Haapa on satojen lajien koti – osallistu haapakyselyyn

Haapa on metsän avainlaji, jonka voi myös kuulla

 

Pajukasveihin kuuluvan haavan tieteellinen nimi (Populus tremula) tarkoittaa värisevää poppelia. Haavan lehtien äänelle on olemassa hyvin kuvaileva verbi, ne havisevat. Haavan värisemisen hennossakin tuulessa aiheuttaa sen pitkä, hento ja litteä lehtiruoti. Miellyttävä havina on nostanut haavan lehden 8. lokakuuta vietettävän Hiljaisuuden päivän tunnukseksi. Pyöreät lehdet ovat nirhalaitaisia. Näin keväällä lehdet ovat pitkään hennon punertavat. Syksyllä haapa hehkuu keltaisena, oranssina ja punaisena. Haavan rungossa on lehtivihreää. Siten se pystyy yhteyttämään jo varhain keväällä ennen kuin myöhään puhkeavat lehdet kehittyvät.

Haapa on metsiemme tavallisimpia lehtipuita. Luonnossa haapa kasvaa hyvin nopeasti ja päättää kasvunsa jo 60-vuotiaana. Haapa voi kuitenkin elää paljon tätä vanhemmaksi. Haapa on suorarunkoinen ja usein koristeellisten jäkälien peittämä. Haapa tekee runsaasti juurivesoja, ja haapatiheiköt ovatkin usein samaa kloonia, eli peräisi samasta emopuusta.

Kesäkuussa ”rouvahaavat” levittävät ympäristöönsä miljoonia siemeniä. Haavan hede- ja emikukat ovat eri puissa. Emipuita on luonnossa paljon hedepuita vähemmän. Haavan molemmat kukintotyypit ovat roikkuvia norkkoja. Emikukintojen siemenet valmistuvat kesäkuussa ja leijuvat pumpulimaisiksi kinoksiksi puun lähettyville. Miljoonista siemenistä vain harvat itävät.

Haapa on monimuotoisuuden kannalta Suomen tärkein puu. Haapa edistää luonnon monimuotoisuutta tarjoamalla elinympäristön sadoille sienille, jäkälille ja hyönteisille, etenkin kovakuoriaisille. Rungon korkea pH eli alhainen happamuus elättää myös vaateliasta jäkälälajistoa. Haavan seuralaiseliöstön lajirunsaus on valtava: noin tuhat eliölajia, joista noin 120 on haavasta riippuvaisia. Se on luonnolle todellinen elonkirjon tyyssija. Monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaita ovat kaarnaiset, lahoavat ja ontot haavat, jotka tarjoavat pesäkoloja myös kolopesijöille liito-oravasta valkoselkätikkaan. Haavan puuaines on kovaa ja siksi puu lahoaa hyvin hitaasti. Kuolemansa jälkeen haapa tarjoaa elinympäristön lukemattomille muille eliöille. Eri lahoamisasteissa olevissa haavoissa asustaa puolentuhatta lajia hyönteisiä ja muita selkärangattomia, enemmän kuin missään muussa suomalaisessa puussa, ehkä tammea lukuun ottamatta. Haapa onkin paitsi pioneeripuu, myös nk. avainlaji luonnossa.

Moni haapariippuvainen laji on tuhon partaalla.  Yksittäisten, varttuneiden haapojen jättäminen sinne tänne ei vielä pelasta haavoista riippuvaista lajistoa. Haapametsiä eli haavikoita kasvavia vanhoja metsiä on jäljellä enää muutama prosentti metsäalasta. Haapametsien säästäminen, yhdessä toimivien ekologisten käytävien kanssa, voisi pelastaa useimmat jo uhanalaisiksi käyneistä haavan seuralaislajeista.

Teksti Liisa Laitinen

Missä on Etelä-Karjalan järein haapa?

Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri etsii tänä vuonna haavan ylläpitämän lajikirjon kannalta tärkeitä kookkaita, järeitä haapoja. Lähetä meille haapahavaintosi 30.9.2019 mennessä alla olevan linkin kautta.

Ilmoita Etelä-Karjalassa kasvava järeä haapa

Kyselyyn vastaamista varten mittaa haavan rungon ympärysmitta rinnan korkeudelta. Kerro haavan sijainti. Halutessasi voit lähettää haavasta myös kuvan osoitteeseen ekluonto@gmail.com.