Lintujen Vuoksi

Ajankohtaista 5.12.2019

Anna-Liisa Pirhosen blogi

Vuoksi on talvella yksi parhaista vesilintujen kuvaus- ja katselupaikoista Etelä-Karjalassa. Vuoksi on noin 150 kilometriä pitkä joki, joka virtaa Saimaasta Laatokkaan. Joesta 13 kilometriä on Suomen puolella, loput Venäjällä.

Vuoksi pysyy Suomen puolella sulana koko talven, ja joka syksy joelle kerääntyy talvehtimaan muun muassa noin 500 sinisorsaa, 30-200 telkkää, isokoskeloita, noin 30 merimetsoa ja muutama koskikara. Lähes kaikki Suomen sukeltavat sorsat ovat joskus talvehtineet Vuoksella. Monina talvina joella on nähty tukkakoskeloita, pilkkasiipiä, uiveloita ja alleja. Satunnaisesti joella on pistäytynyt harvinaisia vieraita kuten pikku-uikku, amerikanjääkuikka, allihaahka, tiibetinhanhi ja kuningaskalastaja.

Uivelo pesii harvinaisena Pohjois-Suomessa. Laji on talvehtinut Vuoksella monena talvena. Kuvan koiraslintu on kuvattu keskusaseman rannasta.

Parhaat ja helpoimmat paikat nähdä ja kuvata Vuoksen lintuja ovat keskusaseman ranta sekä Itä-Siitolan lintulava, joissa käy talvella päivittäin monia lintujen ruokkijoita ja lintuharrastajia. Lisäksi hyviä havaintopaikkoja ovat Neitsytniemi sekä Imatrankosken vesivoimalan lähellä oleva silta. Koskikaran löytää varmimmin voimalan alajuoksulta. Vuoksen molemmin puolin kulkee tie, joten paikasta toiseen siirtyminen joko kävellen tai autolla on helppoa.

Vuoksen pullasorsat ja yksi pullatelkkä ovat pakkautuneet keskusaseman rantaan odottamaan ruokaa.

Suomen puoleisella Vuoksen osalla talvehtii kolmisenkymmentä merimetsoa. Ne pyydystävät joesta pieniä kaloja, ja sukelluksen jälkeen niitä näkee usein seisomassa rivissä jään reunalla pronssinkiiltoisia siipiään leyhytellen.

Vuoksi on noin 30 merimetson talvehtimispaikka. Linnuista ei ole Vuoksella mitään haittaa luonnolle tai muille lintulajeille.

Vuoksen vesi on talvella kirkasta, ja veden läpi pystyy kuvaamaan sukeltavia vesilintuja. Puolisukeltajaksi luokiteltu sinisorsa osaa myös kokosukeltaa etsiessään ruokaa. Sukelluksen jälkeen se ponnahtaa takaisin pintaa kuin korkki.

Sinisorsanaaras sukelsi hakemaan pohjasta ruokaa. Otin kuvan hetkellä, jolloin sorsa pullahtaa pintaan, mutta vedenkalvo ei ole ehtinyt rikkoutua.

Viime talvena pääsin näkemään ensimmäistä kertaa pikku-uikun. Seisoin Itä-Siitolan lintulavalla, kun pikku-uikku lipui lavan ohi hitaasti ylävirtaan. Tämä pieni uikku ei ole juurikaan pikkuista sorsanpoikasta suurempi. Lintu on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi. Maassamme pesii arviolta 1-20 pikku-uikkuparia.

Yleensä pikku-uikut muuttavat lokakuussa läntiseen Eurooppaan, mutta tämä lintu jäi talvehtimaan Vuokselle. Linnun pehmeät ja tuuheat peräpään höyhenet ovat lajille tunnusomaiset. Kuva on otettu 11. maaliskuuta 2019.

Vuoksen varrelta voi bongata lintujen lisäksi muitakin eläimiä. Joessa asuu tuhansia rapuja, jotka ovat kaivaneet joen saviseinämiin pesäkolojaan. Seisoskelin Imatran keskusaseman kohdalla joen rannalla, kun saukko ui rantaan parin metrin päähän rapu suussaan. Se rouskutteli ravun vatsaansa ja sukelsi uudelle saalistusmatkalle. Saukko toi vielä kolme rapua rantaan. Seisoin hiljaa paikallani ihastelemassa ja kuvaamassa tapahtumaa.

Saukon nenä on yleensä musta, mutta tällä yksilöllä se oli vaaleanpunainen. Onkohan rapu napsaissut saksillaan nenänpään pois?

Talvella Vuoksella näkee päivittäin tuttuja vesilintuja, mutta joka vuosi joki tarjoaa hienoja yllätyksiä. Muutama vuosi sitten seisoin joulukuun lopulla napakassa pakkasusvassa Vuoksen rannalla, kun allihaahka ui sumun keskeltä eteeni. Otin siitä kuvia, joita pistin omille facebook-sivuilleni. Kuvaajakaverini kommentoi: ”Älä kiltti kaunis ihana lintu lennä pois ennen kuin ehdin Imatralle.” Seuraavana päivänä lintua ei enää löytynyt.

Allihaahkan voi nähdä harvinaisena Suomessa talvella ja keväällä muuttoaikana. Se on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi. Kuvan lintu on juhlapukuinen koiras.

Teksti ja kuvat: Anna-Liisa Pirhonen

Kirjoittaja on Etelä-Karjalassa asuva luontovalokuvaaja ja luonnonmaantieteilijä.