Kaksi ”kierrätyspuistoa” Hollolan strategisessa yleiskaavaehdotuksessa!
Hollolan valtuusto on ratkaisun edessä, onko asukkaiden terveysriskit, asumisviihtyisyys ja luontokadon estäminen päätöksen teossa etusijalla vai pyritäänkö kyseenalaiseen talouskasvuun edellisten kustannuksella. Kiertotaloutta harjoittavien yritysten saaminen asutustaajaman viereen hinnalla millä hyvänsä ei kuulosta hyvältä.
Maakuntavaltuusto päätti yksimielisesti Päijät-Hämeen jätteenkäsittelyalueen vaihemaakuntakaavasta, jossa kierrätyspuisto sijoitetaan Hollolaan kehätien eteläpuolelle. Maakuntakaava toimii ohjeena alemman tason kaavoitukselle. Päättämässä oli viisi valtuutettua kunnastamme, kaikki painoivat vihreätä nappia.
Osa Hollolan päättäjistä on ilmeisesti provosoitunut kehätien autuaaksi tekevästä voimasta taloudellisen kasvun edistämiseksi hinnalla millä hyvänsä. Kiertotalouteen liittyvien yritysten saaminen Hollolaan vaikuttaa pakkomielteeltä, kun Hollolan strategiseen yleiskaavaehdotukseen on ”kierrätyspuiston” lisäksi kehätien eteläpuolelle varattu TP-alue. Sen kaavamääräyksissä todetaan: Paassilta- alueen teollisuus- ja työpaikka-alueelle voidaan muun toiminnan ohella sijoittaa seudullisesti tärkeitä ja ympäristövaikutuksiltaan merkittäviä luonnonvara- tai muun logistiikan tai jätteen käsittelyn tai kierrätyksen yritystoimintaa.
Ehdotuksessa alueelle halutaan samoja toimintoja kuin kierrätyspuistoonkin lukuun ottamatta erilaisten jätteiden loppusijoitusta. Jotta kierrätysyritykset voivat jalostaa jätettä tarvitsevat ne sitä raaka-aineekseen yleensä suuria määriä ja varastoivat ne tontilleen lyhyemmäksi tai pitemmäksi ajaksi. Kuten on aiemmin käynyt ilmi ovat nämä erilaiset isot jätekasat (rakennus- ja purkujäte, elektroniikkajäte, energiaksi tarkoitetut jätteet, jopa erilaisia metallijätteet muoviosineen ym.) erittäin paloherkkiä sijaitsevat ne sitten hallissa tai ulkona.
Niiden sammuttaminen on työlästä, sammutusveden riittävyys ja toisaalta sammutushulevesien talteenotto ongelmallista. Lisäksi myrkylliset savut leijuvat jopa vuorokausien ajan vallitsevan tuulen mukana useiden kilometrien päähän. Strateginen yleiskaavaehdotus toteutuessaan tuo terveysriskejä ja asumisviihtyvyyttä alentavia toimintoja entistä lähemmäksi asutustaajamaamme.
Kaavaehdotuksessa ei ole otettu huomioon valtakunnallisia alueidenkäyttö-tavoitteita, joilla halutaan varmistaa että: ”Haitallisia terveysvaikutuksia tai onnettomuusriskejä aiheuttavien toimintojen ja vaikutuksille herkkien toimintojen välille on jätettävä riittävän suuri etäisyys”.
Kierrätyspuiston ja Paassillan TP-alueen toteuttaminen aiheuttaa Hollolassa väistämättä myös luontokatoa. Maakunnan päättäjät sijoittavat kierrätyspuiston luonnon ydinalueelle lähelle Melkkaanojaa ja Koivusillanjokea. Jo kierrätyspuiston rakentaminen mittavine kallioperän ja maan muokkauksineen varmasti tuhoaisi Vähäjoen ja sen latvapurojen geneettisesti alkuperäisen taimenkannan vaikka teknisin ratkaisuin sitä pyrittäisiinkin estämään.
EUROOPAN UNIONIN vesipuitedirektiivin (VPD) ympäristötavoitteina ovat, että vesimuodostumien tila ei huonone ja että niiden hyvä tila tai keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien hyvä ekologinen potentiaali ja hyvä kemiallinen tila saavutetaan vuoteen 2015 (nyk. 2027) mennessä (VPD 4(1) art.). Unionin tuomioistuimen Weser-tuomion (C-461/13) perusteella on selvää, että VPD 4 artiklan mukaiset vesienhoidon ympäristötavoitteet sitovat uuden hankkeen lupaharkintaa. Tuomioistuin linjasi, että jäsenvaltion on evättävä lupa ympäristötavoitteita vaarantavalta hankkeelta, ellei tavoitteista poiketa direktiivin mukaisesti.
Onneksi taimenen suojana on EU:n vesipuitedirektiivi, jonka tavoitteena on, että vesimuodostumien tila ei huonone vaan paranee. Niinpä EU:n tuomioistuin on linjannut, että jäsenvaltion on evättävä lupa ympäristötavoitteita vaarantavalta hankkeelta.
Matti Laurila
Hollolan ympäristöyhdistyksen pj