Vastineista ja osallisten toimittaman luontotiedon sivuuttamisesta

Vaasan ympäristöseura on vuonna 2023 toimittanut kaupungille melko seikkaperäiset mielipiteensä sekä osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta että kaavan luonnosvaiheesta. Varsinkin OAS-vaiheesta saatu kolmen lauseen ylimalkainen ja epäinformatiivinen vastine ei kovin mairittelevaa arvosanaa ansaitse. Luonnosvaiheen mielipiteestä saatu vastine on hieman laajempi, mutta jättää sekin vastaamatta pääosaan mielipiteemme huomioista. Toivomme jatkossa vastineiden tason selvää nostoa. Hyvä yleisperiaate on se, että yleistasoiseen ja selvästi nopeasti tehtyyn osallispalautteeseen vastataan samalla laatutasolla ja enemmän vaivanäköä vaatineisiin osallismielipiteisiin ja -muistutuksiin hieman enemmän omaakin työaikaa käyttäen.

Vakavampi ongelma on siinä, että kaupunki on jättänyt kokonaan huomiotta yhdistyksemme kaupungille mielipiteiden annon osana toimittamat luontohavainnot alueelta. Merkittävimpiä näistä ”Ö-mappiin” päätyneistä tiedoista ovat sijaintitiedot havaituista liito-oraville soveltuvista kolopuista. Aineistojen sivuuttaminen on mahdollisesti johtanut siihen, että kaavan luontoselvitysaineistoissa annetaan harhaanjohtava kuva mm. liito-oravalle soveliaiden metsien esiintymisestä kaava-alueella.

Yleistä kaava-alueesta

Pappilanmäen metsillä on merkittäviä sijainnista (=keskeisen tärkeä ekologisen verkoston ydinalue), luontotyypeistä, lahopuustoisuudesta sekä lajistosta muodostuvia arvoja, joiden takia alue kannattaisi säilyttää jatkossakin rakentamisen ulkopuolella. Erityistä arvoa alueella on pinta-alaltaan huomattavan laajana (yli 20 ha, osa näistä kaava-alueen eteläpuolella) lehtojen keskittymänä. Luontoarvojen ohella säilyttämistä tukee alueen jo nykyisin merkittävä virkistyskäyttö.

Pappilanmäen metsissä näkyy vanha kulttuurihistoria pitkälle metsittyneine talonpaikkoineen, entisine niittyineen sekä osin nyttemmin siivottuine metsäkaatopaikkoineen. Puuston pääosin luontainen kehitys on kuitenkin jatkunut alueella pitkään ilman merkittäviä hoitotoimia. Metsien rakenne on onneksi hyvää vauhtia toipumassa kaupungin joitakin vuosia sitten osalla alueesta toteuttamasta aluspuuston osittaisesta raivauksesta. Pappilanmäen lehtoihin on syytä suhtautua monipuolisena luontoalueena, jonka edelleen hahmottuva vanha ihmisvaikutus lähinnä tuo lisäarvoa eikä heikennä alueen kokonaisluontoarvoja.

Alueen etelä- ja kaakkoisosassa on 7-8 puulajin erityisen hienoja eri-ikäisrakenteisia sekametsiä, joissa lahoaa näkyvästi, monin paikoin runsaasti pääosin lehtipuista koostuvaa lahopuuta. Huomionarvoisia ovat myös useat huomattavan järeät (rinnankorkeusläpimitta arviolta 70-90 cm) kuuset sekä muutamat lähes yhtä järeät kilpikaarnaistuvat männyt. Erityisen arvokas metsäalue ulottuu kaava-alueen eteläpuolella Pappilanmäen nykyasutukseen asti.

Erityisen merkittävänä metsikkönä on syytä pitää myös haapojen (useissa liito-oravalle soveliaita käpytikan tekemiä koloja) luonnehtimaa, kivikkoisuuden takia niityksiraivuulta säästynyttä mäkeä pumppaamon etelä- ja kaakkoispuolella.

Muut alueen metsät ovat puustoltaan usein hieman yksipuolisempia, entisille maatalousmaille kehittyneitä raudus- tai hieskoivuvaltaisia lehtimetsiä, joissa kasvaa sekapuuna hieman muita lehtipuuta, kuusta sekä paikoin myös mäntyä. Varsinkin kaava-alueen länsiosan koivikot kanavan läheisyydessä sisältävät jo nykyisin näkyvästi koivulahopuuta. Sen sijaan Huutoniementien varren nuorehkot-varttuneet koivuvaltaiset metsät ovat vielä pääosin melko niukkalahopuustoisia, osaan tienvarsimetsistä on istutettu aikanaan lehtikuusia. Luontoarvojen näkökulmasta myönteisen poikkeuksen muodostaa kosteapohjainen hieskoivuvaltainen metsäalue kaava-alueen itäkoillisosassa Huutoniementien varressa, johon on tulva- ja luhtavaikutuksen lisääntymisen takia muodostunut merkittävästi lehtilahopuuta.

Hieman pidemmän tähtäimen tarkastelussa nykyiset arvometsät sekä tien- ja kanavanvarren hiljalleen monipuolistuvat lehtimetsät muodostavat joka tapauksessa Vaasan oloissa pinta-alaltaan huomattavan kokoisen ja nykyisellään hyvin ehyen lehtipuuvaltaisten rehevien metsien kokonaisuuden. Sen säilyttäminen nykyisessä laajuudessa olisi Vaasan lehti- ja sekametsien suojelun kannalta tärkeää.

Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvityksestä

Vaasan kaupungin asemakaavoitusta on syytä kiittää siitä, että se on suhtautunut ilmeisen vakavasti mielipiteessämme esitettyyn kritiikkiin koskien tietopohjaltaan osin virheellisen, keskeneräisen metsäsuunnitelman 2020-2030 käyttämiseen kunnollisia kasvillisuuskartoituksia korvaavana pohjatietona. Luonnosvaiheen nähtävillä olon jälkeen tehty Pappilanmäen laajennuksen luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys (Vaasan kaupunki 2024) vahvistaa kritiikkimme oikeaksi eli metsäsuunnitelmassa lehtomaisiksi kankaiksi luokiteltu alue on todettu melko kattavasti maapohjaltaan lehdoiksi. On hyvä ymmärtää, että esittämämme kritiikki koskettaa kaikkea metsäsuunnittelun tuottamaa biotoppiaineistoa eikä vain Pappilanmäen aluetta. Siksi sen käyttämiseen kaavoituksen tausta-aineistona ilman riittävää lähdekritiikkiä kannattaa suhtautua pidättyväisesti.

Vuonna 2024 tehdyn täydentävän luontoselvityksen eräät johtopäätökset ansaitsevat kritiikkiä sekä täydentäviä huomioita.

Luontoselvityksessä korostetaan turhan vahvasti vieraslajien runsautta alueella ja varsinkin sitä miten ne heikentävät Pappilanmäen lehtojen merkitystä lehtoluonnon suojelun kanalta. Näkökulma on ongelmallinen tilanteessa, jossa lähes kaikissa Vaasan lehtopohjaisissa metsissä on enemmän tai vähemmän vieraslajeja. Todellisuudessa Pappilanmäen kaava-alueella on alueita, joissa vieraslajeja on melko paljon (erityisesti avoin alue jätevesipumppaamon ympärillä sekä eräät pienemmät reunakuviot teiden ja asutuksen reunamilla) sekä huomattavasti runsaammin metsiä (etenkin alueen keskiosa), joissa vieraslajiongelma on ainakin vielä tällä hetkellä vähäinen tai jopa olematon. Varsinkin metsäisemmillä kuvioilla harvakseltaan esiintyvissä vieraslajeissa korostuvat lisäksi satunnaiset terttuseljan kaltaiset lajit, joiden torjunta on moneen muuhun vieraslajiin (viita-angervot, lupiini, jättipalsami, kurttulehtiruusu ym.) verrattuna helppoa melko vähäiselläkin metsurityöllä. Tilanne toki muuttuu Pappilanmäen alueella tältä osin heikommaksi, mikäli vieraslajitorjuntaa vältellään, nykyistä yhtenäistä metsäaluetta pirstotaan tai alueelle tehdään vieraslajien esiintymistä suosivaa, metsien avoimuutta lisäävää metsänhoitoa.

Luontoselvityksessä sekä sitä myöten kaavaselostuksessa kyseenalaistetaan Pappilanmäen metsien merkitys uhanalaistuneen lehtoluonnon suojelulle sillä perusteella, että lehtojen luonnontilan aste ei vanhasta maatalous- ja asutushistoriasta sekä havaituista vieraslajeista johtuen ole riittävä.

On huonosti harkittua tarkastella lehtoalueita ja niiden luontoarvoja vain siinä hengessä ovatko ne edustavuudeltaan hyviä tai erinomaisia luontotyyppien uhanalaistarkastelussa (Kontula yms. 2019) kuvattujen lehtoluontotyyppien kasvillisuuden luonnontilan osalta.

Lehtoluontoon liittyy muitakin suojeluarvoja kuin pelkkä lehtokasvillisuus ja sen luonnontilaisuus. Näitä arvoja edustavat muun muassa puuston monipuolisuus puulajien ja puuston ikä- ja kokovaihtelun osalta, pensaskerroksen monipuolisuus, vanhat ja lahovikaiset puut sekä lahopuuston määrä ja vaihtelu puulajien, koon ja järeyden osalta. Myönnämme, että valtaosa Pappilanmäen lehdoista on vanhan maatalous- ja asutushistorian edelleen näkyvien jälkien takia sellaisia, että niiden edustavuus uhanalaisten lehtoluontotyyppien osalta on pääosalla vielä heikko, muutamien kivikkoisuuden takia niityksiraivuulta säästyneiden kuvioiden osalta edustavuutta voinee pitää kohtalaisena. Se, minkä Pappilanmäki lehtokasvillisuuden luonnontilan asteessa ja edustavuudessa häviää, kompensoi puulajien runsaus, puustorakenteiden monipuolisuus, monin paikoin hyvin kehittynyt pensaskerros sekä etenkin lahopuun monipuolisuus, runsaus ja laatu. Nämäkin kuuluvat niihin lehtoluonnon arvoihin, joita lehtojen huomioinnilla ja suojelulla pyritään edistämään.

Lisäksi Pappilanmäen metsät ovat hyvä esimerkki alueesta, jonka lehtoluonne ja monet lehtojen ominaispiirteet ovat nopeasti palautumassa aikaisemmasta ihmisvaikutuksesta. Jos alueen lehtometsiä arvottaa käyttäen asiantuntijatyönä laadittuja METSO-ohjelman luonnontieteellisiä valintaperusteita (Syrjänen ym. 2016), täyttää pääosa lehdoista arvoluokan II kriteerit ja paras kolmannes runsaslahopuustoisuuden vuoksi jopa luokan I arvolehdon kriteerit, heikompia METSO-lehtoja löytyy lähinnä kaava-alueen pohjoisreunasta

Mikäli metsät jätetään rauhaan rakentamiselta ja metsänhoidolta sekä alue saadaan asiallisen vieraslajitorjunnan piiriin, alueen lehtoarvot kehittyisivät epäilemättä suuresti myös uhanalaisten luontotyyppien edustavuusluokittelun kannalta jo muutamassa lisävuosikymmenessä.

Luontoselvityksessä ei ole rajattu kaava-alueen kosteikkoaluetta omaksi kuviokseen, vaan se on osa laajaa kuviota 3, jota luonnehditaan kosteaksi lehdoksi. Mielestämme kosteikon rajat ja luontoarvot olisi ollut syytä määrittää tarkemmin luontoselvityksessä. Lisäksi olisi ollut hyvä määrittää ne kuvion 3 kohdat, joissa kasvillisuus on kostean lehdon sijasta lähinnä luhtaa sekä ne, joihin muodostu keväisin ja syksyisin kausikosteikkoja, eli väliaikaisia lammikoita.

Kaavaselostuksen kokonaisnäkemys alueen olennaisista luontoarvoista

Kaavaselostuksen luvussa 3.1.3 Luonnonympäristö (sivut 9-15) esitetään kaavoituksen kokonaisnäkemys kaava-alueen luontoarvoista sekä yhteenvetokartta näiden arvojen sijoittumisesta.

Tunnustettujen ja kaavaratkaisussa huomioitujen arvojen suppeus ja valikointi näkyy varsinkin kokonaishahmottamisen kannalta keskeisen tärkeässä koostekartassa (Kuva 16. Selvitysalueen luontoarvot). Koosteesta on jätetty kokonaan pois jopa vuoden 2024 täydentävässä luontoselvityksessä arvokkaiksi todetut vanhat metsät (kuvio 6) sekä pääosin rakentamiskaavailujen alueilla sijaitsevat varttuneiden haapojen sekä epifyyttisammalten ja lahopuulajiston takia arvokkaiksi todetut kuviot tai kuvion osat (kuviot 9, 10 ja 11). Kostekartta on siis luontotyyppeihin ja metsän rakennearvoihin liittyviltä osin tarkoituksellisen vähättelevä ja lähinnä muutamaan lajiin keskittyvä. Asiallista kokonaisluontoarvojen hahmotusta sen pohjalta ei pysty tekemään.

Edellä kuvatun luontoarvojen valikoivan esittämistavan huomioiden on luontevaa ja johdonmukaista, että kaava-alueen luontoympäristöjä esittelevät kaavaselostuksen kuusi valokuvaakin (kuvat 10-15) on päädytty valitsemaan pääosin metsäluontoarvoiltaan vähiten edustavilta kuvioilta siten, että kuvissa näkyvä vähäinen lahopuusto kostuu lähinnä 2020-luvun alussa tehtyjen osittaisten raivausten tuottamasta ohutläpimittaisesta hakkuutähteestä. Olemme liittäneet tähän muistutukseen kokonaiskuvaa tasapainottavassa hengessä sellaisia valokuvia, jotka mielestämme antavat melko objektiivisen kuvan kaava-alueen luonnoltaan arvokkaimmista osa-alueista sekä kaava-alueen keskeisimmistä luontoarvoista.

Pappilanmäen metsien linnustoselvityksestä, linnustoarvosta sekä linnustotiedon esittämis- ja arvottamistavoista

Pappilanmäellä on tehty keväällä ja alkukesällä 2022 linnustokartoituksia hieman kaava-aluetta laajemmalla alueella. Havaittujen lintujen lajilista indikoi sitä, että selvittäjä on selvästi tuntenut linnuston ja valtaosa selvitysalueella vuonna 2022 pesineistä lajeista on epäilemättä myös havaittu. Yölaulajien osalta selvityskäyntejä on kuitenkin ollut vain yksi (16.5, syytä huomioida kesän 2022 myöhäinen alku), minkä takia osa näistä on saattanut jäädä huomioimatta.

Kaikkiaan kartoituksissa havaittu linnuston kokonaismäärä on havaittujen yölaulajien niukkuudesta huolimatta Vaasan oloissa korkea eli 40 lajia. Näistä 38 kohdalla kyseessä on mahdollinen, todennäköinen tai varma pesintä.

Kaavaan linnustovaikutusten arvioinnin asianmukaisuuden kanalta ison ongelman muodostaa se, että kaava-aineistosta puuttuvat kaikki reviirikartat (= tiedot lajien havaintopaikoista). Lisäksi puuttuu linnustoarvojen asiallinen arvottaminen sekä havaintojen suhteuttaminen. Lähinnä käsitellään pinnallisesti havaitut kaksi valtakunnallisesti uhanalaista lajia sekä muistetaan mainita se, että alueelta ei havaittu lintudirektiivin liitteen I lajeja. Jälkimmäinen, tautologisesti kaava-aineistoissa esiintyvä huomio on häiritsevä, koska tosiasiassa lintudirektiivin suojelu- ja huomiointivelvoite koskee kaikkia luontaisia lintulajeja eikä vain niitä pääosin suurikokoisia lajeja, jotka on mainittu lintudirektiivin liitteessä I.

Osallisten on luontoselvityksen linnustotulosten esittelyn perusteella täysin mahdotonta arvioida sitä, kohdistuuko kaavailtu rakentaminen Vaasan oloissa tavanomaista heikompaan, tavanomaiseen vai jopa tavanomista selvästi rikkaampaan metsäalueeseen. Lisäksi on mahdotonta arvioida sitä sijoittuvatko Pappilanmäen metsän linnustollisesti rikkaimmat osat säilyville vai rakennettaville osa-alueille. Tämän kaltaisella linnustotiedon esittelytavalla, puuttuvalla arvottamisella sekä hyvin suppealla joukolla huomioitavia lajeja linnustoselvityksistä muodostuu tarkoitukseton rituaali, jonka mahdollinen vaikutus kaavoitukseen jää vääjäämättä olemattomaksi.

Vastaavat käytännöt ja niistä juontuvat ongelmat ovat yleisiä Vaasan asemakaavoissa, mutta ne konkretisoituvat erinomaisen hyvin Pappilanmäen kohdalla.

Esitämme, että Vaasan kaupunki muuttaa linnustoselvitysten esitystapaa ja ottaa erityishuomion kohteeksi Punaisen kirjan sekä lintudirektiivin liitteen I lajien lisäksi ns. kansainväliset erityisvastuulajit sekä Vaasan oloissa ajantasaisen listan erilaisia arvokkaita ja monipuolisia linnustoelinympäristöjä ilmentävistä lintulajeista (Mm. Väisänen ym. 1989, Manninen ym. 2021). Selvitysten esitystapaa on vastaavasti syytä jalostaa siten, että luontoselvityksissä esitetään jatkossa kaikkien huomionarvoisten lajien havaintopaikat (pois lukien ne muutamat häirintäherkät lajit, joiden pesintään liittyy asiallisia salaamisperusteita). Arvottamista on puolestaan syytä tehdä siten, että havaintoja arvotetaan suhteessa Vaasan saman kokoluokan biotopeiltaan vastaaviin luontoalueisiin ja niiden linnustoon. On myös tärkeää kehittää mallia, jossa isommilta, linnustoarvoiltaan hyvin heterogeenisiltä selvitysalueilta rajataan erikseen linnustoltaan selvästi rikkaimmat osa-alueet.

Mallia kannattaa edellä esitettyjen jalostusesitysten osalta ottaa esimerkiksi pääkaupunkiseudun linnustoselvityksistä (esim. Manninen ym. 2021).

Yllä esitetyn kaltainen ”uusi harjoitus” on syytä tehdä myös Pappilanmäen kaavoituksen osalta. Todennäköisesti vuoden 2022 selvityksen aineisto riittää tähän, joskin ainakin yölaulajiin liittyvät täydennyskäynnit soveltuvina touko- ja kesäkuun ajankohtana kannattaisi toteuttaa.

Jo nykyisen linnustotiedon perusteella Pappilanmäen metsäaluetta voi joka tapauksessa luonnehtia linnustoltaan melko rikkaaksi ja monimuotoiseksi varsinkin lehtimetsälajiston osalta. Erilaisia virallisen statuksen lajeja sekä huomiointia maankäytössä ansaitsevia erilaisten elinympäristöjen indikaattorilajeja on havaittu kaavaa hieman laajemmalta selvitysalueelta kahden lajin sijasta peräti 18 eli harakka (NT, pellot ja rakennettu maa), kultarinta (lehtimetsät), kuusitiainen (havumetsät), lehtokurppa (lehtimetsät), leppälintu (erityisvastuulaji, havumetsät), mustapääkerttu (lehtimetsät), pensaskerttu (NT, pensaikot ja puoliavoimet maat), peukaloinen (lehti- ja havumetsät), pikkutikka (lehtimetsät), punavarpunen (NT, pensaikot ja puoliavoimet maat), sirittäjä (lehtimetsät), tavi (erityisvastuulaji, kosteikot ja vesistöt), telkkä (erityisvastuulaji, kosteikot ja vesistöt), tervapääsky (EN, pellot ja rakennettu maa), tikli (pellot ja rakennettu maa), tiltaltti (havu- ja sekametsät), viherpeippo (EN, pellot ja rakennettu maa) sekä västäräkki (NT, pellot ja rakennettu maa).

Pappilanmäen metsien arvosta vaateliaan lahottajasienilajiston kannalta

Pappilanmäen metsien luonne melko lahopuustoisina ja puustoltaan monipuolisina lehtoina tekee niistä, merkittävään pinta-alaan ja hyvään ekologiseen kytkeytyneisyyteen liittyen, Vaasan oloissa potentiaalisesti merkittävän metsäalueen vaateliaan ja uhanalaisen lahopuulajiston kannalta. Tästä syystä Vaasan ympäristöseura on kaavasta vuonna 2023 antamissaan mielipiteissä esittänyt Vaasan kaupungille lahottajasienilajiston selvittämistä, jotta asemakaava-alueen mahdollisesti yhdestä keskeisestä luontoarvosta saataisiin edes jonkinasteista tietoa. Mitään ei ole kaavaprosessin osana tältä osin tapahtunut. Tästä syystä yhdistys pyysi alueen potentiaalisesta arvosta asiantuntijalausuntoa Vaasassa asuvalta Keijo Savolalta, joka on vuosina 1993-2021 tehnyt Metsähallitukselle, kaupungeille sekä järjestöille keskeiseenlahottajasieniryhmään eli kääpiin liittyviä selvityksiä. Savolan esiselvitystyyppiseen maastokäyntiin liittyvä asiantuntijalausunto on tämän muistutuksen liitteenä (liite 1).

Savolan lyhyen, ajankohdaltaan hieman turhan myöhäisen maastokäynnin havainnot osoittavat, että Pappilanmäen lehdoilla on selvästi Vaasan oloissa huomattavaa merkitystä runsaslahopuustoisten lehti- ja lehtometsien kääpä-, orvakka- ja orakaslajiston suojelulle. Maastokäynnillä havaittiin peräti 13 lajia, joita voi pitää arvokkaita metsäelinympäristöjä ilmentävinä (Savola 2021, Niemelä 2016).

Havaituista lajeista kirjokerikääpää ei ole laji.fi-järjestelmän perusteella aikaisemmin lainkaan havaittu Pohjanmaan tai Etelä-Pohjanmaan maakunnista. Harvinaisesta naskalirypykästä (orvakka) on pohjalaismaakunnista vain yksi aikaisempi havainto. Valtakunnallisesti silmälläpidettävä rustikka (kääpä) on havaittu Pohjanmaalta viidesti, Vaasasta havainto on kautta aikain toinen. Pitkälle lahonneita haapamaapuita suosivasta kruunuhaarakkaasta ei ole aikaisempia Vaasan löytöjä. Pakurikäävän lahottamia lehtilahopuita vaativa koralliorakas on sekin Vaasassa harvinaisuus, havainto on Vaasasta kautta aikain toinen. Marraskuussa 2025 alueelta on lisäksi löydetty Vaasan sieniseuran puheenjohtajan Matti Kyröläisen toimesta Suomen läntisin vinopoimukka, joka on luontoarvoja indikoiva Etelä- ja Keski-Suomen orvakka.

On aivan selvää, että kattavammissa, optimaalisempaan vuodenaikaan tehdyissä lahottajasieniselvityksissä Pappilanmäen lehtometsistä löydettäisiin olennaisesti lisää vaateliasta ja harvinaisempaa lajistoa, jonka suojeluun ja parempaan huomiointiin maankäytössä myös Vaasassa olisi tarvetta. Nykytiedoillakin alue on vähintään paikallisesti arvokas yksin lahottajasienilajistonsa pohjalta. Alueen kaavailtu rakentaminen pirstoisi aluetta pahasti ja vähentäisi myös lahopuustoisten metsien määrää, mitkä vähentävät olennaisesti säilyvän alueen kykyä säilyttää vaateliasta lajistoa.

Viitasammakon huomioinnista

Viitasammakoille on rajattu hyvin pieni s-2 alue, joka kattaa vain osan siitä alueesta, joka 2020-luvun normaalikeväänä on ollut lajille soveltuvana kosteikkona.

Viitasammakon ekologiasta erilaisissa elinympäristöisä Suomessa ei edelleenkään tiedetä riittävästi. Jyväskylässä v. 2017 julkaistun (Ruuth 2017), radiolähetinseurantaan perustuvan tutkimuksen kaavoituksen kannalta olennaisin havainto oli se tieto, että osa sammakoista liikkuu hyvinkin laajalla alueella osan pysyessä pienemmillä alueilla. Merkittävä osa viitasammakoista myös hakeetalvehtimispaikkansa kutukosteikon pohjan sijasta sen ympäristön maa-alueilta. Näin tapahtuu etenkin silloin, jos kosteikkoalue on luonteeltaan sellainen, että se todennäköisesti jäätyy talvella pohjia myöten. Nämä havainnot antavat selkeät perusteet säilyttää varsinaisia kutualueita ympäröiviä muita maa-alueita talvehtimispaikkoina. Lisäksi on syytä välttää sellaista maankäyttöä, joka vaikeuttaa lajin siirtymistä kutulammelle keväällä ja kutualueelta pois syksymmällä.

Pappilanmäen kaavaehdotus turvaa vain yhden vuoden kutualueen ydinalueen (syytä selvittää lajin esiintymistä useampana keväänä) ja tuo muuttavaa maankäyttöä uuden tien ja siihen tukeutuvan asuinrakentamisen muodossa aivan kiinni rajattuun kutualueeseen. Osarakentamisesta kohdistuu kutualueeseen suoraan laskevaan alarinteeseen sekä siihen liittyvään kosteapohjaiseen alueeseen, jonka osa saattaa jonakin runsasvetisempänä keväänä hyvinkin olla jopa osa itse kutualuetta. Maapohja alueella on myös sellaista, että rakentamisen vääjäämättä vaatimat maansiirrot ja -täytöt voivat hyvän suunnittelunkin oloissa vaikuttaa kutualueeseen ja sen vedenlaatuun sekä ylipäätänsä kosteikon vesitaseeseen haitallisesti.

Uudet tiet kutualueen itä- ja eteläpuolella luovat lisäksi ei-toivotun tilanteen, jossa kutualue on jokaiselta suunnaltaan ympäröity katu- ja tiealueilla. On aikamoista optimismia, käytännössä varovaisuusperiaatteen sivuuttamista lähteä siitä, että tällainen maankäyttö ei vaarantaisi osaltaan viitasammakoiden turvallista liikkumista havaittujen kahden kutupaikan (s-2-kosteikko, Matalaselänoja) välillä sekä muille talvehtimispaikoilleen.

Liito-oravan huomioinnista

Luontoharrastajien viime vuosina tekemät liito-oravan pipanahavainnot ovat keskittyneet kaava-alueen eteläkaakkoisosaan samalle metsäalueelle, jolta pipanoita ja kolopuita (kaksi kpl) havaittiin myös keväällä 2024 tehdyssä virallisessa liito-oravaselvityksessä. On ilmeistä, että tämä kaavassa s-1-alueena huomioitu metsän osa on ainakin vuosina 2023-2024 ollut se osa Pappilanmäen metsistä, joissa liito-oravan ydinalue ja hieman laajemmin tulkittuna myös lajin käyttämä elinpiiri on sijainnut.

Ongelman muodostaa se, että lajille potentiaalisesti soveltuvia metsiä on myös muualla kaava-alueella mukaan lukien rakennettavaksi esitetyt alueet.

Vuoden 2024 liito-oravaselvityksen raportissa esitetään useammalla kartalla selvitysalueeksi koko asemakaava-alue ja sama todetaan myös tekstissä (”Pappilanmäen laajennuksen selvitysalue tutkittiin systemaattisesti maastokäynnillä 16.4.2024.Maastokäynnillä tarkistettiin kolopuut sekä vanhat oravanpesät. Jälkijätöksiä etsittiin lisäksi suojapuina toimivien vanhojen kuusien alta sekä ravintoalueilta lehtipuuvaltaisista metsänosista.”)

Hieman myöhemmin liito-oravaselvityksessä esitetään ilmakuva- ja karttapohjalla havainnot pipana- ja kolopuista (kuvat 4 ja 5). Sama tieto selvitysalueen kolopuista esitetään myös kaavaselostuksen luontoarvojen kostekartalla (kuva 16). Luontoselvityksen ja kaavaselostuksen viesti on tältä osin yksiselitteinen eli liito-oravan pipanoimien alueiden ohella myös kaikki kolopuut sijaitsevat kaavassa säilyväksi rajatulla liito-oravan huomiointialueella (VL/s-1).

Tosiasiassa valtaosa Pappilanmäen alueelta 2023-2025 havaituista liito-oravalle soveliaista kolopuista sijaitsee s-1-alueen ulkopuolella. Vielä vakavammaksi kolopuuteeman erikoisen käsittelyn tekee se, että valtaosa tunnetuista kolopuista sijaitsee rakentamisalueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä metsissä, jotka ovat kolopuiden ja muun puustorakenteen puolesta liito-oravalle kaikin puolin sopivia (joskaan eivät kuusen vielä maltillisen määrän takia yhtä hyviä kuin asutuksi todettu alue). Pääosa tällä hetkellä tiedossa olevista Vaasan ympäristöseuran maastokäynneillä 2023-2025 havaitsemista kolopuista (11 kpl.) on ilmoitettu Vaasan kaupungille OAS-mielipiteen yhteydessä keväällä 2023. Poikkeuksen muodostavat muutamat vasta syksyllä 2025 havaitut kolopuut.

Kaavaehdotus antaa joka tapauksessa virheellisen kuvan kaava-alueen kolopuutilanteesta sekä samalla niistä kartoitusvuonna asumattomista metsistä, jotka kuitenkin olisivat mahdollisia liito-oravan elinalueita.

(Muistutukseen sisältyy tässä kohtaa kartta Vaasan ympäristöseuran havaitsemista kolopuista. Se ja samat tiedot sisältävä Excel-taulukko on jätetty pois tästä nettisivun versiosta.)

Alueen etelä- ja kaakkoisosan arvometsän luontoarvojen turvaamisesta

Koko kaava-alueen luontoarvoiltaan merkittävin osa-alue sijaitsee kaava-alueen eteläkaakko-osassa. Se on tunnistettu vuoden 2024 luontotyyppi- ja kasvillisuusselvityksessä arvokkaaksi vanha- ja lahopuustoiseksi lehtometsäksi. Sama metsäalue on myös ainakin vuosina 2023 ja 2024 ollut voimakkaasti liito-oravan asuttama, mikä arvo on tunnistettu myös vuoden 2024 liito-oravaselvityksessä.

Arvokkain metsäalue on rajattu pohjoisreunaansa lukuun ottamatta laavan s-1-alueeksi (Alueen osa, jolla sijaitsee luonnonsuojelulain 49§:n perusteella liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka). Sen esitetty kaavamääräys (Alueella suoritettavat metsänhoitotoimenpiteet eivät saa vaarantaa liito-oravan elinympäristöä.) huomioi vain liito-oravan suojelun ja jättää muut olennaiset luontoarvot (mm. metsän puuston luonnontilaisen kaltainen rakenne, vanhat puut, pysty- ja maalahopuuston runsaus) vaille riittävää suojaa. Kaavamääräystä tulee tältä osin jalostaa siten, että sillä pystytään turvaamaan myös nuo muut arvot. Tämä edellyttää riittävän yksilöityjä kaavamääräyksiä, joissa edellytetään puuston luonnontilaisen kehityksen sallimista (pois lukien turvallisuusperusteinen yksittäisten puiden kaato maalahopuuksi) sekä liito-oravan suojelutarpeiden huomiointia.

Vaikutukset luontoon ja luonnonympäristöön

Kaavaselostukseen sisältyy myös ns. vaikutusarviointi (s. 53), jonka luontoa ja luonnonympäristöä koskevat kolme lausetta edustavat vaikutusarvioinnin sijasta lähinnä vaikutusten vähättelyä: ”Asemakaavan toteuttaminen vaatii puuston poistamista noin kolmen hehtaarin kokoiselta alueelta. Rakentamisen tieltä poistettava puusto on alle 20 % kaava-alueen puuston kokonaismäärästä ja se on tyypiltään harvaa sekametsää. Metsä on pääosin iältään varsin nuorta.”

On toivottavaa, että jatkossa kaupunki arvokkaiden luontoalueiden kaavoituksessa paitsi laajentaa luontoarvojen selvitystä nykyisestä kovin suppeasta kehikosta niin myös kehittää vaikutusarviointia olennaisesti siten, että vaikutukset arvioidaan ekologisen verkoston sekä kaava-alueen keskeisten luontotyyppien ja lajiryhmien osalta edes pinnallisesti.

Jatkoesitykset

1) Kaava-alueen etelä- ja keskiosaan esitetyt asuin- ja kaupunkipientalojen korttelialueet sekä niihin liittyvät katuyhteydet poistetaan kaavasta.

2) Kaava-alueen merkitys vaateliaan lahottajasienilajiston (lähinnä käävät, orvakat ja orakkaat) kannalta tulee ammattimaisesti selvittää, mikäli rakentamiskaavailuja lahopuustoisiin metsiin edelleen jatketaan.

3) Alueen linnustomerkitys tulee arvioida uudelleen, yölaulajien osalta syytä harkita täydennysselvitystä.

4) Viitasammakon osalta tulee jatkaa selvityksiä lajin todella käyttämän alueen osalta tai rajata varovaisuusperiaatteen hengessä nykyistä selvästi laajempi huomiointirajaus, joka kattaa edes normaalikeväänä kosteapohjaisen alueen.

5) Liito-oravaselvitys tulee täydentää kolopuiden ja liito-oravalle soveltuvien alueiden osalta.

6) Kaava-alueen etelä- ja kaakkoisosaan on syytä rajata arvokas luontokohde, joka sisältää vähintään luontotyyppiselvityksessä arvokkaaksi tunnistetun vanha- ja lahopuustoisen metsäalueen, joka on myös liito-oravan keskeisin elinpiiri alueella. Harkinnanarvoista on sisällyttää rajaukseen myös viitasammakkokosteikko läheisine kosteapohjaisine ja osin lahopuustoisine metsineen sekä pumppaamon eteläpuolinen runsaasti kolohaapoja sisältävä mäki. Esitetty arvometsäkokonaisuus sisältäisi käytännössä pääosan kasvillisuusselvityksen kuviot 3, 5, 6, 9. 10 ja 11 sekä kuvion 13 itäosan.

Kyseinen arvokas luontokohde tulee osoittaa kaavassa VL/luo-merkinnällä ja varustaa kaavamääräyksellä, joka riittää takaamaan myös puuston luonnontilaisen kehittymisen ja lahopuun jättämisen. Viitasammakkokosteikko sekä liito-oravalle jo nyt tärkeäksi todettu elinpiiri kannattaa merkitä lisäksi omilla ominaispiirremerkinnöillään.

Liitteet:

Liite 1. Asiantuntijalausunto Pappilanmäen metsien merkityksestä vaateliaan lahottajasienilajiston kannalta

Liite 2. Pappilanmäen indikaattorilajit 29.10.2025

Liite 3. Pappilanmäen havaitut kolopuut 2023 ja 2025

Lähteet

Kontula, T. & Raunio, A. (toim.). 2018. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja – Osa 2: luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 5/2018. 925 s.

Manninen E., Nieminen M., Koskimies P., Manninen O., & Vasko V. 2021.

Luontoselvitykset Espoon Uusmäen-Karakallion alueilla vuonna 2021. Faunatican raportteja 75/2021. (https://admin.espoo.fi/sites/default/files/2025-10/132301%20Kilonv%C3%A4yl%C3%A4np%C3%A4%C3%A4%20Luontoselvitykset%20Uusm%C3%A4ki-Karakallio%202021.pdf)

Niemelä, T. 2016: Suomen käävät. – Norrlinia 31: 1–430.

Ruuth, J. 2017. Viitasammakon (Rana arvalis) liikkuminen ja elinpiiri muuttuneessa elinympäristössä. Pro gradu- tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Bio- ja ympäristötieteiden laitos.

Savola, K. 2021: Helsingin kääpäselvitys 2018 ja 2019. – Helsingin Kaupunkiympäristön julkaisuja 2021:3.

Syrjänen, K., Hakalisto, S., Mikkola J., Musta I., Nissinen M., Savolainen R., Seppälä J., Siitonen J. & Valkeapää A. 2016. Monimuotoisuudelle arvokkaiden elinympäristöjen tunnistaminen. METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet2016-2025. Ympäristöministeriön raportteja 17/2016.

Väisänen R., Lammi E. & Koskimies P. 1989. Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. 564 s.