Metsiemme suojelusta
Etelä-Savon piirin puheenjohtaja Markku Nironen luovutti ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkoselle muistion ajankohtaisista luonnonsuojeluasioista.
Aloite Punkaharjun-Haarikon kansallispuistosta vuoden 2019 lopussa sai ministeriössä vastauksen, jonka mukaan alueelle sopii paremmin muut suojelun muodot.
15.8. ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen osallistui retkelle alueella ja pohdimme, miten asia voisi edetä. Myös UPM metsän omistajana on saadun tiedon mukaan valmis suojeluun, mutta METSO-korvausten sijaan mieluisampi olisi vaihtomaat, jotta teollisuuden puuntarve tulisi täytettyä.
Etelä-Savon piiri esitti Mikkoselle, että ES-ELY-keskusta on ohjattava asiassa suojelun toteutumiseksi.
Mitä eroa esimerkiksi METSO-suojelulla on kansallispuistoon? Ainakin yksi ero on, että kansallispuistossa on puistokäyttöön liittyviä infrakuluja johtuen sen virkistyskäytöstä. METSO-metsässä saa liikkua jokaisenoikeudella, siis jokamiehen ja -naisen oikeudella. Tässä vaiheessa tärkeimmäksi koetaan, että Haarikon alue on suojeltava tavalla tai toisella.
Vaikka METSO-ohjelman metsissä monimuotoisuuden turvaaminen on suojelualueiden keskeisin tehtävä, pidetään monilla laajoilla suojelualueilla yllä polkureitistöjä ja rakennetaan uusia reittejä sekä muuta retkeilyvarustusta. On siis mahdollista, että Haarikosta muodostuisi yksi lisä kestävälle virkistyskäytölle. Kiinnostus uusien puistojen perustamiselle on kasvanut, ja ympäristöministeriössä onkin nyt useampia uusia esityksiä käsiteltävänä. Kunnat näkevät puistot matkailijoita tuovina ja yhä enemmän toivottuina kohteina. Kansallispuistoissa on koettu myös kasvavan virkistyskäytön haittapuolia, joten asiaa on syytä punnita monesta näkökulmasta.
Etelä-Savo on metsävaltainen maakunta ja sellaisena tärkeä metsäteollisuuden puuraaka-ainelähde. Metsäteollisuuden alkupää on viritetty loppupään tarpeen mukaan ja kokonaisuuden hahmottaminen auttaa ymmärtämään, miksi metsämme muistuttavat yhä enemmän puupeltoja.
Tällä hetkellä luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan Etelä-Savon metsämaista suojeltua aluetta on 3,4 prosenttia ja tiukassa suojelussa vain 0,6 prosenttia. Monet lajit ovat hätää kärsimässä toistuvien ylihakkuiden maakunnassa.
Jälkikirjoitus.
Maa- ja metsätalousministeriön METSO-ohjelman suojelulla turvataan puuston rakennepiirteiltä edustavia ja lajistoltaan monimuotoisia metsäluonnon elinympäristöjä.
Yhden esimerkin asiasta tuo Huosion metsät (Savonlinnan) Kerimäellä.
Olen mukana Savonlinnan seurakunnan metsätyöryhmässä ja olen kokenut kuinka paikka on luonnonsuojelijalle yhtä aikaa huono ja hyvä. Huosion metsät ovat juuri sitä metsäteollisuuden himoitsemaa raaka-ainelähdettä ja seurakunnalle kaivattua tuloa. Toisaalta osin yli 150-vuotias mäntymetsä on Luonnosuojeluliiton metsätavoitteiden mukaan peruste suojelulle. Metsäryhmän jäsenenä jouduin käyttämään itseäni kokeneempaa metsässä katsomassa METSO-ohjelman soveltuvuuden kohteeseen ja sellaista emme havainneet.
Pienellä laskutoimituksella voi päätellä, että metsiä on viimeksi hakattu kun Kerimäen temppeli rakennettiin.
Nyt joudun palaamaan aiheeseen jonkin verran tällä tekstillä ja pohdinnalla. Se, että alueella ei olisi suojeluarvoa METSO-ohjelman mukaan ei tarkoita, etteikö sillä olisi suojeluarvoa muuten. Olen saanut useampia yhteydenottoja seurakuntalaisilta ja muilta Huosion metsien osalta. Asia on hyvin merkityksellinen ja vaikka päätös on ollut meille sen tehneille raskas, emme voi ymmärtää miten rakas alue on sen hyvin tunteville ja sinne henkilökohtaisen tunnesiteen muodostaneille. On aivan oikein, että seurakuntaa kritisoidaan avoimuuden puutteesta: asiasta olisi pitänyt ehdottomasti tiedottaa jo ennen päätöksen ja kauppojen tekoa, jotta olisi ollut tilaa keskustelulle. Lopputulos olisi varmaan ollut sama kuin nyt, mutta yleisen keskustelun kautta syntynyt päätös on aina parempi.
Mitä hyvää seurakunnan metsäryhmään kuulumisesta voi olla luonnonsuojelijalle? Savonlinnan seurakuntavaltuusto otti vastaan Heinäveden Luonnonystävät ry:n aloiteen alueensa hankkimisesta METSO-suojeluun. Kokouksen pöytäkirjan lopussa muut asiat -pykälän sekä asian esittäneen mukaan vastaanotto oli (erittäin) myönteinen. Tässä vaiheessa olen kuullut, että asia on etenemässä. Samassa yhteydessä valtuustosta esitettiin toiveita, mikäli muita vastaavia kohteita olisi löydettävissä, voitaisiin esityksiä ottaa vastaa enemmänkin.
Myös seurakunnan piirissä olisi mahdollista edistää monipuolisia metsänhoitokeinoja kuten jatkuvapeitteistä metsäkasvatusta. Kyse ei ole niinkään tahdosta vaan osaamisesta ja toivotaan, että jatkossa Savonlinnan seurakunta voisi olla avaamassa ovia luonnon monimuotoisuudelle.
Heikki Härkönen
Kuvat Heikki Härkönen,
Kerimäen puukirkko https://www.flickr.com/photos/robin-root/222330641 Lisenssi: CC BY-SA 2.0
Päivitys 10.11. Ely-keskuksen luonnonarvo ja metsäinventointi toimitettiin seurakunnan metsätyöryhmälle 27.10. Raportin mukaan Huosio hakkuuseen myydystä alueesta 75% on METSO-I-luokkaa ja asiasta on viestitty seurakunnalle jo aiemmin syksyllä. Seurakunta pyrkii arvioimaan mahdollisuudet uudelleen ja asiaa on käsitelty useammassa kirkkoneuvoston kokouksessa. Kirjoitin UPM:n edesottamuksista erillisen tekstin.
Päivitys 8.3.2021 Seurakunta on kuunnellut kaikkia osapuolia ja päätynyt suojelemaan alueen. UPM tuli hienosti vastaan, myöhään mutta riittävän ajoissa ja korvaavat puut löytyi, joilla ei ole samanlaista suojeluarvoa.