Ajatuksia luon­non­suo­je­lus­ta – lue Anna-Mari Mikkolan blogi

Olen nyt reilun kuukauden ajan tutustunut Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin toimintaan työkokeilijana. Näin lyhyessä ajassa en ole ehtinyt nähdä toiminnasta kuin pienen pintaraapaisun, mutta mieleen on noussut ristiriitaisia ajatuksia. Luonnonsuojelu. Luonnonsuojelija. Sanoja, jotka herättävät mielikuvia rohkeista ja aikaansaavista, äänekkäistäkin ihmisistä, jotka taistelevat sitkeästi luonnon puolesta.

Aloin pohtia, voinko sanoa itseäni luonnonsuojelijaksi, onko itselläni näitä ominaisuuksia. Kuljen omia polkujani, en ole sanavalmis enkä erityisen aktiivinenkaan. Olen ollut koko ikäni tarkkailija, havaintojen tekijä. Olen luonnon ystävä, mutta luontohavaintoja teen lähinnä omaksi ilokseni ja kuvia näkemästäni saatan julkaista Instagramissa. Rakastan kuljeskelua ja tutkimusretkiä lähiluonnossa. Sairastumiseni jälkeen vauhti hiljeni ja se avasi minulle aivan uuden maailman: luonnon lukemattomat pienet yksityiskohdat, joita ei aikaisemmin ehtinyt huomata. Erityisesti minua kiehtovat ja kiinnostavat hyönteiset ja kasvit.

Sahapistiäisen toukka ruokailemassa.

Olen maalta kotoisin ja käyn edelleen viikoittain vanhempieni luona. Vaikka lapsuuden kotini on keskellä kylää, luonnon tapahtumia voi seurata ikkunoista, mistä on iäkkäille vanhemmilleni paljon iloa. Närhet ja oravat käyvät syksyisin keräämässä tammenterhoja ja talvisin lintulaudalla. Rusakoita liikkuu pihapiirissä myös ja metsäkauriitakin on läheisellä pellolla näkynyt.

Pihapiiri on saanut olla viime vuosina lähes luonnontilassa ja muutoksen huomaa – lintuja on pihapiirissä enemmän, ja viime talvena myös kaikki kylän rusakot (ainakin siltä tuntui). Viime kesänä oli myös haarapääskysiä. Pesintä talon räystään alla onnistui ja pääskysen poikien lentelyä oli mukava seurata. Loppukesällä pihalle tulivat myös västäräkit. Naakat pitävät huolen siitä, ettei talvellakaan ole hiljaista. Naakkapariskunta on pesinyt vanhan navetan savupiipussa jo useita vuosia ja pihatammen latvassa on koko parven mukava viettää aikaa.

Kultakuoriaisen välilasku.

Pohdinnoissani tulin siihen lopputulokseen, että luontoa voi suojella monella tavalla. Luonnon havainnoiminen, tutkiminen ja pihan hoitamattomuus on myös luonnonsuojelua. Tarvitaan heitä, joilla on rohkeutta ja tahtoa toimia aktiivisesti ja viedä asioita eteenpäin, sekä heitä, jotka havainnoivat luontoa, vaikka vain kotipihalla tai kaupungin joutomaalla.

Luonnonsuojelu on toimintaa, jonka tavoitteena on eliölajien, luontotyyppien, luonnon monimuotoisuuden, luonnonkauneuden ja maisema-arvojen säilyttäminen.

Wikipedia

Anna-Mari Mikkola, ammatillinen kuntoutuja