Valitus Hollolan strategisesta yleiskaavasta 2020
18.6.2021
HÄMEENLINNAN HALLINTO-OIKEUDELLE
PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN
Hollolan valtuuston 10.05.2021 tekemä päätös (27 §) hyväksyä strateginen yleiskaava 2020.
(liite 1 ja liite 2).
MUUTOKSENHAKIJAT
Hollolan ympäristöyhdistys ry, Hollola ja Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry, Hämeenlinna
Hollolan ympäristöyhdistys ry ja Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry ovat maankäyttö-ja rakennuslain 191 §:n tarkoittamia rekisteröityjä paikallisia tai alueellisia yhteisöjä sekä luonnonsuojelulain 61 §:ssä tarkoitettuja rekisteröityjä alueellisia yhteisöjä, joiden tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen valituksen alaisen strategisen yleiskaavan alueella. Hollolan ympäristöyhdistys ry on Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry:n jäsen. Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry on Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n piirijärjestö.
VALITUSAIKA
Päätös on viety nähtäväksi www.hollola.fi 12.5.2021
Tiedoksianto asianosaiselle
Päätös on annettu asianosaiselle tiedoksi sähköisellä viestillä, joka on lähetetty 25.5.2021
PROSESSIOSOITE
Puheenjohtaja Matti Laurila
Hollolan ympäristöyhdistys ry
Kirmolantie 3
15860 Hollola
Puhelin 040 5953147
Aluesihteeri Ina Rosberg
Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry
Hämeentie 2A 6 as. 2
13200 Hämeenlinna
Puhelin 050 5768953
VAATIMUKSET
Vaadimme, että Hämeenlinnan hallinto-oikeus kumoaa Hollolan valtuuston päätöksen (10.5.2021 § 27) hyväksyä strateginen yleiskaava 2020 jäljempänä yksilöitävien aluevarausten ja merkintöjen osalta.
Lisäksi vaadimme valituksenalaisille alueille töidenaloittamiskieltoa muutoksenhaun käsittelyn ajaksi.
Vaadimme myös, että oikeudenkäyntimaksu korvataan valittajille, koska valitusperusteena on Hollolan valtuuston lainvastainen päätös
YLEISET PERUSTELUT
Kumottaviksi esitetyt aluevaraukset ja -merkinnät sisältävät kaikki yleiskaavan sisältövaatimusten (MRL 39 §) vastaisia ratkaisuja.
Useat kumottavaksi esitetyt aluevaraukset ovat voimassa olevan maakuntakaavan vastaisia heikentäessään maakunnallisesti merkittäviä viheralueita ja viheryhteyksiä, vaikka strategisen yleiskaavan päivittämisen keskeisimpinä tavoitteina on huomioida ekologiset yhteydet- ja viherverkostot. Päätavoitteina oli selvittää kunnan laajat yhtenäiset talousmetsäalueet sekä niiden väliset ekologiset yhteydet ja tunnistaa monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät luontoarvokokonaisuudet ja pystyä osoittamaan koko kunnan kattava rakenteellisesti ja laadullisesti optimoitu ekologinen verkosto ja virkistysyhteydet. Tiirismaan pohjois- ja länsiosien, Melkkaanojan laakson, Nostavan liittymän lähialueiden, Valkjärven koillispuolen, Ojastenmäen ja selv-alueen tapauksissa strateginen yleiskaava ohjaa keskeisiä luonto-, virkistys- ja maisema-arvoja heikentävää maankäyttöä voimassa olevan strategisen yleiskaavan ja/tai maakuntakaavan virkistysaluevarauksille tai kaavan viherverkostoselvityksessä havaitulle luonnon ydinalueelle (selv). Luontoarvot teemakartassa ei ole enää, kuten aiemmissa yleiskaavoissa, luo- (luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävä alue) eikä MY- (maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja) merkintöjä: Suojeluvarausten perusteeton kumoaminen on maakuntakaavoituksen sisältövaatimusten mukaisen luonnonarvojen huomiointivelvoitteen vastainen. Se ei myöskään edistä luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden alueiden säilymistä tai huolehdi valtakunnallisesti arvokkaiden luonnonperinnön arvojen turvaamisesta valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti.
Selv-aluemerkintä on myös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ja maakuntakaavan sisältövaatimusten, kaatopaikka-asetuksen ja Euroopan vesipuitedirektiivin vastainen.
Tilaa vaativat elinkeinoalueet eli TP-aluemerkintä on vastoin ympäristövaikutusten arviointimenettelystä säädettyä lakia sekä alueiden käytön suunnittelun tavoitteita.
Strateginen yleiskaava on vaatimuksissa esitetyiltä osiltaan ristiriidassa maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämien riittävien selvitys- ja vaikutusarviointien, maakuntakaavan sisältövaatimusten sekä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kanssa.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
Strategisen yleiskaavan (27 §) valmistelussa on tapahtunut virhe, koska kunnanhallitus on 29.3. 2021 strategista yleiskaavaa käsitellessään vedonnut Päijät-Hämeen maakuntavaltuuston 28.1.2021 hyväksymään jätevaihemaakuntakaavaan, joka ei käsittelyhetkellä ollut voimassa eikä valitusten johdosta ole vieläkään lainvoimainen.
KH 29.3.2021: Muutoksen olennaisuuden arviointiin ao. lisäkirjauksen osalta liittyy lähinnä kaksi seikkaa; elinkeinotoimintaan varattujen alueiden kokonaismäärä sekä kaavahierarkian huomioon ottaminen. Kunnan yleiskaavat ovat alisteisia maakuntakaavalle eli ne eivät voi olla ristiriidassa maakuntakaavan kanssa. Myös tämä seikka rajaa kunnan kaavapäätöksentekoa. Maankäyttö- ja rakennuslaki ei pidä eriarvoisena hyväksyttyä vs. lainvoimaista kaavaa.
Kunnanvaltuuston tehdessä 10.5.2021 päätöstä 27 §:stä ei vaihemaakuntakaava, johon valmistelussa oli vedottu, ollut valtuutettujen tiedossa edelleenkään voimassa eikä lainvoimainen.
Muutoksenhakijoiden tekemä muutoksenhaku Päijät-Hämeen jätteenkäsittelyalueen vaihemaakuntakaavasta on Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa käsittelyn alaisena. Hollolan strateginen yleiskaava (§ 27) koskee jätteenkäsittelyn osalta samaa asiaa. Siltä osin vaadimme, että vaihemaakuntakaavan muutoksenhaussamme esittämämme perustelut otetaan huomioon ratkaistaessa valitustamme strategisesta yleiskaavasta.
1)
Etäisyys asuinalueista
Kiertotaloutta palvelevan jätteenkäsittelyalueen ja tilaa vaativan elinkeinoalueen (TP) sijoittaminen strategisen yleiskaavan ja vaihemaakuntakaavan mukaisesti on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ja maakuntakaavan sisältövaatimusten vastainen.
Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoitus on auttaa saavuttamaan maankäyttö- ja rakennuslain ja alueidenkäytön suunnittelun tavoitteet, joista tärkeimmät ovat hyvä elinympäristö ja kestävä kehitys. Hyvän elinympäristön edellytys on, että haitallisia terveysvaikutuksia tai onnettomuusriskejä aiheuttavien toimintojen ja vaikutuksille herkkien toimintojen välille jätetään riittävän suuri etäisyys tai riskit hallitaan muulla tavoin.
Mrl 28 §:n 2 momentin (Maakuntakaavan sisältövaatimukset) kohdassa 1) maakunnan tarkoituksenmukainen alue- ja yhdyskuntarakenne, säädetään, että: Kiertotaloutta palvelevan jätteenkäsittelyalueen kaavalla alue ohjataan riittävän kauas asuinalueista ja muista herkistä toiminnoista.
Kaavaa valmisteltaessa ei ole riittävästi selvitetty kierrätyspuiston vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen väestön osalta. Yritysten sijoittumisedellytysten selvittämiseen on sen sijaan panostettu.
Väestötasoiset terveys- ym. haittavaikutukset (johtuen pölystä, melusta, savusta, hajusta, liikenteen lisääntymisestä ja kiinteistöjen arvon alenemisesta) olisivat merkittäviä, koska jätteenkäsittelyalueen etäisyys nykyisestä asutuksesta ei ole riittävä, TP-alueen etäisyys on vielä lyhyempi. Hollolan keskustassa 1- 4 km:n etäisyydellä vaihemaakuntakaavan mukaisesta kierrätyspuistosta asuu yli 13 000 ihmistä. Kierrätyspuisto toimintoineen on myös este asuntotuotannon kehittämiselle, sillä etäisyys Hirvimäen (1,2 km) vasta kaavoitetulle ja Nostavaan suunnitelluille kerros- ja pientaloalueille (0,8 km) ei ole riittävä.
Strategisen yleiskaavan kaavaselostuksessakin mainitaan kohdassa kauppa ja elinkeinot 5.10: ”Strateginen yleiskaava mahdollistaa toimintojen joustavan sijoittamisen ja sekoittumisen, mutta ottaa kantaa siihen, että ympäristöhäiriöitäaiheuttavat elinkeinotoiminnot tulee sijoittaa riittävän etäälle asutuksesta ja pohjavesialueista. Kaavoituksessa on huolehdittava, ettei riskille alttiita toimintoja sijoiteta liian lähelle vaaraa aiheuttavia laitoksia tai varastoja. Esimerkiksi päiväkodit, koulut, huoltolaitokset, sairaalat, asunalueet ja vilkkaat liikenneväylät sekä luonnon kannalta erityisen herkät tai tärkeät alueet ovat tässä tarkoitettuja riskialttiita toimintoja.”
Strateginen yleiskaava ottaa kantaa etäisyyksiin ympäristöhäiriöistä mutta ei toteuta asettamiaan vaatimuksia.
Paassillan TP- alueen osalta strateginen yleiskaava on myös vastoin ympäristövaikutusten arviointimenettelystä säädetyn lain 3 §:ä, koska Paassillan TP-alueen kaavamääräyksissä todetaan: Paassilta alueen teollisuus- ja työpaikka-alueelle voidaan muun toiminnan ohella sijoittaa seudullisesti tärkeitä ja ympäristövaikutuksiltaan merkittäviä luonnonvara- tai muun logistiikan tai jätteen käsittelyn tai kierrätyksen yritystoimintaa.
Paassillan TP-alueen koko on yli 150 ha. Sillä on samanlaisia ympäristövaikutuksia kuin selv-alueella ja se sijaitsee vielä lähempänä asutustaajamaa kuin selv-alue, josta on vaihemaakuntakaavan yhteydessä tehty YVA. Vaihemaakuntakaavan YVA ei kuitenkaan voi olla pohjana strategiselle yleiskaavalle, koska kierrätyspuiston (selv) ja TP-alueen yhteisiä haittavaikutuksia ei ole voitu huomioida. Sen vuoksi TP-alueestakin on tehtävä YVA.
Kierrätyspuistoalueen (selv) kaavamääräyksissä todetaan: Alueelle tutkitaan mahdollisuutta sijoittaa kiertotaloutta ja jätteenkäsittelyä pääsääntöisesti teollisuushalleissa harjoittava yritysalue. Alueelle ei tule loppusijoittaa vaarallisia jätteitä eikä merkittäviä määriä maamassoja.
TP- ja kierrätyspuisto hahmoteltuna kartalle, ML.
Alueella ei saa käsitellä tai varastoida bio- jätettä. Jätteenkäsittelyalueen suoja-alueet ympäristöhaittojen varalta sijaitsevat selvitysalueen sisällä. (Vaihemaakuntakaavassa ei suljeta pois vaarallisten jätteiden loppusijoittamista selv- alueelle ja sehän ohjaa strategista yleiskaavaa.)
Strategisessa yleiskaavassa ympäristövaikutuksiltaan merkittäviä toimintoja on sijoitettu kummallekin alueelle. Jätteenkäsittely teollisuushalleissa ei poista palo- eikä hajuriskejä, vaan on merkittävä riski läheisille asutusalueille, kuten liitteestä 3 (Tulipaloja ja hajuhaittoja) käy ilmi. Savut ja hajut eivät pysähdy jätteenkäsittelyalueen sisällä olevalle suoja-alueelle eivätkä TP-alueen rajalle, vaan leviävät vallitsevan tuulen mukana kilometrien päähän. Viimeaikaiset lukuisat tulipalot kierrätykseen liittyvissä toiminnoissa eri puolilla Suomea kertovat alaan liittyvistä riskeistä ja niiden hallitsemisen vaikeuksista. Rakennus-, purku- ym. jätteistä koostuvat energiajätekasat ovat sytyttyään vaikeasti sammutettavissa. Osaa paloista on jouduttu ainoastaan seuraamaan sivusta ja vain estetty niiden leviäminen.
Terveyteen kohdistuvien haittojen lisäksi kierrätyspuiston läheisyys aiheuttaa asumisviihtyvyyden vähenemistä. Hollolan ympäristöyhdistys on ollut mukana keräämässä ihmisten mielipiteitä kierrätyspuiston sijoittamisesta kehätien varteen. Adresseihin kertyi 1750 kierrätyspuistoa vastustavaa nimeä, jotka on luovutettu Hollolan kunnalle 15.1.2018 ja myöhemmin täydennetty. Vastustajien lukumäärä on ylittänyt jo 2000 allekirjoittajan rajan, mikä osaltaan osoittaa, että onnettomuusriskejä ja haitallisia terveysvaikutuksia aiheuttavan toiminnan sijaintipaikka ei ole suunniteltu riittävän etäälle asutuksesta. Hollolan kunnan järjestämän asumisviihtyvyyskyselyn (v. 2019) eniten asumisviihtyvyyttä alentavana tekijöinä hollolalaiset pitivät turvattomuutta ja yhtä paljon kierrätyspuiston sijoittamista kehätien varteen.
2)
Kaatopaikka-asetuksen 4§:ssä säädetään:
Kaatopaikka-alueen valinnassa on huolehdittava, että kaatopaikkatoimintaan käytettävän alueen etäisyys asutuksesta otetaan huomioon.
Strategisen yleiskaavan mukaisen selv-alueen tarkoitus on toimia myös kaatopaikkana. Kierrätyspuiston alueelle on suunniteltu perustettavaksi maankaatopaikka, pysyvän ja tavanomaisen jätteen kaatopaikka. Jätteenkäsittelyalueen vaihemaakuntakaava ei ole asetuksen mukainen, koska kaatopaikka-alueiden etäisyyden vaikutusta asutukseen ei ole riittävästi selvitetty eikä otettu huomioon.
3)
Kaatopaikka-asetuksen 4§:n mukaan kaatopaikkaa ei saa sijoittaa virkistyskäyttöön tarkoitetun tai muun erityistä suojelua vaativan vesialueen välittömään läheisyyteen.
Melkkaanojan latvapuroja ja -ojia on itse jätteenkäsittelyalueella ja pääuoma sijaitsee sen välittömässä läheisyydessä. Kaatopaikaksi kaavoitetulta alueelta virtaa noroja rinnettä pitkin 100 metrin päässä olevaan Koivusillanjokeen. Melkkaanoja ja Koivusillanjoki lähiympäristöineen vaativat erityistä suojelua. Ne on luokiteltu “Etelä-Suomen savimaiden purot ja pikkujoet” – tyypiksi, joka on äärimmäisen uhanalainen luontotyyppi (Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin tulokset luontotyyppiryhmittäin 2018).
Ne ovat myös luonnon monimuotoisuuden ja virkistyksen kannalta osa tärkeää metsäistä ydinaluetta, joiden välittömään läheisyyteen ei voi kaatopaikka-asetuksen mukaan kaatopaikkaa sijoittaa.
Strategista yleiskaavaa ohjaavassa vaihemaakuntan YVA- selostuksessa todetaan: Valittavalla hankealueella virkistyskäyttö estyy, ja lähialueilla virkistyskokemus voi kärsiä erityisesti melun ja pölyn leviämisen vuoksi. Mikäli vaihtoehto 1, Kehätie toteutetaan, läheisillä Melkkaanojalla ja Koivusillanjoella virkistäytyminen ei todennäköisesti jatkossa ole mielekästä, ainakaan hankealueen välittömässä läheisyydessä, myöskään vesistövaikutusten vuoksi.
Strategista yleiskaavaa ohjaavassa vaihemaakuntakaavaselostuksessa todetaan: Jätteenkäsittelyalueen sijainnilla ei ole vaikutuksia maakunnalliseen tai seudulliseen virkistysalueiden riittävyyteen. Alueella ei ole maakuntakaavassa virkistysaluevarauksia eikä alueella ole yleisiä ulkoilureittejä.
Kehätien selv-alueen tuntumaan on kaavoitettu Hirvimäen omakotialue. Selv- alueen itäpuolelle ollaan suunnittelemassa 16 000 asukkaan Nostavan asutustaajamaa. Nykyiset Kumpulan, Vanhantalonrinteen, Perhoslehdon ja Hirvimäen pientalotaajamien virkistysalueiksi jätetyt alueet ovat pääosin jyrkkiä rinteitä, voimalinjojen alusia, puronvarsitiheikköjä tai avohakattuja metsiä. Näiden asutusalueiden virkistykseen soveltuvat alueet sijaitsevat kehätien rakentamisen ja sen varteen kaavailtujen yritysalueiden ja rinnakkaisteiden rakentamisen jälkeen kehätien eteläpuolella. Edellä mainittujen ja Kartano-Kumpulan sekä Perhoslehdon omakotialueiden virkistykseen soveltuvat alueet eivät tule riittämään kehätien ja strategiseen yleiskaavaan hyväksyttyjen selv- ja TP- alueiden vuoksi. Kaava on siten vastoin MRL 39 §:n yleiskaavan sisältövaatimuksia: 9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.
4)
EUROOPAN UNIONIN vesipuitedirektiivin (VPD) ympäristötavoitteina ovat, että vesimuodostumien tila ei huonone ja että niiden hyvä tila tai keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien hyvä ekologinen potentiaali ja hyvä kemiallinen tila saavutetaan vuoteen 2027 mennessä (VPD 4(1) art.).
Unionin tuomioistuin on linjannut, että VPD 4 artiklan mukaiset vesienhoidon ympäristötavoitteet sitovat uuden hankkeen lupaharkintaa. Tuomioistuin on linjannut, että jäsenvaltion on evättävä lupa ympäristötavoitteita vaarantavalta hankkeelta.
Strategisen yleiskaavan mukainen, kehätien varteen sijoittuva jätteenkäsittelyalue on kokonaisuudessaan Koivusillanjoen ja Melkkaanojan valuma-aluetta. Jätteenkäsittelyalueen vaikutuksia näihin vesimuodostumiin ja niissä elävään taimeneen on selvitetty puutteellisesti. Osa jätteenkäsittely- alueen vesistä virtaa Koivusillanjokeen Melkkaanojan kautta ja osa suoraan sivupuroja ja noroja pitkin. Maaston mittava muokkaaminen jätteenkäsittelyalueeksi muuttaa kokonaisvaltaisesti paikallisia vesimuodostumia ja eliöiden elinympäristöjä. Pintavesiä kuormittavat kiintoaines, ravinteet, kemiallinen ja biologinen hapenkulutus, metallit, haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC), sulfaatti ja fenoliset yhdisteet. Maaperän rikkoutuessa maannoksen ruskeassa rikastumiskerroksessa sijaitsevat raskasmetallit lähtevät sadevesien mukana liikkeelle. Niihin kuuluu mm. elohopea, joka muuttuu ravintoketjussa rikastuvaksi ympäristömyrkyksi, metyylielohopeaksi päätyen petokaloihin, kuten taimeneen. Hulevesien pH voi nousta esim. tuhkien ja betonin käsittelyn vuoksi neutralointia vaativalle tasolle. Kiintoaines aiheuttaa vesien samentumista ja paljon orgaanista ainesta sisältävänä veden tummumista ja hapenkulutuksen lisääntymistä. Fosfori aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä. Kiintoaineksen päätyminen virtavesiin peittää kalojen kutualueita ja muiden vesieliöiden elinalueita ja ravintokasveja. Taimenen hedelmöittyneet mätimunat ovat talven soran alla. Sen läpi kulkeva vesi huuhtelee mätijyviä, mutta jos soran päälle kerrostuu lietettä hapensaanti estyy ja mäti tuhoutuu. Kiintoainehiukkaset saattavat vaurioittaa kalojen kiduksia ja ihon limapeitettä aiheuttaen pitkään jatkuessaan kalakuolemia. Täysikasvuiset kalat saattavat karttaa sameita ja meluisia sekä täriseviä vesiä. Kaloista rehevöitymiselle, kiintoainekuormitukselle ja kohonneelle hapenkulutukselle herkimpiä on kuormitettavassa joessa luontaisesti esiintyvä taimenkanta. Vaihemaakuntakaavan mukaisen jätteenkäsittelyalueen myötä Porvoonjoen ainoan geneettisesti alkuperäisen taimenkannan elinmahdollisuudet heikentyisivät. Koivusillanjokeen tulee suurella todennäköisyydellä päätymään suunnitellun kierrätyspuiston koko toiminnan ajan hulevesiä, jotka valuvat kohti Autjokea ja Vähäjokea muuttaen niitäkin taimenelle sopimattomiksi.
Pohjois-Savon Ely on kalatalousviranomaisena lausunut kierrätyspuiston YVA-selostuksesta: Noin 1,5 kilometrin päässä hankealueen alavirranpuolella sijaitsee yksi Porvoonjoen yläosan tärkeimmistä tiedossa olevista taimenen lisääntymisalueista. Emokalat talvehtivat tämän alueen läheisyydessä sijaitsevassa syvänteessä. Syvänne on pieni, joten se tulee vähitellen täyttymään hankealueelta päätyvästä kiintoainekuormasta. Sen jälkeen emokaloilla ei ole lainkaan talvehtimispaikkaa. Taimenpopulaation säilyminen elinkelpoisena näyttää epätodennäköiseltä, mikäli jätteenkäsittelyalue perustetaan alueelle. Tämä saattaa muodostua hankkeen toteuttamisen esteeksi.
Emokalat talvehtivat Koivusillanjoen alapuolisen Vähäjoen pienessä syvänteessä. Suunnittelumääräyksissä todetaan: ”Alueen yksityiskohtaisessa suunnittelussa ja rakentamisessa tulee ehkäistä merkittävät ympäristöhäiriöt riittävin suoja-aluein ja keskitetyin teknisin ratkaisuin.” Päästön ei tarvitse olla merkittävä ympäristöhäiriö, vaan yksikin kiintoainepäästö voi olla kuolinisku ko. taimenpopulaatiolle. Kehätien pengertäminen Koivusillanjoen yli on jo aiheuttanut liettymistä ja uuden ylityksen rakentaminen jätteenkäsittelyalueen vuoksi tulisi edelleen lisäämään sitä.
Maa- ja kallioperän rakenne on jätteenkäsittelyalueella haastava, korkeuseroa on 60 m. Loppusijoitukseen tarvittavien kaatopaikkojen louhiminen kallioon on massiivista ja räjäytetyn kallioalueen pohjustus myrkyllisten kaatopaikkavesien onnistunutta keräämistä varten on lisäksi vaikea tehtävä. Vaarana on, että kaatopaikkavesiä päätyy kallioperän ruhjeisiin kalliopohjaveden sekaan ja edelleen Koivusillanjokeen.
Ilmastonmuutos äärevöittää sääilmiöitä aiheuttaen mm. rankkasateita. Vuoden 2020 heinäkuussa eri puolella Suomea satoi yhden vuorokauden aikana koko kuukauden keskimääräinen sademäärä. Rankkasateet aiheuttavat tulvia, joihin ei pystytä varautumaan riittävästi etenkään vettä läpäisemättömillä alueilla kuten pohjustetuilla jätteenkäsittely- ja loppusijoituskohteilla. Selostuksessa todetaan s. 50: jätteenkäsittelyalueen vesienkäsittelyyn sekä rakentamisvaiheessa että toiminnan aikana tulee hankkeen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa kiinnittää erityistä huomiota. Jätteenkäsittelyalueen vesien hallintaa ei ole selvitetty riittävästi vaan se on siirretty myöhempään yksityiskohtaisempaan suunnitteluun.
Strategiseen yleiskaavaan merkittyjen selv- ja TP-alueiden toteutuminen tuhoaa Porvoonjoen, perimältään ainoan geneettisesti alkuperäisen taimenkannan elinmahdollisuudet, mikä on maakuntakaavoituksen sisältövaatimusten mukaisen luonnonarvojen huomiointivelvoitteen vastainen. Se ei myöskään edistä luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden alueiden säilymistä tai huolehdi valtakunnallisesti arvokkaiden luonnonperinnön arvojen turvaamista valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti.
Porvoonjoen ja siihen laskevan Vähäjoen ekologinen tila luokiteltiin v. 2019 tyydyttäväksi. Koivusillanjoki, Autjoki ja Hankaanjoki ovat Vähäjoen tärkeimmät latvavedet, joiden vesien laadusta riippuu Vähäjoen tila.
Suunnittelumääräyksistä käy ilmi, että Koivusillanjoen tila heikkenee:
Vesienhallinnan suunnittelussa tulee huomioida purkuvesistön pintavesien ekologiseen ja kemialliseen tilaan sekä taimenten elinolosuhteisiin kohdistuvien heikentävien vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen. Lievennystoimet tulee huomioida sekä rakentamisen että toiminnan aikana. Hulevesien hallinnan suunnittelussa tulee huomioida myös sään ääri-ilmiöt.
Heikkenemistä pyritään ehkäisemään ja lieventämään, mutta esitetyistä toimenpiteistä huolimatta kierrätyspuistohanke vaarantaa Koivusillanjoen ja Vähäjoen nykyisen tyydyttävän ekologisen ja kemiallisen tilan heikentämällä sitä. Päinvastaiseen kehitykseen pitää pyrkiä, koska kyseisten vesimuodostumien hyvän tilan tavoite on sitova. Ratkaisussaan KHO t. 14.2.2018/608 korkein hallinto-oikeus lausui seuraavasti: ”Vesien pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa on ympäristönsuojelulain 51 §:n mukaisesti otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (jäljempänä vesienhoitolaki) mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa esitetään toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Mainitun lain mukaiset vesimuodostumien tilatavoitteet ovat sitovia ja niistä voidaan poiketa vain laissa erikseen todetuissa tilanteissa.”
Lisäksi EU:n tuomioistuin on linjannut (vesipuitedirektiivi,VPD 4), että jäsenvaltion on evättävä lupa ympäristötavoitteita vaarantavalta hankkeelta.
Vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteena on parantaa vesimuodostumien ekologista ja kemiallista tilaa hyväksi vuoteen 2027 mennessä. Kierrätyspuiston perustaminen Melkkaanojan ja Koivusillanjoen valuma-alueille ei edistä tavoitteen saavuttamista vaan päinvastoin heikentää sitä. Porvoonjoen ainoan geneettisesti alkuperäisen taimenkannan hävittäminen olisi vastoin YK:n Rio de Janeiron vuoden 1992 biodiversiteettisopimusta ja edistäisi luontokatoa Päijät-Hämeessä ja Hollolassa.
Myös saukon osalta luontoselvitykset ovat puutteellisia ja kaava on siten LSL 49 §.n vastainen.
Sweco Ympäristö Oy:n (v. 2019) tekemän kierrätyspuistoalueen luontoselvityksen mukaan Nostavan luonto- ja maisemaselvityksessä Koivusillanjoella on tehty havaintoja saukon esiintymisestä alueella (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy ja Ympäristösuunnittelu Ok, 2004). Swecon luontokartoittajat eivät ole saukkoja havainneet johtuen kesäaikaisesta tutkimusajankohdasta. Paras aika saukkoesiintymien varmistamiseen on talvella. Valituksen ensimmäinen allekirjoittaja on kuvannut saukon liukumäen Koivusillanjoen varrella talvella 2019.
Swecon luontoselvityksen mukaan: “Melkkaanojan varteen saattaa sijoittua saukon lisääntymis- ja/tai levähdyspaikka. Mikäli sellainen alueella on, sitä koskee heikennys- ja hävityskielto.” Saukon elinpiiriin voi kuulua 50 km vesireittejä ja ne voivat hämäräeläiminä liikkua yön aikana 3-10 km, joten saukon lisääntymis- ja levähdyspaikan rajaaminen luontoselvityksessä Melkkaanojan yhteen mutkaan ei ole uskottavaa. Jätteenkäsittelyalue on kokonaisuudessaan Melkkaanojan ja Koivusillanjoen valuma-aluetta ja siltä johtaa pieniä puroja, noroja ja ojia Melkkaanojan ja Koivusillanjoen pääuomiin. Myös ne voivat olla saukon lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Saukko on luontodirektiivin liitteen IVa laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.
5)
Maakunnallisesti merkittävä ekologinen yhteys katkeaa jätteenkäsittelyalueen (selv) ja Nostavan logistiikka-alueen puristuksessa.
Hämeen ELY:n perustellussa päätelmässä ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta todetaan sivulla 29: ”Kullekin hankealueelle laaditut luonto- ja lajistoselvitykset ovat riittävän kattavia, jotta niiden perusteella on ollut mahdollista tunnistaa ja arvioida hankealueelle sijoittuvien toimintojen luonnonympäristöön kohdistuvia vaikutuksia. Merkittävänä epävarmuutena kuitenkin on vaikutusten arvioinnin puuttuminen hankealueen ulkopuolelle sijoittuvien rakenteiden ja toimintojen osalta. Hankealueen ulkopuolelle sijoittuvat, hankevaihtoehdosta riippuen paikoin jopa mittavat rakenteet, muodostuvat suoria vaikutusten lisäksi este- ja häiriövaikutuksia hankealuetta laajemmalle alueelle. Hankealueen ulkopuolella sijaitsevien rakenteiden osalta ei ole mahdollista arvioida luontoon ja luonnonsuojeluun kohdistuvia vaikutuksia. Kierrätyspuiston toimintojen luonnonympäristöön kohdistuvia välillisiä vaikutuksia koskeva arvio jää hyvin yleiselle tasolle. Hankevaihtoehdossa VE1 (Kehätien kierrätyspuisto, selv) muodostuu merkittävämpiä heikentäviä vaikutuksia Koivusillanjokeen ja erityisesti sen ympäristöineen muodostamaan maakunnallisesti merkittävään ekologiseen yhteyteen. Tätä korostaa hankkeen toimintojen ja kulkuyhteyden sijoittaminen Koivusillanjoen ja Melkkaanojan välittömään läheisyyteen. Hankealueelle johtavan tieyhteyden myötä pohjois-eteläsuuntainen kulkuyhteys todennäköisesti katkeaa este- ja häiriövaikutusten johdosta. Tiivistyvässä yhdyskuntarakenteessa ei ole mahdollista jatkuvasti osoittaa korvaavia kulkuyhteyksiä hankealueen ulkopuolisia alueita hyödyntäen kuten arviointiselostuksessa on todettu.”
TÄSTÄ PUUTTUU KARTTAKUVA
Jätteenkäsittelyalueen etäisyyttä Koivusillanjokeen lisättiin ELY:n perustellun päätelmän jälkeen mutta alueen toimintojen ja Koivusillanjoen yli rakennettavien tieyhteyksien (Pukkomäentieltä jätteenkäsittelyalueelle ja Nostavan logistiikka-alueen eteläpäästä Koskimyllyntielle) merkittäviä heikentäviä vaikutuksia maakunnallisesti merkittävään ekologiseen yhteyteen ei ole riittävästi selvitetty eikä sen katkeamista todennäköisesti ole mahdollista estää.Kierrätyspuiston ympäristövaikutusten arvioinnissa todettiin kohdassa Vaikutukset kasvillisuuteen ja luontotyyppeihinsekä eläimistöön: Hankkeella on vaikutusta ekologisiin yhteyksiin (Koivusillanjoki ja Melkkaanoja) myös yhteisvaikutusta Nostavan logistiikka-alueen asemakaavan kanssa häiriön lisääntyessä. Jätteenkäsittelyaluetta vastapäätä Koivusillanjoen toiselle puolelle on kaavoitettu Nostavan logistiikka-alue, jolle on tulossa samankaltaisia toimintoja kuin kierrätyspuistoon. Nostavan logistiikka-alueen rakentaminen on alkamassa Lahden eteläisen kehätien (VT 12) valmistuttua. Sille tuleva tieyhteys Nostavan liittymästä rakennetaan Pukkomäen länsipuolitse. Tieyhteys kaartaa Koivusillanjoen vartta pitkin logistiikka-alueelle.
Näiden teollisuusalueiden puristuksessa ekologinen käytävä (kartassa vihreä katkonuoli) monen eliölajin osalta katkeaa. Koivusillanjoen ja jätteenkäsittelyalueen väliin jää vaihemaakuntakaavan kartan mukaan noin sadan metrin levyinen kaistale, mikä esim. joenvarren puissa ruokaileville liito-oraville ei ole riittävän leveä, niiden reviirit ovat 10-50 ha sukupuolesta riippuen. Koko Koivusillanjokilaakso on potentiaalista liito-oravan elinympäristöä. Kierrätyspuiston YVA-selvityksen mukaan: Koivusillanjoen puustoinen puronvarsi voi toimia pohjois-etelä -suuntaisena yhteytenä liito-oravalle, jota esiintyy hankealueen itä- ja koillispuolella.
Vuonna 2004 tehdyn kuntakeskuksen luonto- ja maisemaselvityksen mukaan koko Koivusillanjoen varsi kuuluu liitoravan elinympäristöön. Papanoita löydettiin useasta paikasta nykyisen Lahden eteläisen kehätien sekä pohjois- että eteläpuolelta. Kierrätyspuiston YVA-menettelyn yhteydessä, keväällä 2019 ei Koivusillanjoen varrelta saatu liito-oravasta havaintoja lainkaan. Koivusillanjoki arvostettiin v. 2004 maakunnallisesti arvokkaaksi. MRL 5 §:n mukaan alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on edistää 4) luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä ja 5) ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä; mikä tässä tapauksessa tarkoittaa liito-oravalle suotuisan elinympäristön ennallistamista.
6)
Strategisen yleiskaavan päivityksen keskeinen teema on viheralueet ja viherverkostot. Viheralueita ja viherverkostoja on kaavassa kuitenkin kauttaaltaan heikennetty. Maakuntakaavaan 2014 ja strategiseen yleiskaavaan 2017 merkitty VL- alue on muutettu MU-alueeksi Tiirismaan luontoarvoiltaan merkittäviltä pohjois- ja länsiosista. Strategiseen yleiskaavaan 2017 merkityt VL -alueet on muutettu MU-alueiksi Melkkaanojan laakson (TP- ja TPY-alueiden välissä), Nostavan liittymän lähialueiden, Valkjärven koillispuolen ja Ojastenmäen osalta. Se on vastoin seuraavia pykäliä: MRL 32§ Maakuntakaavan oikeusvaikutukset muuhun suunnitteluun ja viranomaistoimintaan, MRL 5 § Alueiden käytön suunnittelun tavoitteet 4) luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilyminen, MRL 39 §: Yleiskaavan sisältöva
sisältövaatimukset 9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.
Päivitys heikentää olemassa olevaa, yllä mainitun teeman tilannetta muuttamalla VL:t MU:ksi, esim. Tiirismaa on valtakunnallisesti merkittävä virkistys- ja matkailukohde.
Kehätien lounaispuolella on laaja luonnon monimuotoisuuden ydinalue, joka menee päällekkäin kierrätyspuiston ja jätteen loppusijoituspaikaksi ehdotetun VE 1:n eli pääkartan selv- merkinnän kanssa. Selvitysalue on osaltaan aiheuttamassa viheryhteyksille kriittisiä kohtia eli ns. pullonkauloja kuten kohdassa 5) on osoitettu.
Strategisen yleiskaavan viherverkostoselvityksessä kuvataan: OHJEELLINEN EKOLOGINEN YHTEYS kuvaa viherkäytävää, jonka osoittamalla yhteydellä on merkitystä eliölajien liikkumiselle ja luonnon monimuotoisuuden säilymiselle. Yhteyksien tarkoituksena on turvata eliöiden liikkuminen kunnan alueella ja turvata myös ylikunnalliset yhteydet. Ekologisen yhteyden tarkoituksena on yhdistää monimuotoisuuden kannalta merkittävät alueet, kuten luonnonsuojelualueet ja yhtenäiset laajat metsäalueet. Yhteyksillä on erityinen merkitys ilmaston muutoksen vaikutusten lieventämisessä, sillä ne takaavat eliöiden mahdollisuudet liikkua uusille elinympäristöille muuttuvissa ympäristöolosuhteissa.
Suositukset maankäyttöön ja jatkosuunnitteluun: Ekologisen yhteyden jatkuvuus ja kytkeytyminen tulee turvata. Tarkemman suunnittelun yhteydessä tulee huomioida reitin yhdistävät ja sille osuvat arvokkaat luontokohteet sekävarmistaa, että ekologinen yhteys säilyy yhtenäisenä, mahdollisimman leveänä, puustoisena ja luonnon olosuhteiltaan monipuolisena. Eliöiden liikkuminen estevaikutusten, kuten pääväylien yli, tulee turvata.
Kaavan alemman statuksen omaava ohjeellinen ekologinen ja virkistysyhteys- merkintä on kokonaan korvattava tällä ekologisella yhteysmerkinnällä kuten on Hollolan kunnan strategisen yleiskaavan viherverkosto 2020 -selvityksessä.
Ekologisten yhteyksien leveydet tulee näkyä pääkartassa, koska muutoin ne eivät toteudu riittävän leveinä ja laadukkaina, merkinnät on oltava keskimäärin tarkasteluruudun levyisiä eli 250 m lukuunottamatta taajama-alueilla kulkevia puroja.
Muutoin ne ovat tärkeän ekologisen yhteyden ekologisen laadun vaarantamisen takia maakuntakaavojen sekä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaisia.
Pääkartan mukaan ekologinen käytävä kulkee kehätien pohjoispuolella Melkkaanojan sivuhaaraa Salpakankaan koulun etelänpuoleisia muuntajarakennelmia kohden ja siitä Hedelmätarhan tervaleppäkorven luonnonsuojelualueelle. Laadukkaampi ekologinen yhteys on jäänyt merkitsemättä Koivusillanjoen kehätien alituskohdasta lähtien itse Koivusillanjokia pitkin kolmine latvahaaroineen, joista läntisin alkaa kyseisestä Hedelmätarhan tervaleppäkorvesta. Keskimmäinen latvapuro alkaa myös luonnonsuojelualueelta (Kirmolantien Aapelinlehto) ja itäisin palstaviljelmien pohjoispuolelta, jossa myös on äärimmäisen uhanalaisia lähdeluontotyyppejä. Koivusillanjoen latvahaaroihin on ehdottomasti merkittävä ohjeellinen ekologinen yhteys merkintä, koska pienvedet: lähteet, purot ja ojat ovat oleellinen osa luonnon verkostoa. Tältäkin osin hyväksytty kaava on tärkeän ekologisen yhteyden ekologisen laadun vaarantamisen takia maakuntakaavojen sekä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastainen.
”Pienvedet tarjoavat elinympäristön monille merkittäville kasvi-, eläin- ja hyönteislajeille. Ojan- ja puronvarret toimivat ekologisina käytävinä eliölajeille. Ojat, purot ja lähteet ovat kaupunkialueella harvinaista vesiluontoa, joka tarjoaa virkistysmahdollisuuksia kaupunkilaisille. Pienvesistöihin kohdistuvat muutokset uhkaavat samalla niiden ekologista monimuotoisuutta.” (Tampereen viheralueohjelma 2005–2014)
Eliöiden liikkuminen estevaikutusten, kuten pääväylien yli, tulee turvata eli tässä tapauksessa kehätien yli. Kehätie jyrkkine penkereineen ja Nostavan liittymä aiheuttavat satoja metrejä leveän puuttoman aukon Koivusillanjoen laaksoon, ns. ekologisen yhteyden pullonkaulan, joka maakuntakaavassa on merkitty viheryhteystarpeella.
”Kestävät kaupunkiseudut – teoksessa (Söderman & Saarela 2011) on määritelty toimivan ekologisen yhteyden leveydeksi taajamassa 300 m ja taajaman ulkopuolisella kaupunkiseudulla 500-1000 m. Lisäksi ekologisen yhteyden kapein kohta, ns. pullonkaula, ei saisi määritelmän mukaan olla leveyttään pitempi. Kaupunkialueella paikallisina ekologisina yhteyksinä toimivat kuitenkin myös tätä kapeammat viheryhteydet, kuten puronvarret. Kapeat metsäkaistaleet ovat kuitenkin herkkiä kaatumaan myrskyissä, ja tällainen metsä on käytännössä pelkkää reunavyöhykettä”.
Maakuntakaavaan merkityn Koivusillanjokilaakson viheryhteystarvetta ei ole riittävästi huomioitu kaavassa, joten se tärkeän ekologisen yhteyden ekologisen laadun vaarantamisen takia on maakuntakaavojen sekä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastainen.
Messilän matkailukeskus katkaisee Salpausselkä-Tiirismaan yhtenäisen, ekologisia ja virkistyksellisiä arvoja sisältävän alueen. Matkailukeskuksen menestys perustuu näihin samoihin arvoihin. Ekologinen yhteystarve on toteutettava golfkentän ja Keskikankaan teollisuusalueen väliin tarpeeksi leveänä.
Viherverkostoselvityksen ehdotus Hollolan alueelliseksi viherverkostoksi kuvat 7-1, 7-4, ei ole kaavassa toteutunut: Strategisen yleiskaavan päivityksen yhteydessä lähtökohdaksi ekologisen verkoston osoittamiseksi otetaan raportissa esitetty kartta 7-1. Verkoston osalta oleellisinta on kiinnittää huomioita verkoston kriittisimpiin kohtiin, jotka ovat joutuneet tai ovat juotumassa puristuksiin muun maankäytön osalta. Näiltä osin myös kaavamääräykset tulee olla riittävän sitovia.
TP-alue ja selv-alue osuu suurelta osalta laajalle yhtenäiselle metsäalueelle, jolle sijoittuu merkittäviä luontoarvoja.
Tässä valituksessa esitetyillä perusteilla Hollolan ympäristöyhdistys ry ja Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Hämeen piiri katsoo, että Hollolan strateginen yleiskaava 2020 on vaadituilta osiltaan kumottava lainvastaisena.
Varaamme mahdollisuuden valituksen täydentämiseen
Hollolassa 18.06.2021
Hollolan ympäristöyhdistys ry
Matti Laurila, pj Raimo Mikkola, taloudenhoitaja
0405953147
Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri
Petri Honkanen, pj Ina Rosberg, aluesihteeri