Luonnonsuojelupiiri valitti Höytiönsuolle myönnetystä turvetuotannon ympäristöluvasta
Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri teki valituksen Vaasan hallinto-oikeuteen aluehallintoviraston joulukuussa 2019 myöntämästä Höytiönsuon turvetuotantoa koskevasta ympäristöluvasta. Valitus on luettavissa alla.
Lappeenranta 30.12.2019
Suomen Luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjala ry
Katariinantori 6
53900 Lappeenranta
saimaa@sll.fi
Vaasan hallinto-oikeus
PL 204
65101 Vaasa
vaasa.hao@oikeus.fi
Päätös johon haetaan muutosta
Etelä-Suomen Aluehallintoviraston Lappeenrannan Höytiönsuolle myöntämä turvetuotantoa
koskeva ympäristölupa
Päätös Nro ESAVI / 457 / 2019
Asia
Suomen Luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjala ry esittää Etelä-Suomen aluehallintoviraston
päätöksellä Vapo Oy:lle Lappeenrannan Höytiönsuolle myöntämän turvetuotantoluvan hylkäämistä.
Perustelut
1. Höytiönsuon turvetuotantohanke heikentäisi vakavasti luonnonarvoiltaan erityisen arvokasta
Höytiönlampea ja sen myötä koko Konnunsuon valtakunnallisesti merkittävää lintujen pesimä- ja
muutonaikaista levähdysaluetta. Alueella on uhanalaisia erityissuojeltavia ja direktiivilajeja.
Hankkeen toteutuminen heikentäisi EU:n luontodirektiivin IV direktiivilajin viitasammakon
elinympäristöä.
2. Turvetuotantohanke estäisi välttävässä tilassa olevien Vuoksen vesistöalueen Leppäsjoen,
Suokumaanjoen ja Suokumaanjärven vesistön hyvän tilan saavuttamisen EU:n
vesipuitedirektiivissä ja vesienhoitolaissa määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti. Suunniteltujen
vesiensuojelurakenteiden tarpeellinen toimivuus ei ole ennakoitavissa.
3. Turvetuotantoalue uhkaa kalataloushankkeita ja virkistyskalastusta.
4. Hanke heikentäisi merkittävästi asukkaille ja retkeilijöille tärkeän ulkoilu- ja virkistysalueen
arvoa.
5. Hanke on alueen kaavamerkintöjen, suojelumääräysten sekä alueen kehittämistä koskevien
suunnitelmien vastainen.
6. Alueella v. 2018 tehdyssä perhosselvityksessä havaittiin erityissuojeltava perhoslaji
suovenhokas (Nola karelica) (Markku Suoknuuti, kesäkuu 2018)
Höytiönsuolle kaavaillun Vapo Oy:n turvetuotantoalueen vaikutukset vesistöön ja muihin
luontoarvoihin
HÖYTIÖNLAMPI
Pienvesien suojaamisessa on ensisijaisesti kysymys luonnon monimuotoisuuden ja biologisen
tuottokyvyn säilyttämisestä. Luonnonsuojelulainsäädännön uudistamista koskevassa hallituksen
esityksessä on vesilain 1. luvun 15 a §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että lampien ja
pienten järvien merkitys biodiversiteetin turvaamisessa on suuri. Ne luovat etenkin
metsäympäristössä tärkeätä ekosysteemin vaihtelua sekä luonnon monimuotoisuutta ylläpitäviä
reuna- ja vaihettumisvyöhykkeitä. Niiden merkitys useiden eläinlajien biologisen tuottokyvyn
kannalta on huomattava. Usein ne ovat myös linnuille tärkeitä. Tehdyt selvitykset osoittavat, että
pienvesien määrä on veden pinnan laskemisen johdosta ja muista syistä viime vuosina vähentynyt.
Höytiönlammen rantaluhta on silmälläpidettävä luontotyyppi: avoluhta. Höytiönlammen rannat ovat
sara- ja ruoholuhtaa. Kyseessä ovat arvokkaat luontotyypit. Välittömään läheisyyteen suunniteltu
turpeenkaivualue vaikuttaa Höytiönlammen rantaluhtiin vesitasapainon muututtua kuivattavasti.
Vapon työmaasuunnitelmakartassa esitetyt suojaetäisyydet lampeen ovat harhaanjohtavia, koska ne
on määritelty lammen vesirajaan. Suojaetäisyys pitää mitata rantaluhdan ja alkavan suomaan
rajapinnasta. Rantaluhta ylläpitää runsasta ja monimuotoista kasvi- ja eläinpopulaatiota, joista
tärkein on viitasammakko.
Höytiönlammessa ja sen ranta-alueella elää voimakas viitasammakoiden populaatio.
Viitasammakko (Rana arvalis) on luontodirektiivin liitteen IV laji, joka vaatii tiukkaa suojelua.
Liitteessä IV lueteltujen eläin- ja kasvilajien tahallinen tappaminen, pyydystäminen, häiritseminen
ja kaupallinen käyttö on kielletty. Lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää tai
heikentää. Turvetuotanto vesistövaikutuksineen tulisi heikentämään voimakkaasti lajin
elinympäristöä.
Vapo Oy:n ympäristölupahakemuksessa luontoselvitys ja johtopäätökset ovat erittäin ylimalkaisia
ja riittämättömiä. Vaikutukset viitasammakon elinpiirin ja populaation säilymiseen puuttuvat. Sama
koskee mm. uhanalaisia ja direktiivikorentolajeja. Idänkirsikorento on havaittu lammella vuonna
2007 tehdyssä tutkimuksessa. Vapon tilaaman korentokartoituksen mukaan idänkirsikorentoja ei
lammella esiintynyt. On kuitenkin huomioitava kartoituksen ajankohta, joka ei ollut
korentoasiantuntijoiden (Suomen Sudenkorentoseura/puheenjohtaja Petri Pynnönen,
puhelinkeskustelu 8.5.2012, Jouko Rantanen, puhelinkeskustelu 8.5.2012), näkemyksen mukaan
optimaalinen. Vapon teettämän selvityksen ajankohta ei ollut optimaalinen myöskään toisen
alueella mahdollisen ja luontodirektiivin IV a liitteessä mainitun korentolajin, täplälampikorennon
esiintymisen selvittämiseksi. Tästä johtuen vaadimme oikean ajankohtaisen, uuden Vapon
kustantaman tutkimuksen tekemistä idänkirsi- ja täplälampikorentojen mahdollisesta esiintymästä
Höytiönlammella.
Turpeenkaivuun pölyn vaikutusalue, ajatellen viitasammakkopopulaation elinolosuhteitten
heikkenemistä ulottuu lampeen asti, koska turvepölyn ajautuminen lampeen tulee olemaan erittäin
runsasta. Turvepöly voi aiheuttaa lammen vesiekologian muuttumisen viitasammakon
elinmahdollisuuksia heikentävään suuntaan.
Lammen pinnankorkeuden alenemista ei voida myöskään poissulkea suoalueen hydrologisen tilan
muuttuessa kuivatustoimenpiteiden seurauksena.
Viitasammakon lisääntyminen tapahtuu lammen rantaluhta-alueella. Lammen vedenpinnan tason
lasku joko äkillisesti tai pidemmän aikajakson kuluessa voi muuttaa nykyisen rantaluhdan tilaa lajin
lisääntymisen kannalta epäedulliseen suuntaan.
Höytiönsuolla 1960-luvulla tehtyjen kuivatustoimenpiteiden seurauksena lammesta lähtee ojia
Vapon suunnitteleman tuotantoalueen suuntaan. Viitasammakko käyttää myös kyseisiä ojia lepäilyja
lisääntymisalueinaan. Ojien kuivuminen yläpuolisen suoalueen kuivatuksen seurauksena
heikentää viitasammakon elinolosuhteita.
Turvetuotantoon suunniteltu alue sijaitsee noin 200 m päässä lammen rantaluhdasta, sivuten
lammen rantaluhtaa noin kahdensadan metrin matkalta.
Tutkimustiedon mukaan viitasammakko voi liikkua jopa 1000 m etäisyydelle kutualueesta
etsiessään suotuisaa talvehtimispaikkaa (Jokinen, M. 2012 ja Kovar ym 2009). Tähän
tutkimustietoon perustuen on mahdollista, että lammen viitasammakkopopulaatio käyttää
luvanhakijan toiminnan vaikutuspiirissä olevia ojanuomia talvehtimisalueinaan. Ojien hydrologian
ja ekologisen tilan muuntuminen voisi vaikeuttaa viitasammakon talvehtimisolosuhteita
Höytiönlammen alueella merkittävästi.
Ottaen huomioon kaivualueen kuivatus- ja pölyvaikutuksen sekä läheisyyden Höytiönlampeen, voi
viitasammakkopopulaatiolle koitua ennalta arvaamatonta, populaation säilymisen kannalta
merkittävää haittaa.
Suomen Luonnonsuojeluliitto Etelä-karjala ry katsoo vastoin Etelä-Suomen Aluehallintoviraston
tulkintaa suunnitellun turpeenkaivualueen heikentävän luontodirektiivin liitteen 1V (a) lajeihin
kuuluvan viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkoja Höytiönlammmessa ja sen lähialueilla.
Vuonna 2018 tehdyssä perhoskartoituksessa löydettiin erityissuojeltava perhoslaji suovenhokas
(Nola karelica). Vapo ja aluehallintovirasto aliarvioivat kyseisen perhoslajin elinolosuhteiden
heikkenemisen, alueen turpeenkaivuun mahdollisesti käynnistyessä. Perhoshavainnot on tehty
suunnitellun 9 ha pintavalutuskentän alueella, jota perhoshavainnon takia pienennettiin 6 ha
kokoiseksi. Jos pintavalutuskenttä rakennetaan suunnitelmien mukaisesti, ulottuu sen suota ja sen
pintakasvillisuutta muuttava vaikutus laajalle alueelle heikentäen uhanalaisen ja erityissuojeltavan
suovenhokkaan elinolosuhteita.
Ympäristönsuojelulain 41§: n 3 momentin mukaan ympäristölupa-asiaa ratkaistaessa on
noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.
Luonnonsuojelulain 49 §:ssä todetaan, että Luontodirektiivin liitteessä tarkoitettuihin eläinlajeihin
kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.
Höytiönlampi on arvokas lintujen pesimä- ja muutonaikainen levähdys/ ruokailualue osana
Konnunsuon valtakunnallisesti merkittävää lintualuetta.
Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri on teettänyt Konnunsuolla laajaa lintujen pesimä- ja
muutonaikaisen levähdysalueen kartoitusta. Tekijänä on T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen.
Lintuselvitys vuodelta 2011- 2014 selvitys palvelee tavoitetta saada Konnunsuo hyväksytyksi IBA
–alueeksi (maailmanlaajuisesti merkittävä lintualue). Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri toimittaa
teettämänsä linnustoselvityksen valitusasiakirjan liitteenä myöhemmin vuoden 2020 talvella.
Samoin toimitamme FL Pertti Koskimiehen asiantuntijalausunnon. Joidenkin Höytiönsuolla
säännöllisesti pesivien huomionarvoisten lintulajien, kuten lintudirektiivin I liitteessä mainittujen
kehrääjän (vuosittain useita reviirejä), teeren (Etelä-Karjalan oloissa vahva pesimäkanta,
kymmenien yksilöiden talviparvia; silmälläpidettävä) ja metson (silmälläpidettävä) esiintymistä
koskeva tieto on kokoamatta ja toimitetaan valituksen liitteenä myöhemmin.
Vapon tekemät viitasammakko- ja linnustoselvitykset ovat puutteellisia ja vanhentuneita.
Vapo Oy:n turvetuotantohanke Höytiönsuon alueella tulisi pilaamaan Höytiönlammen veden
laatua pölyvaikutuksen ja vedenpinnan laskun vuoksi, eläimistöön vaikuttavan
meluhäirinnän vuoksi ja heikentäen ranta-alueiden luontotyyppejä ja lajien elinympäristöjä.
Lammet ovat arvokkaita pienvesiä, joiden heikentäminen on kielletty vesilaissa. Kaikki
eteläisemmän Suomen lampiluontotyypit on arvioitu uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi
(lukuun ottamatta kalliolampia).
Kaivualue sijaitsee lähimmillään noin 200 metrin etäisyydellä lammen rantaluhdasta. Kaivuun
syvyys tuotannon loppuvaiheessa on lammen nykyisen pintatason alapuolella. Tämä
todennäköisesti aiheuttaa lammen veden pinnan tason laskun, jopa kuivumisen. Arvokkaan,
maakuntakaavassa suojelumerkinnän saaneen lintuveden vaarantuminen voisi olla mahdollista, jopa
todennäköistä.
Lammen vedenpinnan taso on viime vuosina tuntemattomista syistä laskenut, jonka vuoksi
Metsähallitus Luontopalvelut on v. 2019 aloittanut lammen vedenpinnan tason seurannan.
Myöhemmin on tarkoitus aloittaa mahdolliset toimenpiteet lammen pinnantason nostamiseksi.
Ympäristöluvan hakija ei lupahakemuksessaan esitä mitään tutkimukseen perustuvaa tietoa, jolla
pois suljettaisiin turpeen kaivun aiheuttama lammen vedenpinnan tason lasku, ekologisen tilan
heikkeneminen tai lammen kuivuminen.
Suomen Luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjala ry katsoo, ettei Etelä-Suomen Aluehallintovirasto
päätöksessään ota riittävästi huomioon ympäristösuojelulain 42 §:n ja 7-9 §:n antamia määräyksiä.
VAIKUTUKSET ALAPUOLISEEN VESISTÖÖN
Turvetuotannon jätevedet on tarkoitus johtaa laskuojalla alapuoliseen vesistöön reittiä Rajaoja-
Leppäsjoki-Suokumaanjoki-Suokumaanjärvi. Sieltä ne laskevat edelleen Venäjän puolella
Laatokkaan. Höytiönsuon suunniteltu tuotantoalue sijaitsee Vuoksen vesistöalueella ja siellä
Leppäsjoen valuma-alueella.
Konnunsuon alueen järvet ovat Eväksenjärvi, Höytiönlampi ja Vuokseen laskeva Suokumaanjärvi.
Suokumaanjärven länsipäässä on YSA – luonnonsuojelualue, joka kuuluu valtakunnallisesti
merkittävien lintuvesien suojeluohjelmaan, kuten Eväksenjärvikin.
Vesihoitolaki ja EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi määrittävät vesiensuojelun ja -hoidon yleiseksi
tavoitteeksi sen, että jokien, järvien, rannikkovesien ja pohjavesien vähintään hyvä tila tulee
saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Tätä tavoitetta vasten Vapo Oy.n lupahakemuksessa todettu
arvio on vastuuton: ”Hankealueen kuivatusvesillä ei ole normaalissa tilanteessa kovin merkittävää
vaikutusta alapuolisen vesistön tilaan. Kuormituksen ei arvioida vaikuttavan alapuoliseen vesistöön
niin paljon, että se muuttaisi vesialueiden tilaa merkittävästi. ”
Leppäsjoen valuma-alueen veden laatu on jo nyt hälyttävä. Syynä on voimakas hajakuormitus:
Konnunsuon vankila-alueen jätevedet, maatalous, haja-asutus ja ojitettujen soiden aiheuttama
kuormitus.
Rajaoja on runsashumuksista, erittäin rehevää ja lievästi hapanta, kiintoainepitoisuus on melko
suuri.
Leppäsjoki on humuksen ruskeaksi värjäämää, ravinnepitoisuuksien perusteella erittäin rehevää,
sameaa, lievästi hapanta, veden kiintoainepitoisuus melko suuri, happitilanne 1990 –luvulla ollut
tyydyttävä.
Suokumaan joen yläjuoksulla Kupinjoen yhtymäkohdan alapuolella vesi on runsashumuksista,
lievästi hapanta ja erittäin rehevää, happitilanne on joen yläjuoksulla ollut hyvä 1990-2000-luvuilla.
Suokumaanjoen alajuoksulla vesi on neutraalia, sameaa ja veden kiintoainespitoisuus melko suuri,
happitilanne on sama kuten yläjuoksulla.
Suokumaanjärven vesi on 1990-2000 -luvuilla ruskeavetistä, keskihumuksista, sameaa ja lievästi
hapanta, rehevää, kiintoainespitoisuus melko suuri, ajoittain syvänteen happipitoisuus on
lämpötilakerrostuneisuuden lopuilla ollut hyvin alhainen. Pitkällä aikavälillä orgaanisen aineen
pitoisuus on kasvanut ja vesi tummentunut.
Suokumaan järvi on voimakkaasti rehevöitynyt, happiongelmallinen ja sisäkuormitteinen, mikä
edelleen lisää rehevöitymistä. Järven ekologinen tila on arvioitu välttäväksi. Kaakkois-Suomen
vesienhoidon toimenpideohjelmassa Vuoksen vesistöalueella vuosille 2010-2015 todetaan, että
hyvää tavoitetilaa ei voida saavuttaa vuoteen 2015 mennessä, vaan se voidaan saavuttaa tai turvata
nykykäytännön mukaisesti tehtävillä, pääasiassa maatalouteen kohdistuvilla toimenpiteillä vuoteen
2021 mennessä.
Tämän arvion perusteella vesistöalue ei kestä mitään kuormituksen lisäämistä.
VESIENSUOJELURAKENTEET EIVÄT OLE RIITTÄVIÄ
Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015 todetaan, miten turvetuotannon
kuormitus vaihtelee vuosittain, vuodenajoittain sekä sijainnin mukaan. Suurten valuntojen ja
rankkasateiden aikana vesistöön tuleva kuormitus voi olla huomattavaa. Myös talvella huuhtoutuu
sekä ravinteita että kiintoainetta. Tuotantoaluekohtaisissa ominaispäästöissä on suurta vaihtelua sekä
veden että turpeen laadusta ja valunnasta johtuen. Vaikutusten pysyvyys ja merkittävyys riippuu
vesistön herkkyydestä ja muun muassa virtausolosuhteista. Toiminta tapahtuu tyypillisesti pitkän
aikaa samassa paikassa, jolloin vesistövaikutuksetkin voivat kertyä pitkän ajan kuluessa.
Kuormituksella on paikoin suuri paikallinen merkitys vastaanottavissa vesistöissä.
Vapo ilmoittaa, että ”Höytiönsuon turvekentän kuivatusvesien käsittelyyn kuuluvat sarkaojien
eristysojat, päisteputkirakenteet, laskeutusallas ja pintavalutuskenttä. Vedet johdetaan
pintavalutuskentälle pumppaamalla ympärivuotisesti. Alueelle suunnitellut rakenteet ovat parhaan
käyttökelpoisen tekniikan mukaiset. Puhdistetut kuivatusvedet johdetaan laskuojalla alapuoliseen
vesistöön reittiä Rajaoja-Leppäsjoki-Suokumaanjoki-Suokumaanjärvi.
Talvisateet ja kevättulvat, joita ilmastonmuutos lisää, heikentävät pintavalutuskenttien tehoa
voimakkaasti. 90 prosenttia turvepäästöistä tapahtuu tulva-aikoina, jolloin vesiä ei saada millään
keinoilla puhdistettua. Suurin osa tulvista syntyy hyvin äkillisesti, jopa muutamien vuorokausien
sisällä. Ilmastonmuutoksen edetessä talviaikaiset nopeat säänmuutokset runsaine sademäärineen
tulevat aiheuttamaan pintavalutuskentän reduktion ajoittaiseen romahtamisen, johtuen jäätyneestä
kentän pintakerroksesta. Ominaiskuormitusta käytetään kertomaan suolta turpeennostoaikana
irtoavan ja vesistöön huuhtoutuvan typen, fosforin ja kiintoaineen keskiarvomäärät. Näihin
laskelmiin perustuvat lupapäätösten arviot turpeenkaivuun alapuolisissa vesistöissä aiheuttavista
haitoista. Nämä kuormitusluvut eivät kuitenkaan vastaa turpeennoston aiheuttamaa todellista suo- ja
turvekerroskohtaista ravinteiden ja orgaanisen aineen huuhtoumaa, sillä erot soiden ja suokerrosten
välillä voivat olla 20-kertaisia. Suoalueen ominaisuudet vaikuttavat veden puhdistumiseen.
Höytiönsuon päästöjen arviointi keskimääräislukujen perusteella ei myöskään ole pitävää. Ennen
kaikkea Höytiönsuon päästötaso tulee suhteuttaa alapuolisen vesistön tilaan. Sitä ei voi tehdä
keskiarvon pohjalta alapuolisen vesistön kuormituskyvyn ollessa erittäin heikko.
Humuspäästöjen mittausta ja tarkkailua toteutetaan kiintoainemittauksilla, mutta orgaanisen
aineksen päästöistä 90 prosenttia menee ohi näiden mittausten. Lupakäsittelyssä kiintoaineeksi
lasketaan vain karkeammat turvepartikkelit, jotka tarttuvat näytevedestä suodattimeen. Kuitenkin
vesiasiantuntijoiden mukaan suurin osa turvesoilta ja ojituksista karkaavasta orgaanisesta aineksesta
on pienempiä partikkeleja ja liukoista ns. humusta.
Koska humusta ja hienojakoisinta ainesta ei päästöjä ja haittoja arvioitaessa lasketa kiintoaineeksi,
lupapäätöksen ominaiskuormitusluku kertoo vain alle kymmenen prosenttia todellisesta
kokonaishuuhtoumasta.
Vapo Oy esittää arvion, että tuotantovaiheessa Höytiönsuon nettokuormitus vesistöön on noin 1580
kg/a kiintoainetta, 7 kg/a fosforia ja 390 kg/a typpeä pintavalutuskentällisten turvetuotantoalueiden
keskimääräisten kuormitusten perusteella arvioituna. Edellisten perusteella ja vesistöhaittojen tultua
yleisesti tietoisuuteen Suomessa, nuo arviot eivät ole pitäviä jättäessään kiintoaineen
hienojakoisimman osuuden huomiotta.
Virhe arvioissa syntyy myös siitä, että kiintoaineen määrä ilmoitetaan kuiva-aineena. Kuitenkin
kilosta kuivaa turveainesta voi sen vettyessä syntyä 50 litraa löyhää turvehöttöä järven pohjaan.
Höytiönsuon alueella sijaitsevan Ekoneva Oy:n tuotantoalueen pintavalutuskenttä sijaitsee noin
puoli kilometriä Vapon suunnitteleman pintavalutuskentän koillispuolella. Kyseisen kentän
puhdistusteho on heikko verrattuna keskimääräisiin pintavalutuskenttien puhdistustehoihin, typen
osalta kentän reduktio on vain 1,7 % ja COD:n osalta vahvasti negatiivinen -88 % (Saimaan vesi Oy
tarkkailutulokset vuodelta 2011, tutkija Johanna Ritari).
Etelä-Suomen aluehallintovirasto hylkäsi ympäristölupapäätöksellään 11.11.2014 Ekoneva oy:n 22
ha turvetuotantoalueen laajennuksen Höytiönsuolla, perustuen pintavalutuskentän heikkoon
puhdistustehoon. On mahdollista, että Vapon suunnitteleman pintavalutuskentän reduktio jää yhtä
heikoksi kuin Ekoneva oy: n pintavalutuskentällä on tapahtunut, johtuen maaperän oletettavasti
samankaltaisista geologisista ja kemiallisista ominaisuuksista.
Vesistöön turpeennosto- ja suometsäojitusalueilta kulkeutuva ja pohjaan kertyvä orgaaninen aines
aiheuttaa hajotuksen kiihtymistä. Hajotuksessa mikrobit kuluttavat happea ja vapauttavat ilmaan
hiilidioksidia tai hapen loputtua metaania. Kun happi loppuu, alkaa pohjasta vapautua sinne aikojen
saatossa kertynyttä, mm. maataloudesta peräisin olevaa fosforia. Liuennut fosfori on järvissä
minimiravinne, jonka lisääntyminen saa levät valtavaan kasvuun. Tämä näkyy niin verkkojen
limoittumisena kuin sinileväkukintoinakin. Suokumaanjärvi , jossa on sisäistä kuormitusta, ei kestä
ulkoisen kuormituksen lisääntymistä.
Ympäristösuojelulaissa mainittu varovaisuusperiaate tulee ottaa huomioon Höytiönsuon
lupakäsittelyssä, koska kuivatusvesien ravinne- ja kiintoainepäästöt voivat aiheuttaa alapuoliselle
vesistölle ennalta arvaamatonta vakavaa pilaantumista.
Suomi on EU-päätöksin ja kansallisella lainsäädännöllä sitoutunut nostamaan vesistöjensä
tilan hyvälle ekologiselle tasolle. Laki vesienhoidosta tarkoittaa, että vesistöissä, joiden tila
heikkenisi lisäpäästön myötä, ei minkäänlaisia lisäpäästöjä voida sallia. Samoin tilanteessa,
jossa lisäpäästö estäisi vesistön tilan paranemisen hyväksi, ei lisäpäästöä voida hyväksyä.
Vaikutukset kalakantoihin ja kalastukseen
Vuonna 2004 aloitetun EU-rahoitteisen Jyväskylän yliopiston ympäristötutkimuskeskuksen
Suokumaanjärven ja Suokumaanjoen tukimusprojektin tarkoituksena on vesistöalueen tilan
parantaminen, ja kalastus- sekä muun virkistysarvon lisääminen.
Tutkimusprojektin aikana suoritetuissa koekalastuksissa on Suokumaanjoen keskijuoksulla saatu
saaliiksi myös arvokaloihin kuuluvaa harjusta. Viimeiset koekalastukset on suoritettu vuonna 2017,
jolloin harjuksia myös löytyi.
Harjuskannan geneettisen alkuperän määritys on meneillään, todennäköistä on, että
Suokumaanjoessa esiintyvä harjuskanta olisi alkuperäistä Vuoksen vesistön harjusta.
Vesiekologisten muutosten johdosta geneettisesti alkuperäisten arvokalakantojen säilyttäminen
Suokumaanjoen vesistössä vaarantuisi vakavasti, jos Vapon Höytiönsuon turpeenkaivuhanke
toteutuisi.
Matturinkosken alueella on tarkoitus lähiaikoina aloittaa Kaakkois-Suomen Ely-keskuksen toimesta
mittava kutusoraikkojen kunnostustyö. Jos Höytiönsuon turpeenkaivuu käynnistyisi, se vaarantaisi
arvokkaan vaelluskalakannan elvyttämiseksi tehdyt toimenpiteeet.
Vapo toteaa, että ”hankkeen vaikutuksen kalastoon ja kalastukseen sekä virkistysarvoon arvioidaan
jäävän melko lieväksi koko purkuvesistössä.” Kielteisiä vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen
ei voi korvata kalatalousmaksuilla.
Kalataloushankkeiden toteutumisen edellytyksenä on myös vedenlaadun paraneminen.
Vesistökuormitus vaikuttaa kalojen elohopeapitoisuuteen. Kalojen ja veden elohopeapitoisuus tulee
määritellä. ”Kalojen korkeita elohopeapitoisuuksia esiintyy vesienhoitoalueella runsaasti
humusyhdisteitä sisältävissä vesistöissä, koska elohopea sitoutuu voimakkaasti orgaaniseen
ainekseen. Humuksen huuhtoutumista aiheuttavien tekijöiden on arvioitu toimivan
elohopeakuormituksen lisääjinä.” (Kaakkois-Suomen hyvän vesien tilan saavuttaminen)
Turvetuotanhanke tuhoaisi tärkeän ulkoilu- ja virkistysalueen
Ympäristönsuojelulain 6§:ssä todetaan: ”Sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava
huomioon mm. muut mahdolliset sijoituspaikat alueella, toiminnan luonne ja pilaantumisen
todennäköisyys, onnettomuusriski ja alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva
oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset.”
Vapon ympäristönlupahakemuksessa todetaan, että Höytiönsuon alueella ei ole maisemallisia tai
virkistyskäyttöarvoja. Väite on harhaanjohtava ja ristiriidassa kaavamerkintöjen ja käytännön
kanssa. Hanke sijaitsee luontomatkailun ja virkistyksen kohdealueella. Kaavamerkintä on ml (maaja
metsätalousalue, jolla on luontoarvoja. Alue on asukkaille pitkäaikaisesti ollut marja-, sienestys- ja
ulkoilualuetta. Ne ovat suo-, metsä- ja vesiluonnon ekopalveluja, joilla on sosiaalinen,
henkinen, fyysinen ja myös taloudellinen merkitys. Näin oli myös vankilan toiminnan aikana.
Virkistysarvojen merkitys korostuu uudestaan, kun vankilarakennuksiin on perustettu pakolaisten
vastaanottokeskus.
Höytiönlammen länsilaidalla on Konnunsuon vankilan toimesta rakennettu laavu ja muita retkeilyja
virkistyskäyttöä palvelevia rakenteita. Turpeenkaivuhankkeen toteutuminen merkitsisi alueen
käyttöarvon romahtamista.
Suomen Luonnonsuojeluliitto Etelä-karjala ry ei hyväksy Etelä-Suomen Aluehallintoviraston
laintulkintaa toiminnan sijoituspaikasta.
Vaikutukset lähiasutukseen
Marttilan kyläalue sijaitsee hankealueen eteläpuolella, lähin vakituisesti asuttu talo n. 500 metrin
etäisyydellä tuotantolohko 1 reunasta. Keräys- ja aumaustyövaiheen aikana syntyy merkittäviä
pölypäästöjä, jotka voivat kulkeutua asumisviihtyvyyshaittaa aiheuttaen jopa 700 metrin
etäisyydelle tuotantoalueesta. Meluhaitat ja turvepöly voivat yhdessä aiheuttaa
naapuruussuhdelaissa tarkoitetun 17§:n 1.mom mukaista kohtuutonta haittaa.
Hanke on ristiriidassa kaava- ja suojelualuemerkintöjen sekä alueen maisema-arvojen kanssa
Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri teki vuonna 2008 aloitteen ympäristöministeriölle laajan
suojelualueen perustamiseksi Konnunsuolle arvokkaan luonto-, kulttuuri- ja maisema-alueen
säilyttämiseksi. Ympäristöministeriö piti aloitetta tärkeänä ja kartoitti keskeisten tahojen kantoja
suojeluesitykseen. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, Metsähallituksen Etelä-Suomen
luontopalvelut, Lappeenrannan kaupunki ja Konnunsuon vankila antoivat aloitteesta puoltavat
lausunnot.
Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalvelut piti esitettyä suoluonnon ja kulttuurimaiseman
kokonaisuutta huomattavan merkittävänä Kaakkois-Suomessa, jossa suojeluverkkoa voidaan
yleisesti pitää varsin heikkona verrattuna maan muihin osiin.
Ympäristöministeriö on ottanut kantaa Konnunsuon luonto- ja suoalueisiin 2010. Ministeriö nimesi
säilytettäviksi kohteiksi Hyvättilänsuon, Höytiönlammen alueen ja Mantereensaarensuon.
Vuoden 2019 joulukuussa nämä kolme suoaluetta suojeltiin valtioneuvoston asetuksella.
Höytiönsuon suojelualue sijaitsee Vapon suunnitteleman turvealueen haittavyöhykkeellä.
Vapon Höytiönsuon turvetuotantohanke sijaitsee valtakunnallisesti merkittävällä maisema-alueella.
Konnunsuon peltoalueet ja Höytiönlampi sisältyvät Suomen tärkeisiin lintualueisiin (FINIBA).
Maakuntakaavassa Konnunsuon alue on merkinnällä luontomatkailun kehittämisalue. Oleellisena
osana sitä on Höytiönlampi ja sitä ympäröivä osin paikallisesti erämaisena säilynyt suoalue. Vapon
turvetuotanto toteutuessaan tuhoaisi alueen vallitsevat luontoarvot.
Maakuntakaavassa SL-merkinnöillä olevan Hyvättilänsuon ja Höytiönlammen sekä Höytiönsuon ja
valtakunnalliseen lintujenvesiohjelmaan kuuluvan Eväksenjärven, kosteikkojen muodostaman
kokonaisuuden säilyttäminen ja osin ennallistaminen yhdessä kulttuurimaiseman varjelun kanssa on
erittäin tärkeä tavoite Konnunsuon alueella.
Ympäristönsuojelulain tavoitteena on sen 1 § mukaan 1) ehkäistä ympäristön pilaantumista sekä
poistaa ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia vahinkoja, 2) turvata terveellinen ja viihtyisä sekä
luonnontaloudellisesti kestävä ja monimuotoinen ympäristö, 6) edistää luonnonvarojen kestävää
käyttöä ja 7) torjua ilmastonmuutosta ja tukea muuten kestävää kehitystä.
Ympäristönsuojelulain 42§:n mukaan” luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta asetettavat
lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden
toimijoiden kanssa
1. Merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.
2. Maaperän tai pohjaveden pilaantumista.
3. Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17§:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.
4. Erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta
tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella.
Höytiönsuon turvetuotantoalue toteutuessaan rikkoisi em. lainkohtia.
Turve on uusiutumaton luonnonvara. Turvetuotanto voimistaa ilmastonmuutosta
Suomalainen tiedeakatemia on ottanut kantaa turpeen käyttöön energiantuotannossa. Turpeen käyttö
energiantuotannossa on kestämätöntä, ilmastonäkökohtien ja luontoarvojen kannalta. (Timo Vesala,
meteorologian professori, HY).
Turvesoissa on Suomen suurin hiilivarasto. Siihen on varastoitunut jopa 2/3 Suomen kaikesta
hiilestä. Suohon kertyneen turpeen polttaminen johtaa moniin erittäin vakaviin ympäristöhaittoihin.
Turpeenotto ja muut suon vesitaloutta muuttavat toimet voimistavat ilmastonmuutosta. Turve
aiheuttaa polttoaineista eniten kasvihuonekaasupäästöjä tuotettua energiayksikköä kohti.
Turvemaiden käytöstä aiheutuu Suomessa yli 20 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöt vuodessa,
mikä on noin neljäsosa kaikista kasvihuonekaasujen päästöistä. Suomi saa turpeenpoltosta 6 %
energiasta, mistä seurauksena syntyy 20 % Suomen energiatuotannon hiilipäästöistä.
Lappeenrannassa 30.12.2019
Kimmo Saarinen Timo Tikka
Puheenjohtaja Sihteeri
Suomen Luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjala ry