Harvinaisia sieniyllätyksiä
Anna-Liisa Pirhosen blogi
Luontoretkillä on aina kiva törmätä yllätyksiin. Viime viikolla yllätyksen tarjosi pienessä metsikössä männyn juurella oleva outo pallo. Se oli suunnilleen jalkapallon kokoinen, kukkakaalimainen ja väriltään keltainen. Olin löytänyt harvinaisen kurttusienen. En ollut koskaan aiemmin nähnyt kurttusientä, joten tutkiskelin sitä tarkkaan. Se tuntui sormiin kumimaiselta ja tuoksui hyvältä. Otin sienestä muutaman kuvan ja jätin sen harvinaisuutensa takia paikoilleen, vaikka se on hyvä ruokasieni. Kävin muutaman päivän päästä katsomassa sientä uudelleen. Se oli alkanut luhistua ja ruskistua.
Vuosi takaperin suurimman sieniyllätyksen tarjosi pieni pinkki sieni, jonka löysin syyskuussa 6-tien varresta Lappeenrannasta. Sieni oli ruusunuijakas, joka havaittiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2001. Sen jälkeen sienestä on tehty parikymmentä havaintoa. Ruusunuijakkaat kuuluvat kalvasnuijakkaisiin. Ne ovat putkimaisia, sileävartisia ja haaroittumattomia sieniä. Ruusunuijakas on luokiteltu uhanalaiseksi suurimmassa osassa Eurooppaa ja Aasiaa.
Samalla paikalla kasvoi myös hattivattien näköisiä kelmeän valkoisia sieniä. Ne olivat valkonuijakkaita, joita Englannissa kutsutaan keijun sormiksi. Pikkuiset keijut ovat kaivautuneet syksyn tultua talviunille maahan, ja vain sormet ovat jääneet maan pinnalle. Nekin keiju kiskoo maan uumeniin ensimmäisten pakkasten myötä.
Kävin tänä syksynä monta kertaa etsimässä ruusu- ja valkonuijakkaita tutulta paikalta. En löytänyt kumpiakaan. Ehkäpä ensi syksynä löydän nämä harvinaiset sienet uudelleen.
Teksti ja kuvat: Anna-Liisa Pirhonen
Kirjoittaja on Etelä-Karjalassa asuva luontovalokuvaaja ja luonnonmaantieteilijä.