Vaasan hallinto-oikeus kumosi Haminan Merivesilaitos Oy:lle annetun vesitalousluvan 31.3.2026
–

Yhdistyksemme SLL Kaakkois-Kymi, Puhtaan Meren Puolesta-yhdistys, sekä SLL Kymenlaakson piiri valittivat Haminan Merivesilaitos Oy:lle annetusta vesitalousluvasta, koska se oli monin tavoin vesilain, ympäristönsuojelulain ja luonnonsuojelulain vastainen uhaten Hillonlahden ja Summanlahden merkittäviä luontoarvoja, kalakantoja ja vedenalaista elämää. Hankkeeseen liittyy myös ympäristöriski. Merivesilaitoksen tarkoitus oli alunperin valmistaa prosessivettä akkumateriaalitehtaalle.
Vaasan hallinto-oikeus päätyi ratkaisussaan valittajien kannalle ja kumosi myönnetyn vesitalousluvan lainvastaisena ja monin tavoin puutteellisena, sekä palautti asian lupaviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa täältä.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto myönsi Haminan Merivesilaitos Oy:lle vesiluvan neljän putken kaivamiseksi Hillonlahteen, ja liejun sai läjittää luvan mukaan lahden pohjaan. Putkien sijoittaminen edellytti myös vedenalaista louhintaa ja pohjaan jo sijoitettujen kaasuputkien alittamista puhallustekniikalla. Koska Hillonniemen historiaan liittyy suuri kyllästämö, sahoja sekä öljysatama, riskinä olisi muun ohessa ollut ympäristöonnettomuus. Tämä tarkoittaa, että nyt stabiilina olevat myrkyt lähtisivät pohjasta liikkeelle, jos pohjaan tehdään kahden metrin syvyyteen neljä leveää putkikaivantoa.
Hankkeen kesto oli pitkä, kahdeksan vuotta, ja hanke johtaisi todennäköisesti koko lahden eliöstön tukehtumiseen hienojakoisen lietteen levitessä ja peittäessä alleen kaiken kilometrien säteellä, eli käytännössä putkihanke luvan mukaan toteutettuna tuhoaisi koko Hillonlahden, jossa on Metsähallituksen kartoituksien mukaan moninaisia suojeltavia luontoarvoja. Hanke myös uhkaisi alueen kalakantoja, sillä Hillonlahti on suotuisaa kalojen kutu- ja poikastuotantoaluetta. Hanke aiheuttasi suuren riskin pohjasedimenttien todennäköisten myrkkyjen vapautumiseen veteen ja edelleen ravintoketjuihin, joista olisi vaaraa paitsi vesieliöille myös ihmisille, koska osa myrkyistä kertyy ravintoketjuissa ja päätyy ravintoon.
Vesiputket olisi voitu vaihtoehtoisesti sijoittaa pääosin maalle Hillonlahti kiertäen, jolloin haittavaikutukset olisivat olleet Hillonlahden osalta vähäiset. Myös Kaakkois-Suomen ELY-keskus suositteli lausunnossaan putkilinjauksen siirtämistä maalle luontohaittojen välttämiseksi ja totesi vastineessaan, että vaihtoehtoisen toteuttamistavan selvittäminen on yhä ajankohtaista ja luonnonarvojen säilymisen kannalta aiheellista. Myös valtion kalatalousviranomaisen mielestä vedenotto- ja purkuputkien sijoittaminen pääosin maalle ja johtaminen mereen esimerkiksi Paksuniemen eteläpuolelta olisi ollut Hillonlahden kalaston olosuhteiden turvaamisen kannalta varteenotettava ja ennalta arvioituna suositeltavin vaihtoehto.
Haminan kaupunginjohtaja syyttää tilinpäätöskatsauksessaan (Kaupunginhallitus 30.3.2026 § 57 -) valittajia sekä merivesilaitoksen, että akkumateriaalitehtaan lupaprosessien viivyttämisestä, ja että valitusten takia hankkeet ovat pysähdyksissä eikä uusia työpaikkoja ole tullut. Akkumateriaalitehtaan Vaasan hallinto-oikeudessa tiukentuneesta lupapäätöksestä on valittanut myös luvan nykyinen hakija Finnish Battery Chemicals (FBC), eikä pelkästään Suomen luonnonsuojeluliitto. Hakija siis viivyttää hanketta myös itse. Hankkeen kiinalainen pääosakas CNGR vetäytyi hankkeesta 4.4.2025. FBC ei KHO:lle tekemänsä valituksen ja vastineen perusteella vieläkään halua puhdistaa jätevesien sulfaattia lainkaan.
SLL Kymenlaakson piirin valitus akkumateriaalitehtaan muutetusta luvasta koski pääasiassa tuomioistuimen myöntämää kahden vuoden määräaikaa, jolloin hakijan ei tarvitse puhdistaa jätevesiä lainkaan sulfaatista. Luonnonsuojeluliiton valituksen mukaan siihen liittyy suuri riski vesialueen pilaantumisesta. Edelleen valituksessa katsottiin, että uusien tutkimustulosten ja purkupaikan huonojen sekoittumisolosuhteiden suhteen sallitut pitoisuudet olivat vieläkin liian korkeita ja aiheuttavat pilaantumisen vaaran pitkällä aikavälillä.
Jos ympäristöasiat olisi lupaprosesseissa hoidettu lakien ja määräysten mukaan varovaisuusperiaatetta noudattaen, luvista ei olisi tarvinnut valittaa. Järjestöt eivät ole estäneet hankkeita valituksilla vaan hankkeet ovat pysähtyneet valituksiin, koska luvanhakijat, kaupunki ja lupavirasto eivät ole halunneet noudattaa ympäristön suojelemiseksi säädettyjä lakeja, vaan ovat halunneet ottaa tietoisen ja todennäköisen riskin pilata Kotka-Hamina -sisäsaariston vesialue.


