sataman ja tehtaiden välillä.

Siirryttäköön siis rautatien käyttöön mahdollisimman pian ja toteutetaan sähköistäminen vähän pidemmällä aikavälillä.

Raskaan kuorma-autoliikenteen vähentäminen on tarpeen siitäkin syystä, että Metsä Groupin nykyinen Kemin selluloosatehdas on suunniteltu korvattavaksi kapasiteetiltaan huomattavasti suuremmalla. Se lisää huomattavasti raskasta liikennettä samoilla teillä, joilla kaivoksenkin rikasteautot liikkuvat.

Syöpävaaralliset aineet

Kaivoksen kallioperässä on ainakin kolmea syöpävaaralliseksi tiedettyä ainetta. Ne ovat asbesti, nikkeli ja kromin kuusiarvoinen muoto.

Syöpävaarallisille aineille ei tunneta ihmisille ja muille eliöille vaarattomia pitoisuuksia. Jo hyvin pieni altistuminen saattaa lisätä syöpään sairastumisen todennäköisyyttä. Siksi yleisenä periaatteena on näiden aineiden esiintymisen saaminen mahdollisimman lähelle nollaa. Asbestille säädöksissä esitetty raja-arvokin on hallinnollinen raja eikä perustu lääketieteelliseen tietoon.

Näitä syöpävaarallisia aineita joutuu pölyn mukana ilmaan tuotantotiloissa ja kaivosalueella. Lisäksi niitä joutuu vesistöön ja mereen kaivosalueelta valuvien ja pumpattavien jätevesien mukana (arviointiohjelman taulukko 7).

On selvitettävä millaisiin toimenpiteisiin ryhdytään näiden aineiden pitoisuuksien saamiseksi nykyistä pienemmiksi ilmassa ja jätevesissä.

Vaikutus pohjavesiin

Arviointiohjelmassa todetaan vaikutukset pohjavesiin mm. seuraavasti:

Kaivoksen tilojen rakentamisen ja kiviaineksen louhinnan vaikutuksesta kallioperän pohjaveden painekorkeuteen syntyy alenema. Aleneman laajuus voi ulottua maanpinnan tasossa sadoista metreistä muutaman kilometrin säteelle kaivoksesta.

Elijärvenviian osalta kallioperän rikkonaisuus voi jatkossa lisääntyä kaivostoiminnan seurauksena, mikä voi aiheuttaa riskin niin suojelualueen luonnontilalle kuin kaivostoiminnallekin. (Pöyry Finland Oy, 2019b) Myös Saarenkylänkankaan pohjavesialue sijoittuu kaivoksen ja Elijärvenviian suojelualueen läheisyyteen.

Louhinnan laajentuessa ja mikäli myös ruhjeisuus lisääntyy, myös pintavesien kulkeutuminen pohjavesiin voi lisääntyä.

Nämä haitalliset vaikutukset kuitenkin käytännössä sivuutetaan toteamalla, että kaivoksen sulkemisen jälkeen pohjaveden pinta saattaa nousta lähelle alkuperäistä tasoa.

Jätevedet

Arviointiohjelman taulukossa 7 esitetään tietoja kaivoksen aiheuttamasta kuormituksesta vesistöön vuosina 2000 … 2019. Huomiota kiinnittävät suuret vuosittaiset vaihtelut. Esimerkiksi kiintoaineen määrä on ollut vuonna 2002 vain 10 t/a, kun se vuonna 2004 oli peräti 115 t/a. Jostain syystä vuodelle 2012 ei ole mitään arvoa. Vastaavia suuria vaihteluita on muitakin. Esimerkiksi raudalle pienin arvo on 0,9 t/a vuonna 2003 ja suurin 22 t/a vuonna 2008. Sinkin vaihtelu on ollut vielä rajumpaa: 4 t/a vuonna 2019 ja 463 t/a vuonna 2015.

Tämä herättää kysymyksen siitä, onko vesien käsittely lainkaan hallinnassa, vai riippuvatko määrät sateista tai muista ulkoisista ilmiöistä.

Erikseen on todettava typen määrän merkittävä kasvu. Kun typen määrä on ollut 2000-luvun alkuvuosina pääsääntöisesti alle 20 000 kg/a ja joinakin vuosina alle 10 000 kg/a, ovat luvut vuodesta 2015 lähtien olleet yli 30 000 kg/a ja kahtena vuonna lähes 60 000 kg/a.

Lopuksi

Mikäli lupa kaivoksen laajentamiselle annetaan, ehtona on oltava nykyistä paljon tiukemmat ehdot muun muassa tässä lausunnossa esille tuotujen haittojen vähentämiseksi.