Lausunto Suomen meriympäristöntila 2024 -arviosta
Arviossa ei ole tunnistettu merituulivoiman hyödyntämistä paineena, mutta vedenalainen melu on kuitenkin noteerattu ja saanut uutena ympäristötavoitteen. Herättää kuitenkin epäilyksen, miten hyvät aikomukset vähentää melua ja välttää haitat toteutuvat käytännössä.
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
14.3.2024
Varsinais-Suomen ELY-keskus
kirjaamo.varsinais-suomi(at)ely-keskus.fi
Viite: VARELY/6144/2023
Asia: Lausunto Suomen meriympäristön tila 2024 -arviosta
SLL:n Pohjois-Pohjanmaan piiri tarkastelee lausunnossaan muutamia Perämeren tilaan vaikuttavia tekijöitä ja niihin liittyviä tavoitteita. Merituulivoiman rakentaminen on jo lähitulevaisuutta. Ilmastonmuutos muuttaa jääolosuhteita ja lisää sateisuutta. Kasvavat jokien valumat vähentävät murtoveden suolapitoisuutta entisestään ja kasvattavat kiintoaine- ja ravinnekuormitusta. Merkittävä hydrografinen muutos rannikkovesialueella on kiinteän yhteyden rakentaminen mantereen ja Hailuodon välille Riutunkarista Huikkuun. Hankkeella on vesitalouden lainvoimainen lupa ja tien teko alkaa konkretisoitua myös vesialueella.
Merituulivoima
Meriympäristön nykytilan arvio perustuu vuosien 2017-2022 seuranta-aineistoon. Perämerellä merituulivoiman hyödyntäminen on vasta alkamassa. Nähtävillä olevassa aineistossa mitään ennakoivaa tietoa aiheesta ei esitetä. Vastikään viranomaislausuntokierroksella olleessa Pohjois-Pohjanmaan energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavan ehdotuksessa on aluevesialueella varaus viidelle merituulivoimahankkeelle, joiden tuotantopotentiaaliksi on arvioitu 7640 megawattia eli noin 23 terawattituntia. Hankkeita on vireillä myös talousvesivyöhykkeellä ja niinikään Ruotsin puoleisella Perämerellä.
Samaan suuntaan kehitystä vie merialuesuunnittelu, josta on meneillään toinen kansallinen suunnittelukierros. Suunnitelman päivitykseen liittyy muun muassa neljä tuulivoima-aiheista selvitystä, kuten merituulivoiman ja muun merellisen energiantuotannon alueellista tilanne- ja kehityskuvaa lähitulevaisuuteen ja pidemmälle aikavälille sekä näiden kokonaisvaikutuksia selvittävä hanke. Ministeriöiden asettama merituulivoimatyöryhmä on puolestaan laatimassa toimenpideohjelmaa merituulivoiman hyödyntämisen edistämiseksi.
Vaikka nähtävillä oleva aineisto ei mitenkään tuulivoiman hyödyntämiseen liittyviä suunnitelmia noteeraakaan, vedenalainen melu on saanut uutena ympäristötavoitteen. Tavoitteena on vedenalaisen melun määrän vähentäminen. Alatavoitteita on kolme: 1. impulsiivinen vedenalainen melu ei ole haitallista meriympäristölle, 2. jatkuva vedenalainen melu ei ole haitallista meriympäristölle ja 3. vedenalaisen melun haitalliset vaikutukset lajeille tunnetaan ja melun määrää voidaan alueellisesti ja ajallisesti vähentää. Melua koskevan hyvän tilan kuvaajan mukaan kullekin merialueelle määritellään erikseen vedenalainen melun taso, joka ei vaikuta haitallisesti meriympäristöön. Jatkuvan vedenalaisen melun tilaa arvioidessa tutkitaan sekä melun häiritsevyyttä että sen peittävyyttä. Hetkellisen vedenalaisen melun kynnysarvoja on kaksi lyhyen ja pitkän aikavälin altistumiselle.
Toistaiseksi Perämeri on arvion mukaan hyvässä tilassa. Tuulivoiman rakentaminen tulee kuitenkin aiheuttamaan sekä hetkellistä että jatkuvaa melua, joka on voimakas uusi lisä vedenalaiseen äänimaailmaan pohjoisella merialueella. Tietoa vedenalaisesta melusta ja sen vaikutuksista on vielä vähän eikä sen vaikutusten arvioimiseksi ja haittojen ehkäisemiseksi hankkeissa ole odotettavissa merkittävää panostusta. Energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavan ehdotuksen merituulivoimaa koskevan kaavamerkinnän suunnittelumääräyksessä todetaan melusta: ”Tuulivoimarakentamisen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on varmistettava, ettei asutukselle aiheudu merkittäviä melu- ja välkevaikutuksia.” Sen sijaan ei ole mitään viitteitä siitä, että merituulivoimavarauksien sijoittelussa olisi etukäteen otettu huomioon eliöstöön kohdistuvan vedenalaisen melun vaikutuksia. Kriteerit ovat pääosin teknistaloudellisia. Vain rannikon matalan veden vyöhyke on jätetty biologisesti tuottavana ja linnuston muuttoreitin takia ilman varauksia.
Ihmisperäisten paineiden vaikutusten tulee olla tasolla, joka ei estä hyvän tilan saavuttamista, todetaan aineistossa. Kun tuulivoimarakentamista ei esitetä painetekijänä, melua koskevien ympäristötavoitteiden vaikuttavuus epäilyttää. Niiden tarve on tunnistettu, mutta miten kasvava tuulivoiman hyödyntäminen ja hyvän tilan säilyttäminen sovitetaan yhteen? Kun aikanaan esitetään toimenpiteitä ja varsinkin kun niitä toteutetaan käytännössä meriympäristön hyvän tilan ylläpitämiseksi, vedenalaisen melun taso on jo arvattavasti nykyhetkeä huomattavasti suurempi.
Merenpohja
Ihmisen toiminnan vaikutuksia meriekosysteemeille ulappa-alueilla pidetään vielä aineiston mukaan vähäisinä. Toisaalta arvion mukaan merenpohjan laajoista elinympäristöistä hyvässä tilassa on Perämerellä vain 58 prosenttia. Merenpohjan menetykset ja vahingollinen häiriö on saanut kuitenkin uusia määritelmiä. Kuvaajassa 6 esitetään tarpeellinen tavoite merenpohjan koskemattomuudesta, jonka tulee olla sellaisella tasolla, että ekosysteemien rakenne ja toiminnot on turvattu ja että etenkään pohjaekosysteemeihin ei kohdistu haitallisia vaikutuksia. Perämeren pohjasedimenttejä ei ehkä paljoa tunneta. Pohjan möyrimisestä mahdollisesti syntyviä hiili- ja ravinnepäästöjä pitäisi tarkemmin selvittää. Merituulivoiman mittavat rakentamissuunnitelmat kiirehtivät tarvetta myös suojelualueverkoston täydentämisestä ja sen hyvän tilan turvaamisesta.
Ilmastonmuutos ja Perämeri
Ilmastonmuutostakaan ei mainita minään taustavaikuttajana tai painetekijänä. Tausta-asiakirjan ’Merenhoidon ympäristötavoitteiden tarkistaminen 2024’ taulukossa 5 kuvataan ihmisen aiheuttamien paineiden vaikutuksia meriluonnon monimuotoisuudelle ja perusteluja ympäristötavoitteiden asettamiselle. Itämerennorpan Perämeren populaatiorunsaus on arvioitu riittäväksi ja kasvavaksi, vaikkakaan populaation kuntoa ei tunneta. Ympäristötavoitteille ei koeta olevan tarvetta. Esimerkiksi jääpeitteen supistuminen voi olla kriittinen tekijä itämerennorpalle. Toistaiseksi Perämeri jäätyy ainakin osittain joka talvi. Perämeren pohjukan jääpeitteen varassa lisääntyvä norpan osapopulaatio saattaa säilyttää pisimpään suotuisan suojelutasonsa. Norppakannan keskittyminen pienelle merialueelle edellyttää ympäristötavoitetta, jottei synny vaikutelmaa, että mitään paineita ei kannan kehitykselle aiheudu.
Valuma-alueen kuormitus
Yhtenä päätavoitteena on muun muassa: Fosfori- ja typpikuormituksen sekä kiintoaineen ja orgaanisen aineen kuormitus vähenee (päivitetty). Sen alatavoite on: Maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon ravinnekuormitus vähenee (päivitetty).
Perämerellä fosfori on biologista tuotantoa rajoittava ravinne. Eteläisemmällä Itämerellä typen merkitys kasvaa. Perämerellä huomio on erityisesti kiinnitettävä seikkoihin, joilla vaikutetaan fosforin määrän vähentämiseen, kun tavoitteena on rehevöitymisen estäminen.
Pohjois-Pohjanmaa on entinen suomaakunta. Nyt se on valitettavan suuressa määrin metsänkasvatukseen ojitettujen soiden maakunta. Myös pelloiksi on raivattu runsaasti suota ja viime vuosinakin lannan levitystä varten. Energiaturpeenkaivuu sen sijaan on maankäyttömuotona poistumassa eikä soita enää kuivateta turpeen hankkimiseksi. Turvemaiden kuivatus ja raivaus ovat olleet vuosikymmenien ajan ekosysteemitason ympäristömuutos. Sillä on vaikutuksensa myös merialueelle. Korjaavat toimenpiteet tietysti kohdistuvat maa-alueelle, mutta seurantaa ja tutkimustietoa kaivataan merialueelta.
Hydrografinen muutos
Tavoitteena on myös, etteivät hydrografisten olosuhteiden pysyvät muutokset vaikuta haitallisesti meren ekosysteemeihin. Hyvä tila edellyttää, että rantaan, merenpohjaan tai merelle tehtävät rakennelmat tai niiden toiminta eivät merkittävästi muuta alueen hydrografisia olosuhteita, kuten aallokkoisuutta, virtauksia, suolaisuutta ja lämpötilaa. Rannan tai merenpohjan muokkaamisesta syntyvät hydrografiset muutokset eivät aiheuta luontaisten luontotyyppien merkittävää vähentymistä.
Hailuotoon aletaan rakentaa mantereelta pengertiestä ja kahdesta sillasta muodostuva 8,4 kilometriä pitkä tie. Toteutuessaan se tulee eittämättä haitallisesti vaikuttamaan meren tilaan ainakin lähialueella. Jääeroosion mahdollinen väheneminen pengertien seurauksena voi muodostua uhkatekijäksi rantakasvillisuudelle, jonka erityispiirteisiin kuuluu sukulaisuus Jäämeren kasvillisuuden kanssa. Viimeisimmän jäätiköitymisen loppuvaiheessa tämän Primula sibirica -ryhmän lajit maan kohotessa ”pakenivat” muodostuvan Itämeren suuntaan Perämeren ranta-alueille. Hailuodon rannat ovat tämän kasviryhmän keskeistä esiintymisaluetta. Tiehankkeen ekologisia vaikutuksia pitää seurata, mutta aiheutuvia haittoja on vaikea tai mahdoton jälkikäteen korjata. Jälleen kerran jo voimassa olevassa suunnitelmassa oleva tavoite on hyvä, mutta merenhoitosuunnitelman vaikuttavuus on ollut olematonta.
Kuulemiskierroksella pääosassa ovat nykytilan arvio ja ympäristötavoitteet. Valitut tavoitteet ovat sinänsä osuvia ja tarpeellisia. Tausta-aineistosta kaipasi tarkempaa tietoa nykytilasta ja arvioita eri tekijöiden kehityskuluista. Niitä tarvitaan toimenpiteitä asetettaessa. Vaikutelmaksi aineistosta jää irrallisuus. Miten jatkossa varmistetaan, etteivät ympäristötavoitteet jää kuolleiksi kirjaimiksi?
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri